(Espan puistossa. A. Strindberg, T. Stålhandske, P. Brahe, C.M. Bellman ja S. Lagerlöf jutustelevat kansanolutta juoden.)

Strindberg: Teidän piteisi perustaa minylle café tänne jånnekin lähistölle!

Brahe: Tai ehkä ihan ruokaravintola?

Stålhandske: Tai olutjuottola jonne saa ratsastaa heboisella sisään!

Lagerlöf: Jospa sittenkin kirjasto?

Bellman: Monitoimilaitos, jossa kaikki ehdotettu toteutuu syvässä sovussa! GUTÅR, ULLA WINBLAD, KÅT!

(Yhtäkkiä läheiseltä jalustalta pomppaa alas tutun näköinen patsas.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!!! Täällähän on homoja!

Bellman: Sinäkö siellä itse olit! Tämä tuo mieleeni erään tapauksen eräässä ihan toisessa puistossa...

(Runeberg paisuu äkkiä 10 metriä. Hänen vaatteensa eivät.)

Bellman: Åhå... Siinä toisessa tapauksessa paisui vain yksi ruumiinosa... tuo tuossa!

(Paikalle juoksee niin ikään alaston Eino Leino raivokkaana.)

Eino Leino: Taasko sa lyöt minut ja jo itsesi laudalta!!

Brahe: Mikäs villitys tämä on?

Strindberg: Nå nämä Suomen suurmiehet ovat näköjään jompi kumpi harrastanut teållisuusvakoilua töisen suunnitelmien zuhteen ja kopiåinut idean.

(Runeberg nostaa Leinon käteensä.)