perjantai, 9. heinäkuu 2021

Kaivosta kapuaminen

(V. A. Koskenniemi, Mika Waltari, Sakari Topelius, Marsalkka Mannerheim sekä Venäjän tsaari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai ensimmäinen lilluvat paskassa. On pilkkopimeää.)

Topelius: Katsokaa, tuolta saapuu armahdus!

Koskenniemi: Näyttävät sieltä tosiaan jonkinlaiset köysitikkaat putoavan. Ken auttaa meitä hädämme suurimmalla hetkellä? Kuka pyyteetön sielu on tullut laupiaaksi sankariksemme?

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

Koskenniemi: No voi vittu.

Runeberg: Huutosi kuului, Veikk' Anter old buddy old pal!  Noh. Hop hop! Alkakaahan tulla sieltä, senkin yleensä paskassa lilluvat fennofiilit! 

Waltari: Ounastelinkin, että leijonanosa paskasta josta olemme nauttineet, onkin peräisi suurmiehellisestä peräsuolesta. Tuoksusta ja aromista ei tarkemmin ajateltuna suinkaan voine erehtyä.

Koskenniemi: Tarkoitatko, että Runeberg on paskonut meidän päällemme?

Topelius: Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta.

Nikolai I: No mutta nyt on pelastus saapunut! Kuninkaat ensin!

(liejuisen paskan seasta pulpahtaa keisari Wilhelm toinen)

Wilhelm: Keisarit ensin!

Topelius: Mistä tuokin tähän tuli?!

Wilhelm: Mjönä olen parempi makkaramestari kuin Snellman! Heil Hitler!

Mannerheim: Mene vaadin, että temen maan de facto valtioneuvojana menen ensin! (alkaa kiivetä tikkaita ympäriinsä paskassa.)

(Ennen pitkää kaikki suurmiehet, niin paskaiset kuin muutkin, jokaisesta säädystä, tosin jokainen tietysti korkeimmassa säädyssä, seisovat rinkissä keskellä Kaivopuistoa.)

Topelius: Se oli totisesti tuokio, totisesti totisesti Aamen Aamen Aamen!

Waltari: Setä hyvä, sinä haiset paskalta vieläkin.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Se on minun jaloa lotrinkiani! 

Mannerheim: Sje oli härkullista.

Nikolai & Wilhelm: Onko teillä sitä drycksjom Suomen suurmiehet?

Koskenniemi: Antakaamme ryypyn kiertää, seikkailumme voitokkaan päätöksen onneksi!

Runeberg: Ja minä vielä kusen siihen ryyppyyn.

Topelius: Tietysti.

Runeberg: Lopuksi tapan ja raiskaan teidät kaikki. En ole varma, missä järjestyksessä.

Topelius: Niin aivan.

sunnuntai, 4. heinäkuu 2021

Topelius & Voltaire

(Topelius vilkuilee luimistellen maireana paistattelevaa Voltairea vanhan kirkon sikarihuoneen krapula-alkoovin paraatipöydässä.)

Voltaire: Kuinka hienoa, että tämä parhaillaan menevä oleva euroopankiertueeni vihdoin käsittää myös Pohjolan sankareineen! Tämä kirkko ei ole mikään katedraali tai basilika, mutta tuoksuu tuohealta!

Topelius: Herra on hyvä vaan. Miksi sinun pitää yhtenään olla sen kirkon kimpussa?

Voltaire: Noh, c'est vrai, mutta katolinen kirkko onkin vähän eri juttu tämä kuin teidän kansankirkkonne ja tapauskontonne!

Topelius: (inhoten) Vai niin että. Etkö voisi olla vähän matltillisempi!

Voltaire: Ei maltillisuudella saada aikaan uudistuksia saati vallankumouksia. Itsehän te olette jo lähes päässeet sakramenteista eroon! Eikä ole edes turhaa hovia, jossa vain pidätellään pierua päivät pitkät. Kuules, Valistuksen mestarina tiedostan, että kaikkien eritteiden päästäminen tuottaa rauhoitusta ja nautintoa, jota ihminen ehdottomasti tarvitsee!

Topelius: Siksikö päästit äsken tarpeesi pöydälle? Siksikö olet yhtä mittaa kirkonkirouksessa ja maanpaossa?

Voltaire; Otahan viiniä ja rommia, kuoma! Suoraan Barbadokselta! Siitä puheen ollen, tule sisään, Luonnonlapsi.

Topelius: Mikä tuo neekeri on!

(Sisään on astunut alaston alkuasukas, joka tuon tuostakin ketkuttelee lanteitaan ja kujeilee.)

Voltaire: Hän on amerikan jalo villi ja melkoinen vekkuli. Parempi kuin Candide!

Topelius: Tämä on taas tätä Roussean Takaisin luontoon -juttua! Etkö arvosta perinteistä ja klassillista sivistystä?

Voltaire: Voi, pois se minusta ettenkö! Sivistän Luonnonlasta minkä ehdin, ominaisuutemme yhdistämällä luomme yli-ihmisen! Olen jo kastanut hänet väkisin, kuten asian kuuluu, ja pistin lukemaan kirjastoni kannesta kanteen. Kohta suljen hänet Bastiljiin, koska miksei. Hänessä on muuten vakavakin puolensa.

Luonnonlapsi: I'm hungry for heaven!

Voltaire: Niin, parhaiten hän silti yhä pärjää englannilla, tuolla Shakespearen ja empiristien kielellä. Siinä maassa ei kuningaskaan ei ole erehtymätön. Hitto vieköön, jos sellaista hallitsijaa ei olisi, sellainen pitäisi keksiä!

Topelius: Suomessa ei ole käyttöä sellaisille, yhtä vähän kuin tälle barbaarille.

Luonnonlapsi: Thy disapproval offends me, sir!

Voltaire: Olettepa te nyt julmetun nyrpeä! (heittää ohimennen spermat kermakkoon.) Tartuffe! (riisuu perukkiinsa ja heiluttelee sitä nuhtelevasti.)

Topelius: Sus siunatkoon! Tässä rommissa, ei kyllä ole moitteen sijaa.

Voltaire: Luonnonlapsos valmisti sen distilloimalla eritteensä!

Topelius: Mitä helvettiä?!

Luonnonlapsi: Hå hå håå!

Voltaire: Brown sugar, baby! (kusee pottaan ja heittää sen seinään) Aah!

Topelius: Sinun teoksiasi ei kyllä käännetä suomeksi, ennen kuin taivaat aukeavat.

Voltaire: Hyvää kannattaa odottaa!

(Seinä valuu Voltairen kitkerää ja pisteliästä kusta.)

 

Tämä taisikin muistaakseni olla Voltairen ensiesiintyminen. Köötös.

tiistai, 22. kesäkuu 2021

Juhannusraiskaus

(On keskikesän yö suomalaisessa maalaismaisemassa keskellä viljapeltoa. Taustalla näkyy uljas suomalainen aarniometsä. Runeberg valmistautuu jokavuotiseen rituaaliin.)
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!
Viaton neitsyt: Ei!
Runeberg: Ota vastaan miehuuteni mahti!
Viaton neitsyt! Ei! Säästäkää neitsyyteni, herra! Olen säästänyt itseäni, jotta voisin antaa itseni puhtaana tulevalle sulhaselleni! Olen vasta 14-vuotias!
Runeberg: MINÄ EN PIITTAA SIITÄ, ETTÄ OLET NEITSYT! MINÄ EN PIITTAA SIITÄ, ETTÄ TAHDOT SÄÄSTÄÄ ITSEÄSI! MINÄ EN PIITAA SIITÄ, ETTÄ OLET VASTA 14-VUOTIAS! ITSE ASIASSA MINÄ NAUTIN SIITÄ, ETTÄ PÄÄSEN POKSAUTTAMAAN SINUT JA RIISTÄMÄÄN SULHASELTASI IMPEYTESI LAHJAN!
(Metsän rajaan ilmestyvät Aristoteles ja Sapfo. He huutelevat pellolle päin.)
Aristoteles: Hyvä! Anna mennä!
Sapfo: Poksuu paukkuu immenkalvo, / Johan sanoo: mua palvo!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!
Viaton neitsyt: Aah! Aah! Voin kuulla kuinka immenkalvoni poksahtaa!
Runeberg: Röh röh röh!
Viaton neitsyt: Tuskani on ylen suuri!
Aristoteles: Hyvä! Just noin! Anna mennä!
Sapfo: Sun lempes mua pelvottaa, / sun mulkkus palvoon velvottaa!
Runeberg: Röööööh! Röh röh röhöhöhöhöööö!
(Entinen viaton neitsyt, nykyinen turmeltu huora makaa tajuttomana pellolla. Kaukana kukkuu käki. Auringon matka kohti sykysyä on alkanut.)

keskiviikko, 16. kesäkuu 2021

Riikan iltapuhde

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!
Riika: Aah!
Runeberg: Ota vastaan elämän lahja!
Riikka: Aah!
Runeberg: Ota vastaan tämä malja!
(Riikka kurluttaa ja lotraa.)
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!
Riikka: Glunk glunk glunk [ne ovat nielemisääniä!]
Runeberg: Niele, orjattareni, niele!
Riikka: Glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk...
Runberg: No kylläpäs sitä nyt riittää!
Riikka: Glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk...
Runeberg: No johan nyt tulee!
Riikka: Glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk glunk. Lurps. Hörps. Ah.
Runeberg: Se on täytetty! Siis Riikan vatsa!
(Riikan vatsa ratkeaa ja elämäneliksiiri valuu maahan.)

maanantai, 7. kesäkuu 2021

Suurmiehet nostetaan haudasta

Mikael Agricola: Nyt owat ajat semmoixet, jotta cuurmiehix jällen covasti tarwitan. Pyywän apuja wanhemmalta collegiumilta.

(Agricola ratsastaa Kuusiston piispanlinnaan.)

Agricola: Awatcaa uxet, awatcaa uxet!!!

(Portti avataan laukkaavalle Mikael Agricolalle. Pihalla häntä jo vartoilee Maunu III Särkilahti)

Maunu Särkilahti: Ehdin jo edellesi, tulepas kanssani kellariin.

Agricola: Onco siäl piispanmunccia?

Särkilahti: Se saa odottaa!

(Agricola ja Särkilahti kulkevat kumarassa soihtujensa kanssa Kuusistonlinnan alapuolella.)

Särkilahti: Katsos, minä tiedän yhtä ja toista nekromantian jaloista salaopeista. Enhän sivumennen sanoen muuten itsekään enää olisi hengissä... kas niin, ensimmäisenä kohtaamme Elias Lönnrotin.

Elias Lönnrot: ÖMMÖÖÖ.

Agricola: Terwe, Elias! Ilon päiwä kauhistawa!

Lönnrot: MÖÖÖÖ.

Särkilahti: Eliaksesta minä päätin tehdä zombin, koska se sopii hänelle parhaiten. Hän on tahdoton pökkelö, mutta kykenee palvelemaan isänmaata epäkuolleena melkein yhtä hyvin kuin eläessään. Keräilee runoja hitaasti mutta varmasti, ja oikeastaan yllättävän tehokkaasti. Niin, ja taikuuteni edellyttää tietysti viinaa. (kaataa taskumatteuksesta hömpsyä zombi-Lönnrotin suuhun. Tämä juo ahnaasti)

Agricola: Oiwallista!

Särkilahti: Mennäänpä eteenpäin! Tässä on Aleksis Kivi.

Kivi: Klöketi kliketi klak!

Särkilahti: Aleksis on luuranko. Hänellä ei ole aivoja, mutta epäpyhät voimat suovat hänelle voimia ja jotain ajattelun tapaista. Hän voi nyt kirjoittaa näytelmiä ja romaaneja ja juttujaan vaipumatta depressioon. Hän ei saa nyt viinaa, valelen hänen luunsa pirtulla sunnuntaisin.

Agricola: Bannahinen!

Särkilahti: Seuraavana Snellman.

Snellman: Mukavaa nähdä pitkästä aikaa, arvoisa arkkipiispa.

Agricola: Hänh näyttäe zamalta cuin ennencin!

(Snellman istahtaa mukavalle istuimelle pöydän ääreen. Hänen edessään on pikari)

Snellman: Olisiko sitä viinaa, isäntä?

Särkilahti: Tottahan toki. (täyttää Snellmanin pikarin) Niin katsos, Snellman on vampyyri. Hän ei tosin ime verta, vaan viinaa. Vampyyrit ovat sangen sivistyneitä. Snellman voi jatkaa pitkälti samalla lailla kuin eläessään, kunhan saa viina-annoksensa. Eli mikään ei ole muuttunut.

Agricola: Nerocasta!

Särkilahti: No niin, vielä viimeinen. (avaa valtavalla avaimella rautaisen oven ja piispat astuvat tunkkaiseen kammioon.)

Runeberg: RYÄÄÄÄÄHHHH!!!!

Agricola: AAAAAARGCH!

Särkilahti: 

Vain ne, jotka ovat todella syventyneet manaamisen sadistisimpeihin syövereihin, tietävät miten muuttaa ihminen kalmoksi, ja sitä salaisuutta he eivät paljasta. Mitä tuntemattomia riittejä lienee tehneetkään, tuloksena on peto, joka ei muista mitään ajastaan ihmisenä. Olento, joka riehuu ympäriinsä alasti ja ahmii kuolleiden lihaa.

Kuolonsyöjä, tai ‘Kuoleman ahmija’, on hirviömäinen ja pyylevä, jonka yhdennäköisyys ihmiseen on vain häilyvä. Ne vaikuttavat melko mädäntyneiltä ilkeämielisessä liikkumiskyvyssään; ne yleisesti kantavat sairauksia ja myrkkyjä veressään, ja niiden lemu hakee vertaistaan. Luultavasti järkyttävin fakta niissä on se, miten ne on jotenkin tehty elävistä ihmisistä – prosessi, josta ei oikeastaan tiedetä mitään, mutta mikä ei voi olla muuta kuin painajaismaista.

Hirmu on olento ihmiskunnan pimeimpien painajaisten syövereistä. Toisin kuin pienemmät serkkunsa Kuolonsyöjät, hirmut eivät nälässään jaksa odottaa uhriensa myrkyllistä kuolemaa. Ne hyökkäävät valtavilla kidoillaan, repien lihat irti vielä rimpuilevasta vihollisesta. Kun vihollinen lopulta kuolee, ne hotkivat jäänteet ja vahvistuvat.

Agricola: Eicö tämä ole jo liicaa...

Särkilahti: Vähempi ei valitettavasti riittänyt. Kas niin Johan Ludvig, tässä sinun annoksesi. (laittaa kymmenen litran pontikkakanisterin Runebergin eteen.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!!!

Agricola: Mithä oletcan tehnyt!