(Runeberg, Snellman, Topelius, Lönnrot, Mannerheim, Kivi ja Sibelius istuskelevat Runebergin herraskartanon salongissa ja polttavat rössiä.)

Topelius: On se onni, että meillä on joulu!

Snellman: Ei siinä mistään onnesta ole kyse.

Leino: Kuinka? Eikö se sinusta ole meille kaikille onni ja ilo tässä lämpöisessä tupasessa?

Snellman: Kyse ei ole onnenpelistä! Ilotalossa viihdyn aina.

Sibelius: Minusta kyseessä on mysteeri. Ei kaikkea voi selittää.

Kivi: Ainahan se on onni, kun ei ole vilua eikä nälkää eikä pahalainen riivi sielua.

Lönnrot: Meidän olisi kyllä syytä itseämme ja toisiamme rankaista tämän onnen hyvästä.

Runeberg: Mekö, kansakuntamme ja ihmissuvun pelastajat? Ehei, itse Herra Sebaot on eri mieltä kanssasi, palkita meidät pitäisi vanhurskaudestamme! Se on oikeus ja kohtuus ja Jumalan tahto.

Snellman: Palkitseminen on paikallaan, koska olemme jälleen koko vuoden ajan pitäneet puhdasta unelmaa elossa ja antaneet lähtökohdat sen toteuttamiselle.

Mannerheim: Menet pete pelkitse rötsöstöjästatyella!

Leino: Liekki ei konsanaan sammu, vaikka mädät taantuneisuuden haamut sitä koittavat puhkua pois! Sellaiset haamut kuin te, Elias ja Janne!

Elias: Oles ny siinä.

Sibelius: Pidä minut ulkona tästä, senkin häily. Eikö tässä talossa saa eggnoggia?

Runeberg: Oikeata puhetta! Minä käyn hakemassa. (poistuu ulko-ovesta.)

Mannerheim: Eggnögg ön eine peikellee.

Lönnrot: Mitä se on se eunukki?

Topelius: Kohta sen tiedät sinäkin. Antakaamme sillä aikaa tämän pullon kiertää. (pistää pullon kulkemaan kädestä käteen)

Leino: Onkohan pastori Runeberg käyttänyt siellä vehjastaan?

Topelius: On toki, olemmehan hänen talossaan ja hän on isäntämme.

Leino: Hyvä, maanmainiota ja makoisaa! (ottaa pitkän ryypyn elämän eliksiiriä suoraan kuolemattomuuden lähteestä)

Kivi: Tästä pullosta minäkin saan liekkini lepattamaan!

Sibelius: Minä vähän vierastan tuota...

Snellman: No anna tänne sitten, kursailija! (juo Runebergin spermaa niin että sitä purskahtaa suupielistä alas rinnuksille)

Sibelius: Hyi helvetti...

Lönnrot: Onneksi siinä on myös runsaasti pirtua.

Mannerheim: Mene peepehde hökömössö öömen heh heh he! (menee keittiöön)

Lönnrot: Mitä se sanoi?

Sibelius: Epäilen, että tässä on jokin perinteinen taikka hauska ohjelmanumero tulossa...

Topelius: Hei, tässä lipastossa on myös punssia ja napanderia. Aikovatkohan he esittää tiernasuurmiehet!

Leino: Ei, se oli jo adventin aikaan. Annas se napander hyvä veli!

Topelius: Vai olen minä nyt hyvä veli... julskål!

Sibelius: Skål för dig och dig och mig!

Snellman: Voi teitä vähäuskoisia. Minä luotan kuolemattomuuden eliksiirin voimaan, josta tähän Stenvalliinkin tarttui luovuuden lahjat...

(Samassa sisään porhaltaa hirven sarvet päässään, pellavamekko verhonaan ja piilukko kädessä röhöttävä Runeberg.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Minä olen joulu-ukko! Näyttääpä teille pahnanpohjimmaisille talon herran sukuliemi maistuvan siinä missä piioille ja rengeille!

Kivi: Hirmuinen köyripukki... vannon uskollisuutta vallan!

Lönnrot: Älä anna vitsaa, olen kiltti poju!

Snellman: Rankaise minua, herrani!

Topelius: Julgubben är här! Sitt ner julgubbe!

Runeberg: Tschüs das rumpa!

Snellman: Joulu-ukko puhuu saksaa! Niin kuin pitääkin!

Lönnrot: Onko se sittenkin pyhä Niklas?

Leino: Niklaksen parta on vaka vanha kuin sillä sinun Turun linnan tonttu-ukollasi vai mikä se siellä viuluaan soitteli!

Topelius: Verratonta! Meno on kuin Bremenissä!

(Runeberg ampuu kattoon.)

Runeberg: Viel on Suomi voimissaan, nyt kun vänrikki Stoolkin kulkee pitkin Eurooppaa laitoja katsellen kuin kotonansa ja liittyy vaivihkaa kansakunnaksi kansakuntien joukkoon ilman että vieraskaan sitä hylkäjää! Laulakaamme Maamme-lauluni Suomen joulun kunniaksi!

Snellman: Bravo, fortissimo!

Runeberg: Hetkinen! Missä on Mannerheim?

Topelius: Valmis astumaan estradille, tulee kohta... kestää hetken vaihtaa uniformu pois...

Runeberg: Miksi ihmeessä?

Topelius: Eikö hän olekaan osa esitystä?

Runeberg: Mitä taivaan tähden? Ei helvetissä, tämä on minun perinteinen joulu-ukon moraliteettini eikä sinne mitkään kuurilais-preussilaiset operettikavaljeerit kuulu! Tässä on palaneen käry, aivan niin kuin silloin kun tapoimme sen yhden, mikäs sen nimi oli, Uno Kåjlaksen ja niinpä se elukka kiirastuleen joutui homoutensa tähden, ja se oli oikein se. Missä se sika on?!

Topelius: Sinähän sen Uunon tapoit ja laitoit rehuksi niille hevosillesi.

Runeberg: Sikalaani minä ne syötin, ja tarkoitin Mannerheimia! Onko sekin mokoma vapaaherra sikalassa kiimaisia emakkoja riiustelemassa?

Kivi: Keittiöön se meni, ajateltiin että se kuuluu tähän juttuun se koko homma.

Runeberg: Mitäh?! Te hölmöt, te kerettiläiset, te pakaroita paukuttavat pakanat! Keittiössähän on varastoituna koko joulun väkijuomat ja leivonnaisliköörit!

Kivi & Lönnrot: No voi saatana...

(Suurmiehet ryntäävät pullot kädessä ja housut puolitangossa keittiöön. Lönnrotilla on jouluripulit kesken ja sontaa purskahtelee pitkin ja poikin. Edessä avautuu ilmestyksellinen näky. Lattialla kierii älynsä vaillinaiseksi juonut Mannerheim ympärillään tyhjiä ja puolityhjiä pulloja ja oksennuslammikoita.)

Mannerheim: Keke... Keke ön veenet kekke veenet seetene...

Runeberg: Kekeköhän se taas on juonut kaikki viinat voi perkeleen perkele! Nyt kyllä uhrataan sinut Joulun hengille!

Snellman: Vai tämmöisen päätöksen tämä saa. Minäpä ennustan kaiken näkemäni myötä, että tätä tullaan pitämään 170 vuoden päästäkin aivan hulluna vuotena.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Puhu pukille! (teloittaa Mannerheimin)

ONNELLISTA JA ONNEKASTA JOULUA KAIKILLE SUURMIEHILLE!!!