(Kaivohuoneen pihalla seisovat pystyssä ilman tukeakin ikivanhat, kusiset housut. Koivunlehdet havisevat tuulessa.)

Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen: Voj tätä ainaista laiskuutta, tuossa ne vanhat housut vieläkin lötköttävät pystyssä. Onhan tämä nyt jo naurun aihe! Påjkkani tullos tänne!

Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen: Miksi kutsutte minua, oi isävanhempani?

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen: Tee jotain noille hausuille. Ei niitten kuulu tuossa råskata pihaa.

Yrjö Koskinen: Kyllä, herra isä! (käärii hihansa ja lähestyy housuja, mutta housut alkavatkin tanssia.)

Yrjö Koskinen: Katso, pappa! Noituutta!

Yrjö-Koskinen: Se on vain jälkivärinää...

Housut:

Lönnrotin Elias minut noin vain riisui tähän

oli jo väkijuomaa kallistanut vähän

Kusi minut kauttaaltaan, läpikotaisin

siitä jatkui ryyppyretki mitä sotaisin

Yrjö-Koskinen: Klenoodipöksyt anta meille runolaulaa! Ilon ja täyttymyksen päivä on langennut yllemme.

Yrjö Koskinen: En voi vastustaa kiusausta! (riisuu vikkelästi omat housunsa ja pukee niiden tilalle ylleen Elias Lönnrotin vastaan pyristelevät kusihousut, mutta ei saa nappeja kiinni.)

Yrjö Koskinen: Pinkeät ovat pöksyt kesälahkeiksi! Elias Lönnrot oli kyllä suurmieheksi pienikokoinen.

Yrjö-Koskinen: Sinä olet aivan hirveä läski, ei olisi pitänyt lellitellä persettäsi yltäkylläisessä elintasossa!

(Kaivohuoneelta ulos pihalle haukkaamaan happea ja sattumia sattuu humalainen Sibelius.)

Sibelius: Jahaa, Yrjöt täällä taas tänään! Miksi housusi ovat kutistuneet ja aivan kusessa, Georg nuorempi? Eihän tämä ole sinun tapaistasi vaikka sietäisi ollakin.

Yrjö Koskinen: En taida tietää itsekään. (housut alkavat tanssittaa vastaan panevaa Yrjö Koskista)

Yrjö-Koskinen: Noh, joko housut antavat sinulle portin paremmille laulumaille? Kuse sinäkin niihin!

Yrjö Koskinen: Näin olkoon! (kusee valtavalla paineella housut uudelleen märiksi. Housujen läpi tihkuu oikea lammikko, ja kohta kaikki kolme suurmiestä seisovat kusilammessa. Pinta nousee yhä.)

Housut: Yäääää!

Sibelius: Tämäpä astetta ronskimpi seuraleikki. (nousee seisomaan kivelle) Minäpä vedän jalkaani nämä sinun hylätyt housusi, näin ikkään.

Yrjö-Koskinen: Nyt sinula on kaksi housua päällekäin!

Sibelius: Se on vain hyvä, koska minusta tuntuu että minä tulen tänä iltana paskantamaan housuuni.

Housut: No voi saatana...

Sibelius: Hiljaa siellä, säästyttepä siltäkin! Ja nyt otetaan ryypyt, Schauman tuo meille jo tuolta konjakki-teddyt hopeisella tarjottimella kuten asiaan kuuluu. Sitten me kusemme lisää.