lauantai, 31. maaliskuu 2018

Suurmiesten pääsiäinen

(Claes Andersson säntäilee valkotakki yllään edestakaisin Puukkobulevardilla, jolle on keskittynyt järjestäytymätön lössi irtolaisia ja puliukkoja yhteiskunnan laitapuolelta. Hän yrittää auttaa heitä.)

Claes Andersson: Tämä maailma on kohdellut teitä kaltoin, mutta muistakaa, että ihmisiä tekin olette! (nykäisee tuon tuosta pultsaria hihasta tai taputtaa spurgua olalle.)

Pultsari: Onko sulla tohtori viinaa!

Clasu: Otahan tuosta! (antaa Pulsulle pirtuputelin taskustaan) Näitä riittää kaikille! Jos kerran pankinjohtaja juo, miksei kadunmieskin!

Pultsari: Tattis!

Claes Andersson: Jotenkin nämä ihmiset on nostettava katuojasta. Jospa... hmmm. Taisin saada snilleblixtin. Kuulkaapa herra puliherra, ottakaapa kunnon ryyppy siitä putelista ja toista perässäni: Vårt land, vårt land!

Pultsari: Vört lönd, vört lönd! (örisee)

Clasu: Hyvä hyvä oikein hyvä siinä meillä on Runeberg... ja te spurgu siinä otas oikein tukeva ryyppy ja koeta olla J.V. Snellman.

Spurgu: Schnellllman!

Clasu; Hyvä jättebra, oikein saksalaisella korostuksella vetäisit! Ja nyt, jos vain taika toimii...

PIM! PÄÄSIÄISTAIKAA

Runeberg: Onpas minulla hienot vaatteet ja oikein kunnon lesti elämänvettäkin jostain kahmittuna! Mitähän minä täällä teen? Samantekevää, olenhan suurmiehistä uljain!

Snellman: Ole vain, mutta minä olen viisain ja vanhurskain.

Clasu: Tämähän sujuu kuin rasvattu.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Kuin rasvattu homon perse! Siihen luiskahtaa pääsiäismuna sukkelaan!

Snellman: Siinähän sinä olet asiantuntija siinä missä kaikessa lihallisessa rappiossa. Ensimmäinen ja ansioitunein!

(Erikoisen resuinen ja ruokoton spuge lähestyy Claes Anderssonia.)

Spuge: Herr tohtor, endäsch migä minä woischin olla?

Claes Andersson: Ööh... te voisitte olla vaikkapa tuota Panu Rajala.

Spuge: Hwiddu jotai rajaa! Hyi sääätana..

PIM!

Panu Rajala: No hitto, enhän minä muuttunut miksikään. Paitsi, että olen pukeutunut pääsiäispupuksi ilman housuja.

Claes Andersson: No, sellaista se joskus on!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

sunnuntai, 11. maaliskuu 2018

Suurmiehet yllättävissä maisemissa

(Pesukone jyllää tuttua pauhuaan tuntemattoman opiskelijan itsemurhayksiössä.)

Matias von Böckerström: Saatäna, taidanpa juoda parikymmentä tuoppia doppelbockia! Koskahan paskaiset kalsarini ovat valmiit? Phärkkele, kaipaisin totisesti taloudenhoitajaa, jolla olisi pulleat rinnat ja reipas olemus!

Fritz Surkea-Aho: Kukapa ei, totisesti! (ryyppää Sisuviinapullosta aimo siemaisut ja näyttää hetken aikaa Jani Uhleniukselta.) Totisesti, minusta tuntuu että jonain päivänä minä suomennan Friedrich Wolfgang Amadeus von Niiitseä!

Böckerström: Sallinet, että pieraisen *PRÖÖT*

Mannerheim: Ken mineä kutsui? (Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim on laskeutunut savupiipusta takkaan.)

Böckerström: Miten sinä voit siellä olla, savupiippuhan on tukittu? Sieg heil!

Mannerheim: Mjenehän pääsen vaikka miste lävestä kjuten isoisäsi, Pepper von Durkheim tokaisi jyysteessään isoääteesi, Sipuli macAlbrandia!

Surkea-aho: Tuo upseerihan tuntee sinun sukuhistoriasi! Totisesti, aateliset ovat läheistä sukua tässä maassa!

Böckerström: Tietysti, onhan Mannerheimkin minun kaukainen pikkuserkku suoraan sairaalloisessa ja sykkivässä, märkivässä polvessa.

Mannerheim: Hjienosti sanottu! HÅ HÅ HÅÅ!

Runeberg: Kutsuiko joku minua? (pällistelee mulkosilmäisenä ikkunasta kädessään irti leikattu Aleksis Kiven kyrpä)

Surkea-aho: No hyi helvetti, miksi sinulla on irtonainen Aleksis Kiven verta valuva kyrpä kädessäsi! Oletko teloittanut meidän kansalliskirjailijamme?

Runeberg: Minä se tämän maan oikea kansalliskirjailija olen! *hakkaa ikkunan säpäleiksi Aleksis Kiven kyrvällä* JA TE TULETTE SEN KAIKKI TOTEAMAAN, KAUTTA MAANVILJELIJÄN MAAILMANTUSKAN JA PATRIISIN PIERUN!

Mannerheim: Oikeaa puhetta! Höhöö!

Böckerström: Mitähän tästäkin tulee, kautta Ainolan?

(Lattian läpi porautuu ylös mystillinen Jean Sibelius frakki yllään ja silmin nähden epäkiinnostuneena muista tapahtumista.)

Sibelius: Antakaa sitä viinaa jumalauta. Minulla on muuten mukanani Pentti Haanpää. (juo Runebergin moukkupullosta, suoraan tämän povitaskusta, ahnaasti viinaa ja röyhtäisee kravattiinsa)

Pentti Haanpää: Näytänkö minä humalaiselta, mitä?

Mannerheim: Sine näytet spurguaaliselta, pojkaparka.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Oikein sanottu! Sinun silmäsihän lupsottavat kuin suomenruotsalaisella hylkeellä!

Sibelius: Tuo nyt oli rumasti sanottu!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

Pentti Haanpää: Tottahan se on. Ulkomuotoni on halveksuttava. Korvaan sen kuitenkin mahtavilla tuotoksillani. (asettuu kyykkyyn ja lasauttaa lattialle aimo lastin paskaa) HNNGH!

(J.V. Snellman saapuu paikalle ja alkaa syödä suuhunsa Pentti Haanpään paskaa.)

Snellman: Tämäpä mainiota!


tiistai, 29. elokuu 2017

Suurmiehet helvetissä

(Elias Lönnrot kuljeskelee tietymättömillä metsämailla. Yhtäkkiä hän kohtaa Eino Leinon, joka hyppää puskasta esiin puettuna punaiseen kaapuun ja säikäyttää hänet pahanpäiväisesti)

Eino Leino: Olenkin jo odottanut sinua Lönkka, sillä haluatkos nähdä jotain todella päräyttävää?

Elias: Sinäkö siinä, Eikka? Miksi olet punahilkkana?

Eino: Anna minun opastaa sinua! Kyse on tärkeästä tehtävästä. (polkee jalkaa tarmokkaasti, niin että tanner tömisee)

Elias: Mikäpä siinä, tässä vaan vaeltelin keskellä elämäni tietä.

Eino: Onneksi kohtasimme! Tästä puusta eteenpäin tälle kivelle ja katsopas mitä täällä lukee.

Elias: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää!

Eino: Se on vain pelote.

Elias: Ymmärrän, sillä halutaan torjua kutsumattomat vieraat!

Eino: Juuri niin, mutta meidät on kutsuttu! Menkähämmepäs! Portista läpi...

(Leino ja Lönnrot saapuvat harmaaseen Limboon.)

Leino: Tervetuloa helvetin ensimmäiseen esikartanoon!

Lönnrot: Mitä helvettiä?

Leino: Ei hätää, ei hätää, saatammepa kohdata tuttuja.

Koskenniemi: Oi mun iltojeni hämärrys!

Leino: Vai tänne sinä jouduit?

Koskenniemi: Niin, en oikein tiedä miksi. Ei kai taiteilija voi säilyä tahrattomana, vaikka yliopistomies olisikin. Mutta ihan lunkia täällä on.

Lönnrot: Aika tylsä paikka.

Koskenniemi: Se onkin ainoa vika. Mutta on sentään vihdoinkin rauhaisaa!

Leino: Hyvää jatkoa sinulle, sillä meillä on hyvin kiireinen aikataulu!

Koskenniemi: Minulla ei. Seuraisin teitä.

Leino: No, seuraa sitten minua sinäkin! Kuten aina tulet ihmisten arvostuksessa tekemään!

Koskenniemi: Oi sa kirottu...

(Leino, Lönnrot ja Koskenniemi laskeutuvat helvetin toiselle tasolle ja kohtaavat Josef Julius Wecksellin sekä Juhani Ahon.)

Wecksell: Ah, minulle kerrottiinkin että että olette saapumassa. Minun pitää kertoa teille, että jouduin tänne ainostaan koska sairastuin hulluuteen.

Lönnrot: Kuulostaa hieman epäreilulta! Mutta tasan eivät käy onnen lahjat.

Wecksell: Maailmani on mustavalkoinen, kurnuttava likakaivo.

Koskenniemi: Aina tämä harmauden voittaa. Tämä suo minulle toivoa...

Leino: Eteenpäin, sanoi Vergilius!

Juhani Aho: Minä en tule mukaan.

Koskenniemi: No, älä sitten!

(Leino, Lönnrot, Koskenniemi ja Wecksell saapuvat helvetin kolmanteen kehään ja kohtaavat Aleksis Kiven.)

Kivi: Terve, entiset kumppanit! Minä se jouduin tänne koska olin taitamaton tahruri ja hullu viinan juoja vain!

Koskenniemi: Liian julma olet itsellesi!

Kivi: Ei ei, minä tykkään, kun minua hutkitaan vesurilla täällä.

Sibelius: Kelpaa se minullekin, mutta akustiikka täällä on viheliäinen ja musiikki pelkkää ragtimea.

Leino: Sinäkin täällä!

Leino: Liittykää molemmat mukaan, tämä on pikainen kierros. Tehokas itse kullekin...

(Leino, Lönnrot, Koskenniemi, Weksell, Sibelius ja Kivi tulevat helvetin neljänteen kerrokseen ylhäältä luettuna ja heitä vastaanottamassa on Snellman.)

Snellman: Sairas sadismini silpomisineen ja germanofiliani ajoivat minut tänne. Nyt väkäset piikittävät minua aamusta iltaseen! Piikkaavat, ja iltaisin minut paalutetaan seipääseen.

Lönnrot: Jumpra, huomaan että panokset kovenevat! Uskallammeko jatkaa?

Leino: Pakko käydä pohjassa asti kun on kerran lähtenyt! Kyllä mies kestää.

Kivi: Akka on, joka tieltä kääntyy!

Snellman: Miehen puhetta!

(Leino, Lönnrot, Koskenniemi, Wecksell, Kivi, Sibelius ja Snellman ovat jo 5. helvetin kehässä. Ilmassa on myrkkykaasuja ja salamat valaisevat pimeyttä.)

Topelius: Voi helevetti, kun koskee, kun alvariinsa nuo eunukit pureskelevat pallejani!

Sibelius: Hahhah!

Snellman: Kuinkas sinä sitten näin alas jouduit?

Topelius: Eivät tykänneet lapsirakkaudestani siellä johtoportaassa.

Snellman: Kuka tätä paikkaa sitten johtaa?

Leino: No, eiköhän oteta selvää! Liity toki letkajenkkaan.

Lönnrot: Tutkimalla ja hutkimalla se selviää.

Topelius: Tämän minäkin tahdon tietää, vaikka minua hirvittääkin paha aavistus.

(Leino. Lönnrot, Koskenniemi, Wecksell, Kivi, Sibelius ja Snellman ja Topelius tulevat 6. helvetin tasolle ja kohtaavat Mannerheimin hirvittävässä liekehtivässä hornassa.)

Mannerheim: Mene en one kellekään pahaa tehnyt jö silti pistivät tuliseen pätziin!

Snellman: No sinun syntisi kyllä tiedetään! Varmasti en kuitenkaan ollut enkä ole tietoinen niistä kaikista, sillä tämä alkaa kyllä käydä jo todella pahaksi. Onko tuo laavaa?

Kivi: Tämäkö on alin helvetti?

Koskenniemi: Ei, vielä yksi kerros. Alin kellaritaso.

Leino: Kaiketi on käytävä pahimmassa paikassa, jotta voi sieltä ylipäätänsä nousta. Tässä on viisaus.

Kivi: Sellaista se on!

(Leino, Lönnrot, Koskenniemi, Wecksell, Kivi, Sibelius, Snellman, Topelius ja Mannerheim saapuvat vihdoin helvetin seitsemänteen ja alimpaan kehään. Siellä on pohjaton kylmyys, kaikki liike on vaarassa pysähtyä, mutta ei siellä ole paljon muuta kuin valtaisaksi paistunut Runeberg istumassa kultaisella valtaistuimella ja pureskelemassa lakkaamattomasti kidassaan Panu Rajalaa, August Ahlqvistia ja Pentti Saarikoskea.)

Runeberg: Terve, jätkät, tämän maailman ruhtinaan hoviin! Nämä tyypit ne ovat aina vain mehukkaita suussani! HÅ HÅ HÅÅ!

Mannerheim: Temepä on jo vallan erikoista!

Sibelius: Tämä mykistää sielun!

Panu Rajala: Tämä on aina vain oikein! (Vinkuu)

Koskenniemi: Miksi sinä täällä olet? Ja ennen kaikkea miksi suussasi ovat nuo tyypit?

Runeberg: Minähän tulin tänne omasta vapaasta tahdostani ja komennan koko helvetin järjestystä. Suussani ovat mehukkaimmat paistit! Skronts skronts skronts.

Snellman: Voi nyt helvetti! Komennatko sinä taivasta ja helvettiä?

Runeberg: Totta kai! HÅ HÅ HÅ HÅÅ!!! Minä olen myös ainoa täällä, joka saa viinaa!

Kivi: No voi saatana...

Sibelius Tämä on jo liikaa!

Lönnrot: Missä on paholainen?

Runeberg: Minä olen pahalainen...

Saarikoski: On tämä nyt tosissaan yhtä helvettiä. Meitä pitäisi arvostaa enemmän elinaikanamme. Silloin tässä olisi tasapainoa, jokaiselle ansionsa ja kykyjensä mukaan.

Ahlqvist: Pistäkää tuo kirottu Kivi tilalleni!

Kivi: Ähäkutti!

Panu: Laiskotteluunkin on suotava oma aikansa. Sitä voi sanoa hienommin latautumiseksi. Eri asia sitten mitä laukeaa.

Rapuja-2017-048.jpg

torstai, 8. kesäkuu 2017

Suurmiehet taivaassa

(Elias Lönnrot pilvenhattaralla kolkuttaa taivahan kultaista porttia.)

Pyhä Pietari: Kuka siellä?

Lönnrot: Minä olen Elias Lönnrot ja kuolin äsken nyrkkikyllikin aiheuttamaan suolimulkkuun.

Pietari: Mutta en minä sellaisesta ole kuullut mitään!

Lönnrot: No, kuollut olen ja siksi täällä olen.

Pietari: Onko suosituksia?

Lönnrot: Minut luetaan Suomen suurmiehiin.

Pietari: Jassoo, sitä sakkia! Yksi teistä hunsvoteista yritti toissa viikolla lahjoa minua kossupullolla. (katsoo merkitsevästi Eliasta)

Lönnrot: Minulla olisi muuten tässä kossupullo hyväntahdoneleenä!

Pietari: (nappaa pullon kaapunsa sisätaskuun) Sisään siitä sitten vaan, suomalaisten A1-osastolle!

Lönnrot: Tattis ja kippis (astuu taivaaseen)

(Elias Lönnrot kävelee taivaallista käytävää taivaallisen salin taivaalliseen A1-sviittiin ja tapaa tutun hohtavassa kaavussa.)

J.V. Snellman: Tervetuloa Elias! Viimein!

Lönnrot: Sinäkö se kaksi viikkoa sitten lahjoit Pyhän Pietarin kossupullolla? Nyt se taitaa vaatia sitä pääsymaksuna meiltä kaikilta.

Snellman: Mitä lie puheita. Portsarit sitäpaitsi vaihtelevat.

Lönnrot: Kah. Missä täällä nukutaan?

Snellman: Pilven päällä.

Lönnrot: Toista kuin kurja savupirtti! Mitä täällä syödään?

Snellman: Mannaa ja hunajaa.

Lönnrot: Toista kuin ainainen pettuleipä! Mitä täällä juodaan?

Snellman: Pirtua ja pontikkaa.

Lönnrot: Jaha. Miten täällä muuten noin niinkun hommat menevät?

Snellman: Täällä vallitsee hyveellisyyden hierarkia, on vanhurskain Jumala, arkkienkelit, enkelit, pyhimykset, autuaat, elementaalit, dominiot... ja meidän Suomen osastoamme hallitsee valitettavasti Runeberg.

Lönnrot: Runebergkö! Se synninpesä, juopporuhtinas, äpäräin kantaisä, iljettävin irstauden, mässäilyn ja himolla hekumoinnin perikuva. Eihän se ole mahdollista!

Snellman: Niinhän sitä luulisi, mutta jotenkin Runeberg sai vakuutettua niin arkkienkelit kuin apostelitkin, että koska hän on ottanut kantaakseen niin suuren osan ihmiskunnan syntivarastosta, ansaitsee hän myös suurimman iankaikkisen kunnian... siinä hän tuleekin!

(J.L. Runeberg kaahaa Eliaksen ja Snellmanin yli liekehtivillä vaunuilla, joita vetää Aleksis Kivi.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Tervetuloa taivaaseeni sinäkin homoäpärä!

Aleksis Kivi: Hirnhahaa!

Lönnrot: (katsoo ilmestystä) Johan Ludvigilla on polvellaan portto, kädessään pirtuleili, yllään hänellä on nahkainen vetoketjuhaarniska, valtaisalla kalukukkarolla, päässään louhikärmeksen falloskruunu, hän on alistanut Aleksin vetoeläimeksi ja ruoskii meitä muita nautinnon kuolan valuessa hänen suupielistään alas ja hurman sekä sperman roiskuen ja loiskuen minne sattuu pyhää tietämme liukastamaan... tämäkö on taivaista?

Runeberg: Tuki turpas äpärä! Ja maista raippaani, noin! Tämä on MINUN käsitykseni taivaasta! Eikä millään muulla ole väliä maassamme, joka minun kauttani nyt korkeimman kaiun saa!

Snellman: Pahoin pelkään, että tätä riemua riittää tuomiopäivään saakka.

Lönnrot: Olisinpa helvetissä! Anna sitä pontikkaa.

keskiviikko, 31. toukokuu 2017

Suurmiehet taivaassa

(Elias Lönnrot on viimein ennenaikaisesti kuollut ja saapuu taivahan porteille. Häntä on vastassa aposteleista kenties se ensimmäinen. Hänellä on toisessa kädessään paimensauva ja toisessa räpläysvihko, jota hän plärää ja ihmettelee)

Pyhä Pietari: Hä? Kuka sää ole?

Elias: Emmää tiä, eiks sun se pitäis tietä? Elias Lönnrot mää ole. Rakastan Kristusta ja silleisä.

Pyhä Pietari: Ai, nyt mää ymmärrä, sää olet näitä Suame suurmiehhii!

Elias: En voi sanoa, että, mitenkään suuri olisin verrattuna kenenkään muuhun, mutta Suomi oli aina vereisnä sielussani...

Pietari: Just just, ans kattoo peremmälle vain! Millons se Manu tulos?

(Elias Lönnrot avaa Taivaan ukset ja astuu pilvihattaralle.)