(Runebergin maatilalla toimitetaan kevättöitä. Isäntä itse istuu omenapuussa nakellen hedelmiä alas vaimolleen, joka kerää ne koriin. Fredrika saa tuon tuostakin omenan päähänsä.)

Fredrika: Aijai!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Roiskuu kun raiskataan! Tämä alkaa olla tylsää, minä pistän nyt vauhtia tähän hommaan. (pomppaa alas laskeutuen ketterästi kuin virtahepo ja ravistelee sitten puuta niin että hirveä määrä omenia tippuu Fredrikan päähän.)

Fredrika! Ai ai ai!

Runeberg: Sitten vain poljetaan nämä soseeksi, kas näin. (polkee omenia paljain jaloin) Kohta meillä on taas kellari täynnä makoista sekametelipontikkaa! Tämän jälkeen minä poljen sinuakin ja kunnolla, ettäs tiedät!

(Pellolla Topelius, Lönnrot ja Snellman lannoittavat paskomalla peltoon. Kivi auraa)

Snellman: Miksi himputissa me jouduimme toukohommiin? Me, Suomen kansan suurmiehet ja sen tulevan historian valajamestarit?

Topelius: Pitäähän meidän auttaa ystäväämme hädässä. Tai enpä nyt tiedä.

Snellman: Tämä on huutava vääryys. Eikö Runeberg voisi ostaa neekereitä ja laittaa ne työhön!

Lönnrot: Mielenkiintoinen idea. Neekerillä kun ei ole sieluakaan painamassa.

Snellman: Minulta alkaa paska loppua. Eikö tämä jo riittäisi tältä päivältä? Tai koko loppuelämän osalta sen puoleen? 

Lönnrot: Paskaa on jo suurimmalla osaa aluetta ja paljon.

Topelius: Tässä nousee jo kapinahenki. Menkäämme vaikka kalaan Juhani Ahon kanssa! Hänellä sitä on ollut oikea asenne tähän hommaan alusta lähtien. Kalastaa vaan ja runkkaa ja viis veisaa Runebergin mahtikäskyistä.

Kivi: Minä voisin lupia sen kummemmin kyselemättä vääntää parilta kanalta niskat nurin ja ruveta kynimään.

Lönnrot: Minä voisin käydä vilkaisemassa Fredrikaa, hänellä kun on sekä ummetus että ripuli päällänsä. Lisäksi se tyttö on niin kova saamaan ruhjevammoja.

Kivi: Ähä, taidat vaan haluta päästä painamaan Fredrikaa...!

Lönnrot: Mikä ettei sitäkin! Nainen on vielä vetreässä kunnossa!

Topelius: Saammekos me tänään edes viina-annoksen?

Snellman: Niin, parasta olisi! Muuten otamme sen väellä ja voimalla, mikäli mikään muu ei kerta kaikkiaan riitä.

Lönnrot: Minä voin käydä kysymässä sitäkin. Hei vaan!

(Elias Lönnrot läksii kohti taloa jättäen jälkeensä mietteliään hiljaisuuden.)

Topelius: Ettei vain tuo äpärä olisi rikkuri?

Snellman: Sama kävi minunkin mielessäni, että läksikö juuri kavaltamaan meidän oikeutettua lakkoamme itse sortajalle.

Kivi: Paratkoon! Miksi ette sitten pysäyttäneet häntä!

Snellman: Minusta tuntuu, ettei se maksa vaivaa. Älkää huoliko. Minä tunnen Runebergin.

(Lönnrot selittää juurta jaksain Snellmanin, Topeliuksen ja Kiven meiningeistä.)

Runeberg: Saatanan kielikello nousukas! Valhepukki! Äpärä, röyhkeä äpärä, panettelija! Fredrika, hae oitis rankaisukeppi piirongin laatikosta! Kyllähän sinä sen tiedät, olet sitä itse niin monasti maistanut!

Fredrika: Kyllä, herra, heti herra.

(Elias Lönnrot joutuu sijaiskärsijäksi ja hakataan pahasti, mutta kapina jää kytemään.)