Goebbels: Wollt ihr den totalen Krieg?
Suomen kansa: JAA!!!
Goebbels: Ich gebe euch den totalen Krieg!
Suomen kansa: HURRAA! HURRAA! HURRAA!
(Snellman saapuu juosten paikalle.)
Snellman: Mitä täällä oikein on meneillään? Kuka tuo puhuva kääpiö on?
Topelius: Hän vieras Saksan maalta.
Snellman: Mitä varten?
Sibelius: Me päätimme, että Suomen on korkea aika itsenäistyä!
Snellman: Mitä sitten?
Topelius: Sitä sitten, että me kutsuimme tämän kansankiihottajan lietsomaan tulta kansan rintaan, nostattamaan taistelumoraalia. Vai luuletko sinä, että tsaari taistelutta luopuu ruhtinaskunnastaan?
Snellman: Mitä helvettiä? Ei näin pieni kansa voi sotimalla mitään saavuttaa. Sivistys on sen ainoa toivo.
Mannerheim: Reskee! Seemen eenee teeve en sete!
Sibelius: Niin on, ja sen vuoksi me kutsuimme Saksan maalta myös tämän herrasmiehen tässä.
Hitler: Heil!
Topelius: Hän on kansamme uusi johtaja. Hän teki saman tien Runebergistä armeijamme komentajan ja käski hänen hyökätä Pietariin.
Snellman: Minkä armeijan? Ei Suomella ole mitään armeijaa.
Mannerheim: Net en!
(Eugen Schauman konttaa puuskuttaen paikalle.)
Schauman: Hälytys! Hälytys! Hätäsanoma! Hätäsanoma!
Topelius: No koita nyt rahottua!
Schauman: Venäjän tsaarillinen sotajoukko on ylittänyt rajan!
Hitler: Tämä oli täysin odotettavissa. Mutta ei hätää. Runebergin hyökkäys korjaa asian.
Schauman: Herra johtaja! Runebergin hyökkäys on peruuntunut. Hän ei saanut värvättyä Suomen kansan keskuudesta riittävästi vapaaehtoisia.
Hitler: Kaikki, paitsi Sibelius, Topelius, Snelman, Mannerheim ja Schauman, poistukaa.
(Kaikki menevät.)
Hitler: DAS WAR EIN BEFEHL! DER ANGRIFF RUNEBERGS WAR EIN BEFEHL!
Schauman: Kyllä herra johtaja, mutta...
Hitler: Hiljaa!
(Hitler ampuu Schaumanin.)
Sibelius: No niin! Sehän lähti!
(Hitler ampuu itsensä.)
Topelius: Sekin lähti!
(Goebbels ampuu itsensä, vaimonsa ja seitsemän lastaan.)
Mannerheim: Ehe meke temppe!
Snellman: Mitä me nyt teemme? Tsaarin armeija on tulossa eikä meillä ole sotavoimia eikä johtajaa.
Topelius: No voi voi! Mitäs läksit!
Sibelius: Suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on!
]]>Runeberg: Lopettakaa jo se hoilaus, alamme lähestyä pesää!
Sibelius: Niin, miksi meidän nyt tänne siis pitikään lähteä tällaisella tohinalla?
Runeberg: No ryssen fitta, kun hullu emokarhu on ollut syömässä humalasalkojani ja se täytyy ajaa pois!
Mannerheim: Sine tärkoitat, että se täätyy tappaa.
Lönnrot: Mieluiten niin, että saadaan peijaiset!
Koskenniemi: Olen jo vainuavani karhun hengityksen.
Snellman: Hoi, katsokaa kaikki tuonne vasemmalle!
Sibelius: Siellä niitä karhusia sitten on...
Runeberg: Nuo ovat vasta pentuja, ei niiden päistä ole juhlasalini seinälle.
Sibelius: Vai siksikö sinä sitä karhua haluatkin?
Runeberg: Vaiti! (osoittaa musketilla)
Leino: Oi, miten ihania nalleja!! Söpöliinejä!! (juoksee karhunpentujen luo ja alkaa telmiä niiden kanssa)
Runeberg: Saatanan hullu, mitä sinä oikein teet?!
Koskenniemi: Tule pois sieltä, Eikka.
Snellman: Mitäköhän tästäkin tulee?
Sibelius: Kautta Ainolan!
(Kaikkien huomion ollessa kiinnitettynä Leinon ja karhunpentujen lystikkääseen leikkisyyteen takaa kuuluu yhtäkkiä hirmuinen ryske ja karjunta)
Lönnrot: Olemme emon ja pentujen välissä!!
Mannerheim: Evetkee tuli!
Sibelius: Piilukko ei tepsi!
Runeberg: Eikä musketti!
Lönnrot: Eikä revolveri!
Snellman: Se tulee vaan! Väistäkää helvetissä!
(Suurmiehet jakautuvat eri puolille ja raivoisa emokarhu rynnistää välistä Eino Leinon kimppuun)
Koskenniemi: Oi mun päivieni pimeys!
Lönnrot: No voi saatana! Ampukaa sitä pyllyyn!
Mannerheim: Selle on liika kova panssari. Eino Leino on mennyttä määstä! Nalle raadelee!
Runeberg: No menköön sitten, äpärä!
(Yhtäkkiä kuitenkin jostain kuuluu aikaisempaakin kovempi ryske ja karjuminen. Kuusenoksien välistä rynnistää alaston Aleksis Kivi lihakset pullottaen hullun kiilu silmissänsä.)
Sibelius: Mitä helvettiä?
(Aleksis Kivi ryntää emokarhun kimppuun ja alkaa painia vimmatusti sen kanssa.)
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Melkoinen esitys!
Lönnrot: Hyvä, Aleksis! Näytä sille närhen muna!
Snellman: Se oli metsämiehen työ!
(Tunnelma kuitenkin muuttuu kun Kivi ja emokarhu alkavatkin hyväillä hellästi toisiaan ja painautuvat sammalmättäälle rakastavaan syleilyyn.)
Runeberg: No mitä helvettiä!
Koskenniemi: Sujuu kai se noinkin. Karhu lienee kaadettu.
Leino: Uuh huh huh...
]]>Elias Lönnrot: (piirtelee outoje merkkejä seinään kakkapökäleellä) Ööö... öööööö.
V.A. Koskenniemi: Minä olen Napoleon. Oletteko nähneet hattuani?
Eino Leino: Minä olen Henrik kahdeksas! Mennäänkö kanttiiniin syömään? Ja pissalle!
(Mika Waltari laukkaa ympyrää lattialla): Iihahaa! Kot kot! Röh röh! MIAU! Vuh vuh! Kieku ja Kaiku! Ja Possu!
Aleksis Kivi: Minä näen kuolleita ihmisiä... (kuolaa ja hoipertelee)
(Topelius runkkaa freneettisesti ulkomaailmasta vieraantuneena.)
J.V. Snellman: (seinään kahlittuna) SAATANAN HULLUT!!! AAAAAARGH!!!
F.E. Sillanpää: Onnellinen päivä paratiisissa on päättymässä taas.
J.J. Wecksell: Hmm.
Koskenniemi: Aleksis, tule sinäkin kanttiiniin.
Leino: Siellä on plättyjä ja mansikkahilloa! Ja pissaa ja kakkaa!
NIIN SIINÄ SITTEN KÄVI.
]]>Lönnrot: Missä se Joonas on?
Runeberg: Minä lahtasin sen mokoman ja söin.
Snellman: Senkin julmuri!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ, tämä on ihan vakiota minulle.
(Runeberg nappaa pyristelevän Minna Canthin kurkusta ja suutelee häntä.)
Minna Canth: Ai, sattuu!
Snellman: Sinä tykkäät siitä, senkin lunttu!
Lönnrot: Minusta tuntuu... minusta tuntuu että...
Snellman: Kuka välittää, mistä sinulta tuntuu!
]]>Snellman: No niin, ystävät! Juokaamme minun kunniakseni Runebergin malja!
Aleksis Kivi: Onpa siinä melkomoinen oksymorooni, sanalla sanottuna paradoksi!
Elias Lönnrot: Älä siinä kitise, poika! Ota mieluummin minulta poskeen ja maista elämäni nektarin väkevä esanssi!
Aleksis Kivi: Sen totisesti teen, sillä minä olen aika poika ja minun ikääntynyt eukkoni, ihana Lotta, ei ole halukas tyydyttämään minua, niin että itsesaastutuksen iljettävä synti on minulle läheisesti tuttu ja rakas.
Arvid Järnefelt: Kuin myös, veli hyvä, kuin myös! Minä rukoilin rukoilemasta päästyäni, että hyvä Herra vapauttaisi minut tästä iljettävästä tavasta, mutta turhaan. Oi! Niin monina öinä olen minä valveilla maannut ja himon poltoissa tuskissani kieriskellyt, hikisenä ja huohottaen, aamun armahtavaa ensisädettä odottaen!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Mutta olkaas nyt pojat vähän rauhallisemmin mielin, sillä meidän tulee nauttia malja Snellmanin kunniaksi.
Snellman: HILJAA!
Minna Canth: Kas näin minä tyydytän tarpeeni! (Tunkee sisäänsä pihalta löytämänsä karahkan.) Iiiiih, iihh, iih, ii-hah-haa! Hepo hirnahtaa!
Sibelius: Jo joutui armas aika!
Koskenniemi: Totisesti joutui!
Leino: Mää oon paskaa, kysykää vaikka Panu Rajalalta!
(Ruokasalin ulkopuolelta alkaa kuulua hirvittävää mölinää. Kohta sisään paukahtaa Simo Hurtta viidensadan sotilaan saattamana.)
Simo Hurtta: Nyt loppuu se elämöinti! Kruunu tahtoo ilmoittaa, että täällä on tuhannen miljoonan verot maksamatta! Rahat tai henki!
Snellman: Mitä tämä nyt on olevinaan!
Simo Hurtta: RAHAT TÄNNE!
Snellman: Vain kuolleen ruumiini ylitse!
Simo Hurtta: Ja sehän sopii! Pojat! Polttakaa koko paska!
(Sotilaat sytyttävät Snellmanin herraskartanon tuleen. Poistuessaan he telkeävät ovet ja lukitsevat Suomen suurmiehet palavaan rakennukseen.)
Snellman: Nyt tuli lähtö Suomen suurmiehille ja sitä myötä koko Suomen tulevaisuudelle ja kulttuurille!
Aleksis Kivi: Ei haittaa! Suomi on paska maa, jossa asuu paska kansa, jolla on paska kulttuuri, joka ansaitsee hävitä maan päältä. Aamen!
Elias Lönnrot: Aamen!
(Kaikki suurmiehet palavat hengiltä.)
]]>Lönnrot: Oi voi kalseata kohtalon kouraa...
J.L. Runeberg: Sik sak sik sak sakset, sanoi nyt se mulkku leikataan! Hur ljuvt det är att komma!
Snellman: Palan halusta kastroida tämän äpärän tällä maanmainiolla kuohitsemisraudallani. Se on Böhmenissä taottu ja juuri äsken hiottu.
Juhani Aho: Sehän on aivan ruosteessa. Tästä tulee jyhkeä lastu!
Lönnrot: Steriloikaa nyt edes ensin!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Kyllä sinusta steriili tulee!
Lönnrot: Vaadin puudutuksen, olen sen sentään ansainnut...
Snellman: Mies puhuu asiaa vaikka äpärä onkin, puudutus ja puhdistus on suoritettava. Sitten vasta voimme kuohita tuon syöttilään, jottei synkeää siementään enää levittäisi.
Runeberg: Tuolle paholaisen sikiöllekö me muka vielä soisimme sellaisen helpotuksen!
Snellman: Kuitenkin meidän on meneteltävä sääntöjen mukaisesti. Sibelius, sinullahan on se siellä.
Sibelius: Kyllä! (kaataa pirtua Lönnrotin genitaaleille)
Lönnrot: Oooooohhh!!!
Runeberg: Ja sitten sisäisesti! (nappaa pullon, ottaa ensin itse aimo kulauksen ja tunkee sitten pullonsuun Eliaan huulien väliin.)
Elias: Gul gul gul gul gul... (nielee ahnaasti)
Runeberg: Koko pullo vaan! HÅ HÅ HÅÅ! En dyr klenod, en klar och ren!
(Lönnrot sammuu.)
Aho: Siltähän lähti taju! Tolkku on pois! Älytönnä makaa suurmies.
Sibelius: Sen parempi, sen parempi! Hänet on tainnutettu leikkausta varten.
Snellman: Mutta... eihän tästä nyt mitään tule!
Sibelius: Mitenkä niin?
Snellman: Jos hän ei ole tajuissaan, ei hän tunne todellista tuskaa, ei se ole mikään rangaistus, enkä minä näin ollen saa minkäänlaista hengellistä nautintoa! On siis varrottava, että hän virkoaa.
Runeberg: No voi helevetin helvetti, kauanko sitä näytöstä pitää oikein odottaa!
(Runeberg ravistelee Lönnrotia ja takoo häntä pöytää vasten: HERÄÄ, HERÄÄ, HERÄÄ, HERÄÄ!!!)
Aho: Eipä tuo virkoa.
Runeberg: On se nyt, kirottu, perkele! Jag lyfter ögat mot himmelen!
Snellman: On kuin Saatana meitä koettelisi. (viskaa terävän kuohimakalpansa nurkkaan)
Sibelius: Hei hoo, tässä on sentään lisää pirtua siksi aikaa kun odotamme Eliaksen heräävän tokkurastaan.
(Sammunut Elias virtsaa ja ripuloi alleen.)
Aho: Tämäkin vielä. Hyh.
]]>Arkhimedes: Heureka, heureka!!!! (pomppaa ylös kylpyammestaan ja juoksee alastomana ulos huutamaan: HEUREKA, HEUREKA!!!")
Xena: Mitä hittoa, joku hullu nakupelle!
Gabrielle: Järkyttävää...
(Arkhimedes hyppelee alastomana valtavat pallit ja iso muna ja ennen kaikkea harmaa parta heiluen: olen keksinyt sen!)
Herodotos: Tulehan tuolle rannalle Arkhimedes, haluan kertoa sinulle miten loistavan idean olet keksinyt!
Arkhimedes: Se liittyy tilavuuteen... (antaa Herodotoksen taluttaa hänet rannalle)
Platon: Mistäköhän tuossakin oli kyse?
Aristoteles: Mene ja tiedä. Ehkä siinä oli jotain järkeä.
Aleksanteri Suuri: varmasti oli! (rikkoo Gordionin solmun)
Platon: Mitä pahaa Gordion koskaan teki sinulle?
Aristoteles: Nerokasta, nerokasta!
(Herodotos huutaa Arkhimedekselle rannalla.)
Herodotos: AAAAAAAAAAAAAAARRRRRGH!!!
Arkhimedes: Heureka, heureka!
Juice: Haista paska.
Hector: Mitä sä nyt tolleen sanot?
(paikalle saapuvat Runeberg, Snellman, Topelius, Aleksis Kivi, Lönnrot ja pari muutakin homoa.)
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!
Hector: Mitä vittua? Me ollaan suurmiehet areenalla!
Juice: Suurmiehet reen alla.
Snellman: Pidä sitä nyt turpasi tukossa, oi mun päivieni pimeys! (nostaa Juicen kaulasta seinää vasten ja puhisee hirvittävästi)
Eino Leino: Tuon sinä opit veli Koskenniemeltä!
Runeberg: Mitä sinäkin siitä tiedät, senkin mitätön paska! Pussaa perärööriäni.
Leino: Moista en tee!
Topelius: He-he! Kyllä hän tekee, kun saa palkinnon. (vapauttaa joramansa ja kusee vasten polvillaan olevan Leinon kasvoja)
Runeberg: Se oli miehen työ, se oli miehen työ Topelius!
Snellman: Voi helvetti tätä maailmaa.
V.A. Koskenniemi: Minun kivekseni ansaitsevat huomion. (murskaa Runebergin kivestensä voimalla.)
]]>
Runeberg: nyt se tulee, kyllä lätee sellainen mälli! HÅ HÅ HÅÅ!
Lönnrot: Koeta nyt hillitä itseäsi!
(Snellman vapautuu raudoistaan ja nostaan Elias-paran ilmaan jättimäisillä voimillaan.)
Runeberg: GHÅ GHÅ GHÅÅ, noin äpäriä kuuluu käsitellä! Hyvä veli, miksi sinä raudoissa olit?
Snellman: Itse sinä niin minut laitoit viime lörjantaina!
Runeberg: Ai niin, mutta sehän oli vain pikku jekku meidän miesten kesken!
(Runeberg ja Snellman taputtelevat nauraen toisiansa selkään ja myhäilevät onnistuneina.)
Runeberg: Minä muuten laitoin aika kunnolla sinun tyttöäsi.
Lönnrot: No ei se mitään, äpäriä pitää tulla lisää tässä maassa!
Vonnegut: No voi saatana, pakko kai se on teurastamo nyt perustaa.
]]>