(Topelius yksin öisessä metsässä. Hän on kaivanut maahan tuhansien litrojen vetoisen kuopan, jonka pohjalla lojuu erinäisten eläinten silvottuja raatoja: sikoja, kanoja, kettuja, karhuja, kissoja, koiria, ilveksiä, hirviä, hiiriä, rottia, jopa kaloja ja simpukoita ynnä lukemattomia muita pieniä ja suuria eläimiä, myös kirahveja, norsuja ja leijonia, unohtamatta pelikaaneja, seeproja ja simpansseja, varsinkin simpansseja! ja gorilloita ja orankeja ja monia muita tieteelle tuntemattomia kryptidejä. Kaikki eläimet ovat pahoin silvottuja. Ne lilluvat omassa veressään. Kuopan reunalla palaa useita nuotioita. Tulen loimossa tanssahtelee alaston Topelius.)

Topelius: Ah ah ah, kyllä minä teille noitamenot näytän! Aah, tästä keitoksesta keittyy kaikkien aikojen taikarohto, joka pelastaa maailman ja minut! Minä teen itsestäni maailman uuden herran ja ruhtinaan tämän taikakeitoksen voimalla, joka vavisuttaa maata! Vain yksi ainesosa keitoksestani enää puuttuu, nimittäin nuori viaton neitsyt. Mutta tässä maassa ei ole neitsyitä! Täällä jokainen nainen on kaluttu loppuun ennen kuin nuoruuden ujo puna on ehtinyt hänen lapsenheleille poskillensa puhjetakaan! Niinpä minun täytyy matkustaa Bysanttiin kaappaamaan neitsytorja keitostani varten! Ja senpä takia minä nyt manaan tuonelan voimia avukseni, jotta saavuttaisin tarkoitusteni perän. Niin! Minä matkustan Bysanttiin! Aah! Luulitteko te voivanne estää minua! Luulitteko te voivanne pysäyttää minut! Aah!

(Jatkuu ensi numerossa, joka ilmestyy vuonna 2030.)

(Suurmiehet kävelevät rinnakkain käsikynkässä maantiellä jossain päin Suomea.)

Snellman: Tässä sitä marssitaan kuin porsaat teuraalle! Hop hop ja SIEG HEIL! Seuraa johtajaa!

Runeberg: Minä sinä veli hyvä sekoilet, ei meillä ole johtajaa!

Mannerheim: Enpes! Se elen mene! Temen meen jehteje!

Runeberg: Syö sinä paskaa!

(Runeberg riisuu salamannopeasti housunsa ja ampuu peräaukostaan nuolennopean projektiiliulosteen, joka iskeytyy Mannerheimin naamaan.)

Mannerheim: Gelps gelps!

Kivi: Mutta minäpä se vasta sekaisin olen!

(Kivi viiltää vatsansa auki ja kaivelee sisuksistansa sisäelimensä ja syö ne yksi kerrallaan.)

Lönnrot: Totisesti tuollainen tempaus vaatii jo hulluuden korkeinta astetta! Olet saavuttanut sekoilun lakipisteen. Tästä on paha panna premmaksi!

Topelius: Niinhän sinä luulet! Heh heh hee! Kyllä minulla on vielä muutama ässä hihassani. Saattepa nähdä.

Koskenniemi: Mihin jäi viina ja ryyppääminen! Olemmeko me enää alkoholisteja!

Sibelius: Vähiin on jäänyt viime aikoina alkoholinnautinta.

Joku Järnefelt: Kyllä tässä maassa Järnefelttejä riittää!

(Suurmiehet istuvat ringissä paskalla. Runebergilla on kurpitsa päässä.)

Runeberg: No nyt on oikea Amerikan meininki tullut Suomeen!

Kivi: Se on ihanaa ihanaa ihanaaaaaaaaaaaa!!!!

Lönnrot: Näinkö meille täällä aina käy. (Tässä kohtaa Lönnrot turauttaa kunnon ripulipaskat niin että lätinä käy.)

Kivi: Kyllä. Näin meille aina käy. Amerikan paska (tässä kohtaa kuuluu valtava turahdus, kun Kivi töräyttää perseestään toistakymmentä kiloa erittäin vetistä paskaa, ja haju on sen mukainen) leviää tänne raukoille rajoillekin. Ei voi mitään. Globalismi nielee meidät, ja globalismi on yhtä kuin Amerikan meininki.

Lönnrot: Mutta minä en tahdo!

Kivi: Ja sähän tahdot!

Lönnrot: EN!!!

Snellman: Älkää tapelko, vaan antakaa ripulin vapaasti virrata. Hiljaa virtaa ripuli, ja välillä vähän vauhdikkaamminkin. Kas näin! (Snellman turauttaa vuosituhannen paukun. Maa järisee ja taivas putoaa. Valtava tulva peittää maan. Horisonttiin ilmestyy Nooan arkki.)

Sibelius: Oho oho! Ukko Nooa tuli meitä tervehtämään! Huiskuttakaa, huiskuttakaa, että täällä sitä ollaan!

Matti Klinge: Minusta tämä on hieman sopimatonta.

Pena Saarikoski: Sulta ei kysytä!

Joku Järnefelt: Kyllä tässä maassa Järnefelttejä riittää!

(Nooan arkki seilaa suurmiesten luo. Nooa laskee köysitikkaat ja suurmiehet kapuavat alukseen. Nooa tappaa kaikki ja syöttää heidät eläimille. Tähän päättyi Suomen tarina.)

(Jossakin syvällä Kainuun korvessä tietymättömillä mailla joukko suurmiehiä on koolla.)

Eino Leino: No enhän minä mikään oikea suurmies ole, pelkkä keskinkertainen helskyttelijä vain. Kyllä minä tämän asian voin myöntää juotuani neljä litraa kirkasta viinaa. Viina nimittäin on totuusseerumi. Viinan indusoimassa rehellisyyden puuskassani minä myönnän: Veikk-Anteri on minua suurempi runotaitaja. Minä olen keskinkertaista paskaa!

V. A. Koskenniemi: Hyvä sentään, että tunnustat kiistattoman paremmuuteni. Minä olen tämän maan tuleva kansallisrunoilija.

Runeberg: Älä siinä sössötä, sä oot jääny kiinni jo!

V. A. Koskenniemi: Kiinni mistä?

Aleksis Kivi: Kyrvännupistas jäit kiinni katajapuskaan, sinä elävä rutto!

Snellman: Kaikki edellä sanottu pitää paikkansa. Mutta heitänpä minäkin sanaseni sekaan, ja se sananen kuuluu näin: ilman sivistystä kansamme on hukassa!

Mannerheim: Mete sene sessetet!

A. F. Puukko: Kuka vittu se minäkin olen?

Pentti Saarikoski: Sä oot joku keskinkertaisuus. Mä muuten skriivasin ton Eikan elämäkerran. Siitä tuli ihan kuraa vaikka itse sanon!

Eino Leino: Minut saa tappaa!

Matti Klinge: Ja sehän sopii!

(Klinge teloittaa Leinon ampumalla tämän liukkaasti lonkalta.)

Pentti Saarikoski: Sä oot aika raju kundi!

Matti Klinge: Anteeksi mutta tunnemmeko me toisemme? Kuinka te kehtaatte! Tietääkseni emme ole sinuja!

Pentti Saarikoski: Etkö sä hei nyt mua tunne hei! Eksä muista hei ku me käytiin yhdessä normaalilyseoo vai mitä vittuu me nyt käytiin, mä en muista, mä oon ryypännyt itteni tärviölle!

Matti Klinge: Ah!

Sibelius: Eihän tämä kokoontuminen olisi mitään ilman minua!

Mika Waltari: Saati minua!

(Pasilan propagandakeskuksen radio-osastolla adventtiaikaan 1946.)

Radiomies numero yksi: No niin, äänitetään ensin se Paasikiven joulusaarna.

Radiomies numero kaksi: Vedetään vaan Mannerheimin uudenvuodenpuhekin samaan syssyyn. Talvisodan hengessä.

Radiomies numero yksi: Samana päivänäkö?

Radiomies numero kaksi: Nauhoitetaan ihan putkeen vaan molemmat. Ei meillä pula-aikana ole resursseja enempiin.

Radiomies numero yksi: No voi saatana...

(Studioon kompuroi piakkoin umpihumalainen, sateessa kastunut ja helvetin kiukkuinen Paasikivi.)

Paasikivi: Nyt saarnataan se saatanan saarna niin että helvetin saatana saarnaamasta päästyäänkin!!

Radiomies 1: Tässä viinanne herra suurmies.

Paasikivi: (ryys) Tänne se perkeleen fonograaffi vai mikä lie paskatorvi lieneekään!

Radiomies 2: Hän taitaa esittää sen seisten...

Paasikivi: On se nyt jumalauta niin perkeleellistä koko helevetin paska, ettei sitä hitto soikoon, helvetin helvetti perkeleen perkele, Saatana! Jumalauta, saatanan saatana, perrrrrkeleen helvetti, kun on näin perhanan saatanaa koko saatanan hoito! Helvetin perse, saatana soikoon, PERKELE! Helvetin perseen saatanan kusen helvetti! Perkeleen perkeleen perkeleen perkeleen perkele! Ei ole tästä paskamaisesta kansasta mihinkään, jumalauta saatana! Menköön perkele kaikki!

Radiomies numero yksi: Herran tähden... mikrofoni saattoi vaurioitua.

Radiomies numero kaksi: Saa luvan kelvata! Sai kansa kuulla kunniansa, jämäkkä, jykevä saarna.

Radiomies numero yksi: Ensi kerralla otetaan se Sillanpää marisemaan ja jaarittelemaan.

Radiomies numero kaksi: Saa nähdä, tuleeko ensi kertaa...

(Itse marsalkka Mannerheimkin on jo saapunut, istuutunut vaivihkaa Paasikiven taakse pöytään siemailemaan terästettyä konjakkia. Aikansa sadateltuaan saarnaamaan jo kyllästynyt Paasikivi kääntyy ja työntää tämän eteen mikrofonin.)

Mannerheim: Medbörjare, mäddäbögen, känsäläiset! Ölösyhteiden jöhdöstä menestä ön tyllyt president. Ölen ennenghin öllyt vältionhoivaaja. Hyvin tämä menne. Sota ja rauha sanoi jo Tolstoi. Snellmanin ja Runebergin ja Lönnrotin myistämme tänäänkin. Jä Ädlercröits ja Döbeln ja Kulneff ja Svensson... Dyfva. Äiön kyitenkin lähte nüt Schweits. (lyö sapelinj pöytään sojottamaan) Thäten mene abdikeeraan je nemeten segä määreen temen Paasikiven söyraajäksen! Khyn nyt sättyy thossa öleman.

Paasikivi: NO VOI VITTUJEN VITTUJEN VITTUJEN KEVÄTVITTU!!!

Radiomies 1: Ei tätäkään voi julkaista! Paratkoon!

Radiomies 2: Pakko se on. Kyllä kansa kestäköön. Ilahtuvat vaan!