(Runeberg, Snellman, Lönnrot, Kivi ja Sibelius istuvat Kappelissa. Maustetytöt astuvat sisään.)

Ensimmäinen maustetyttö: Missä me ollaan?
Toinen maustetyttö: Emmä tiiä.
Runeberg: Kas!
(Rumeberg riisuu salamannopeasti housunsa ja lätkäisee kyrpänsä pöydälle.)
Runeberg: Tulkaahan tytöt ottamaan sedältä suihin!
Ensimmäinen maustetyttö: Ei kai me sellasta.
Toinen maustetyttö: Me ollaan siveitä tyttöjä.
Snellmann: Erinomaista! Mitä tämä kansa näinä uhkaavina aikoina ensimmäiseksi tarvitsee, se on juuri siveys ja moraalinen selkäranka! Ei näin pieni kansa selviydy maailman taistelossa, jos se hukuttaa itsensä irstailuun. Mutta kai tytöt sentään juotavaa ottavat?
Ensimmäinen maustetyttö: Kyllä me kaljaa juodaan.
Toinen maustetyttö: Niin juodaan.
Snellmann:Siinä tapauksessa! Kyyppari...
Eugen Schauman: Kyllä herra! Heti herra!
Snellmann: Tuo tytöille...
Eugen Schauman: Kyllä herra! Heti herra!
Snellmann: kaksi tuopillista...
Eugen Shauman: Kyllä herra! Heti herra! Mitä vain herra tahtoo, herra!
(Schauman menee ja tulee saman tien takaisin kahden tuopin kanssa.)
Snellmann: Sehän kävi pian! Erinomaista. Istukaa alas tytöt! Puhukaamme isänmaan asioista!
Ensimmäinen maustetyttö: Ei kai me sellaisista.
Toinen maustetyttö: Ei me sellaisista mitään tiedetä.
Snellmann: Erinomaista! Tämä kansa tarvitsee ennen kaikkea rehellisiä, juurevia, vereviä kansannaisia, jotka eivät ymmärrä mistään mitään ja jotka ovat tarvittaessa valmiita antamaan vaikka henkensä!
Ensimmäinen maustetyttö: Mä meinasin tossa tappaa itteni.
Toinen maustetyttö: Niin mäkin.
Kivi: Ptruu! Ptruu! Minä olen tämän maan kansallismelankolikko ja mielisairaala-asuja! Minä olen tämän kansan kansallis-itsemurhaaja!
Eugen Schauman: Ha! Amatööri!
Kivi: Kyyppari hiljaa!
Eugen Schauman: Kyllä herra! Heti herra!
Snellman: Isänmaan asia on yhteinen! Ei kenelläkään ole mitään erikoissijaa!
Ensimmäinen mausteyttö: Ne tulivat mun isäni maalle ja veivät lapsuuteni rekoissa sellutehtaalle.
Toinen maustetyttö: Niin munkin.
(Yhtäkkiä Pentti Linkolan haamu ilmestyy huoneeseen.)
Linkola: Ne raiskaavat isänmaan!
Snellmann: Mutta ei tämä maa pärjää ilman raskasta metsäteollisuutta! Metsissä on tämän maan taloudellinen tulevaisuus!
Linkola: Kuka meitä käskee pärjäämään missään!
Lönnrot: Saisinko sen verran puuttua puheeseen, että...
Linkola: Hiljaa!
Kivi: Mutta eräs asia mieltäni vaivaa. Kuinka sinä olet haamu ja me vielä lihaa ja verta?
Linkola: Minä kuolin tänä vuonna.
Kivi: Tuhat tulimmaista! Istu ja pala!
Snellman: Voisimmeko palata aiheeseen!
Sibelius: Aivan niin! Jos olen oikein ymmärtänyt, olennaista isänmaalle on taide ja kulttuuri!
Ensimmäinen maustetyttö: Me tehdään taidetta.
Toinen maustetyttö: Niin tehdään.
Sibelius: Sen kunniaksi juomme maljan!
(Yhtäkkiä maan nielu avautuu ja imee maustetytöt ja suurmiehet sisuksiinsa. Vain Linkolan henki jää ilmaan leijumaan.)