(Kello lähestyy puoltapäivää. Suuri kansanjoukko on kokoontunut Senaatintorille todistamaan historiallista tapahtumaa. Joukko suurmiehiä pitää neuvoa kirkon ovien edustalla.)
Snellman: Tänään on tärkeä päivä maamme historiassa, kuten hyvin tiedätte, sillä tänään oikaistaan suuri vääryys.
Lönnrot: Minä en hyväksy sellaista barbariaa! Emmekö me ole sivistyskansa!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Minä pidän siitä!
Lönnrot: No sinä nyt pidät kaikesta sairaasta ja inhottavasta!
Kivi: Minun mielestäni me edustamme tulevaisuuden filosofiaa, olemme esikuva koko maailmalle, jolle me näytämme totisen humanismin ytimen ja sydämen, ja oi kuinka se sydän vuotaa verta! Oikeus itkee verisiä kyyneleitä!
Snellman: Me edustamme hegeliläisyyttä, ja totta totisesti meidän valtiomme on historian loppu! Sen me nimenomaan todistamme tänään!
Topelius: Minä uskon asiaamme. Mutta katsokaahan torille päin!
(Alhaalla hevosten vetämät kärrit lähestyvät Senaatintoria. Kärrien päällä istuu köytettynä pulska, silmälasipäinen mies, jolla on yllään harmaa jumpperi. Kansanjoukko kerääntyy kauhistuttavan mölinän saattelemana hevoskärrien ympärille ja alkaa hurjasti elämöiden sättiä silmälasipäistä miestä.)
Snellman: Ah! Sieltä häntä jo tuodaankin! No niin! Kohta näytös voi alkaa!
Topelius: Mutta kuka tämä mies on, ja miksi olemme päättäneet niin sanotusti sinetöidä hänen kohtalonsa?
Lönnrot: Siinä se taas nähdään! Toppe ei edes tiedä, mille hän on antamassa siunauksensa!
Snellman: Ei kukaan kaikkea voi tietää!
(Yhtäkkiä kirkon rappusia nousee kaljupäinen mies.)
Kaljupäinen mies: Hyvää päivää! Minä olen Michel Foucault ja tulin seuraamaan näytöstä! Joko se on alkanut? Olen muuten myös homo ja pederasti!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Siitä minä pidän!
(Alhaalla metakka yltyy. Kansanjoukko on kiskonut silmälasipäisen miehien kärreiltä ja raahaa häntä nyt kohti torin keskustaa. Miesparka ulvoo silmät kauhusta ymmyrkäisinä, sillä hän tietää, mikä häntä odottaa.)
Snellman: Ah, alkaa olla aika. Antakaahan se tuutti tänne!
(Kivi ojentaa Snellmanille megafonin.)
Snellman: (Puhuu megafoniin): Kansalaiset! Ystävät! Tänään on suuri päivä maamme historiassa. Tänään näet revitämme kappaleiksi tämän inhottavan rillipään, jonka te, rakkaat ja oikeudentuntoiset kansalaiset, olette oikeutetussa vimmassanne raahanneet torille. Kohta teille tarjoillaan oikeuden makeaa mettä. Tuokaa hevoset!
(Viranomaiset taluttavat paikalle neljä ronskia hevosta. Rillipää sidotaan raajoistaan hevosiin kiinni, yksi raaja kuhunkin hevoseen, kuten nelittämisessä tai kappaleiksi revittämisessä on tapana.)
Michel Foucault: Ai ai mitä nannaa! Tästä minä vanha tirkistelijä ja panoptikon-homo nautin!
Runeberg: Niin minäkin!
Topelius: Mutta mitä julmettua tämä hirveä mies on tehnyt, kun häntä näin hirvittävällä tavalla täytyy rangaista, ja mikä hänen nimensä on?
Snellman: Hänen nimensä on Pasi Tarunen, ja hän on syyllistynyt rikoksista kauhistuttavimpaan: hän on pilkannut elävää Jumalaa, taivaan ja maan Herraa. Lisäksi hän on väärä profeetta.
Topelius: Ah! Tämän miehen takia maatamme siis on painanut raskas kirous ja nälänhätä!
Snellman: Pitää paikkansa. Katsokaa, pyövelit saapuvat!
(Torilla Sibelius ja Mannerheim marssivat Pasi Tarusen luo. Tarunen vääntelehtii vauhkona kauhun vallassa.)
Sibelius: Pasi Tarunen! Sinä elävä rutto! Tunnustatkos rikoksesi!
Mannerheim: Tenneste!
Pasi Tarunen: Olen syytön!
(Sibelius repii Tarusen yläruumiin paljaaksi. Mannerheim sivaltaa paljastettua rintaa hevospiiskalla.)
Pasi Tarunen: Aah mitä tuskaa!
Sibelius: Ja lisää samanmoista on luvassa, ellet tunnusta, ja vaikka tunnustaisitkin!
Mannerheim: Kehtelese en seneteete!
Sibelius: Tunnustatkos pilkanneesi kaikkivaltiasta taivaan ja maan Herraa ja profetoineesi väärin hänen nimessään, sinä elävä rutto ja syöpäkasvain kansamme ruumiissa! Ah, sinä kurja mato! Maista piiskaistamme!
(Mannerheim alkaa ruoskia Tarusta voimiensa takaa.)
Sibelius: Sinä piski! Luulitko, ettet jäisi kiinni valheistasi! Sinä iljettävä kuvatus! Kuinka pitkään olet kutsunut Jumalan vihaa kansamme päälle! Mutta tänä päivänä kirous vaihtuu siunaukseksi, kun me oikeuden nimessä jaottelemme sinut neljään osaan ja syötämme osat taivaan linnuille!
Pasi Tarunen: Älkää toki hyvät ystävät tehkö niin kauheata tekoa! Minä olen viaton!
Sibelius: Sinä olet herjannut kaikkivaltiasta Jumalaa. Jumalan nimessä sinä olet profetoinut kauhistuttavia asioita, sinä valeprofeetta! Muista Eliaa! Muista mitä Elia teki Baalin profeetoille! Sinulle käy nyt samalla tavalla! Mannerheim, anna mennä!
(Mannerheim läimäyttää hevosia piiskallaan ja ne alkavat vimmatusti kiskoa kukin omaan suuntaansa. Tarusen keho venyy ja paukkuu.)
Pasi Tarunen: Aah! Aah! Tuntuu aivan siltä kuin jänteeni ratkeaisivat! Ah, tunnen oloni koko lailla venytetyksi! Tämä on tuskallista piinaa! Lieneekö koskaan ennen ihmisparka kokenut yhtä suurta tuskaa kuin minä tunnen juuri nyt! Mutta syyllisyyttäni en tunnusta!
Sibelius: Eikä se mitään auttaisikaan, sillä syyllisyytesi on jo tiedossa, ja nyt sinut revitään kappaleiksi!
(Ylhäällä kirkon ovien edustalla suurmiehet ja Michel Foucalt seuraavat toimitusta.)
Michel Foucault: Tästä minä totisesti pidän! Minusta on ihana katsoa, kun ihmisruumiin rajoja koetellaan!
Lönnrot: Minäkin alan lämmetä ajatukselle! Taidanpa korkata oluen!
(Suurmiehet juovat olutta ja nauttivat iltapäivän auringosta. Pasi Tarusen parku hukkuu kansanjoukon mölinään.)
Kommentit