(V. A. Koskenniemi, Mika Waltari, Sakari Topelius, Marsalkka Mannerheim sekä Venäjän tsaari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai ensimmäinen lilluvat paskassa. On pilkkopimeää.)

Topelius: Katsokaa, tuolta saapuu armahdus!

Koskenniemi: Näyttävät sieltä tosiaan jonkinlaiset köysitikkaat putoavan. Ken auttaa meitä hädämme suurimmalla hetkellä? Kuka pyyteetön sielu on tullut laupiaaksi sankariksemme?

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

Koskenniemi: No voi vittu.

Runeberg: Huutosi kuului, Veikk' Anter old buddy old pal!  Noh. Hop hop! Alkakaahan tulla sieltä, senkin yleensä paskassa lilluvat fennofiilit! 

Waltari: Ounastelinkin, että leijonanosa paskasta josta olemme nauttineet, onkin peräisi suurmiehellisestä peräsuolesta. Tuoksusta ja aromista ei tarkemmin ajateltuna suinkaan voine erehtyä.

Koskenniemi: Tarkoitatko, että Runeberg on paskonut meidän päällemme?

Topelius: Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta.

Nikolai I: No mutta nyt on pelastus saapunut! Kuninkaat ensin!

(liejuisen paskan seasta pulpahtaa keisari Wilhelm toinen)

Wilhelm: Keisarit ensin!

Topelius: Mistä tuokin tähän tuli?!

Wilhelm: Mjönä olen parempi makkaramestari kuin Snellman! Heil Hitler!

Mannerheim: Mene vaadin, että temen maan de facto valtioneuvojana menen ensin! (alkaa kiivetä tikkaita ympäriinsä paskassa.)

(Ennen pitkää kaikki suurmiehet, niin paskaiset kuin muutkin, jokaisesta säädystä, tosin jokainen tietysti korkeimmassa säädyssä, seisovat rinkissä keskellä Kaivopuistoa.)

Topelius: Se oli totisesti tuokio, totisesti totisesti Aamen Aamen Aamen!

Waltari: Setä hyvä, sinä haiset paskalta vieläkin.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Se on minun jaloa lotrinkiani! 

Mannerheim: Sje oli härkullista.

Nikolai & Wilhelm: Onko teillä sitä drycksjom Suomen suurmiehet?

Koskenniemi: Antakaamme ryypyn kiertää, seikkailumme voitokkaan päätöksen onneksi!

Runeberg: Ja minä vielä kusen siihen ryyppyyn.

Topelius: Tietysti.

Runeberg: Lopuksi tapan ja raiskaan teidät kaikki. En ole varma, missä järjestyksessä.

Topelius: Niin aivan.