(Tapahtumapaikkana pääministerin virka-asunnon Kesärannan ruokasali. Suuren pöydän ääreen on kokoontunut Suomen valtion tärkeimmät ja jaloimmat johtajat.)
Sanna Marin: No niin, ystävät! Olkaa kuin kotonanne! Syökää ja juokaa! Minä tarjoan!
Li Andersson: Mitä tää on?
Sanna Marin: Mikä?
Li Andersson: No tää ruskee paska tässä mun lautasella!
Sanna Marin: Se on lihaa.
Petteri Orpo: Tämä ei ole lihaa nähnytkään!
Jukka Gustafsson: HILJAA!
Petteri Orpo: Anteeksi, mutta kuka sinä olet ja mitä sinä täällä teet?
Jukka Gustafsson: Minä olen tämän maan tärkeimpiä johtajia ja juuri siksi minä olen täällä!
Petteri Orpo: Minä luulin, että tämä on hallituksen sisäinen kokous.
Li Andersson: No ethän sä kuulu hallitukseen urpo!
Petteri Orpo: Se on Orpo, nimeni on Orpo.
Sanna Marin: Jukka sentään kuuluu hallituspuolueeseen. Mutta minä päätin, että tänä iltana oppositiokin saa edustaa omia arvojaan täällä minun valtakunnassani.
Petteri Orpo: Kiitos siitä, herrattareni!
Maria Ohisalo: Sä oot ssssäääälittävä...
Jukka Gustafsson: HILJAA!
Li Andersson: Mut hei oikeesti, mitä tää ruskee paska on? Mä oon sitä paitsi kasvissyöjä.
Hjallis: Oon mäkin täällä, mut onks Ano Turtiainen?
Li Andersson: MITÄ TÄÄ PASKA ON!?
Sanna Marin: Tietenkään Turtiainen ei ole täällä!
Hjallis: Meidän maatalous kuolee hei, onks tää suomalaista tää safka?
Sanna Marin: Tämä illallinen maksoi 850 euroa!
Mika Lintilä: Entäs juomapuoli?
Riikka Purra: Suomalaisten etu on paras etu!
Anna-Maja Henriksson: Men mina politiska opinioner, de äro...!
Sanna Marin: Koittakaa nyt rauhoittua!
Katri Kulmuni: Eiks tehdä musta taas ministeri, vai mitä!
Paavo Väyrynen: Kannatetaan!
Sanna Marin: Rakkaat ystävät! Olen kutsunut teidät tänne, jotta...
Katri Kulmuni: Kun me voitetaan vaalit, musta tulee taas ministeri.
Paavo Väyrynen: Mutta missä Annika on?
Katri Kulmuni: Kuka?
Paavo Väyrynen: Annika Saarikko.
Katri Kulmuni: Emmä tunne ketään sen nimistä.
Sanna Marin: Kuunnelkaa! Olen kutsunut teidät tänne sitä varten, että...
Jukka Gustafsson: HILJAA!
Paavo Väyrynen: Missä se Annika on? Minulla olisi pari valittua sanaa.
(Äkkiä keittiön ovi aukeaa ja ruokasaliin syöksyy hikinaamainen kokki.)
Kokki: Malttakaa vielä hetki, pääruoka on tulossa!
Sanna Marin: Tä?
Kokki: Valmistin pääruoan herrattareni ohjeita pilkulleen noudattaen!
Sanna Marin: Tä? Ei mulla mitään ohjeita oo.
Kokki: Ah! Sieltä hän jo saapuukin!
(Sisään marssii neljä lakeijaa, jotka kantavat valtavaa tarjotinta. Tarjottimella röhnöttää Annika Saarikon hyvinpaistunut ruho.)
Kokki: Pääruoka on saapunut!
Sanna Marin: Emmä muista määränneeni tällaista.
Mika Lintilä: En minäkään koskaan mitään muista.
(Katri Kulmuni kuiskaa jotakin Johann Sebastian Bachin korvaan. Kyllä, paikalla on myös Johan Sebastian Bach.)
Riikka Purra: Mitä se sano? Mitä se sano?
Johann Sebastian Bach: Jauhojengi.
Riikka Purra: Hä?
Katri Kulmuni: Jauhojengi!
Sanna Marin: Jallujengi.
(Tällä välin Annika Saarikon ruho on tuotu pöytään. Kokki iskee ruhoon haarukan.)
Kokki: Ottakaahan!
Sanna Marin: No kun nyt täällä ollaan, niin otetaan sitten!
Li Andersson: Mä oon vege!
Sari Essayah: Minä olen uskonnollisessa hurmoksessani päättänyt ruveta noudattamaan juutalaisten tapoja enkä näin ollen voi syödä possua.
(Sari Essayahin letkaus aiheuttaa yleisen naurenremakan. Kaikki, jopa Li Andersson, leikkaavat Annikan ruhosta aimo viipaleen. Iloinen puheenporina täyttää tilan. Kaikki ovat hyvällä tuulella. Esirippu laskeutuu.)
Kommentit