(Elias Lönnrot taapertaa marraskuisessa metsämaisemassa tuohikontti selässään. Aleksis Kivi kulkee hänen seurassaan viinapullo toisessa ja vesuri toisessa kädessä.)

Lönnrot: Voi voi, ei tämä nyt välttämättä hyvää tiedä, että on näin hyvä sato vielä tähän aikaan vuodesta! Nyt pitäisi olla jo hanget, korkeat nietokset mutta tuossakin on tatti. Ja tuossa toinen! Ja puolukkaa ja mustikkaa on joka paikassa.

Kivi: Ah mitä sä huolit, veitikka nuori? Minä olen ainakin mielissäni, ettei tartte värjötellä! Kelpaa siivota tattia.

Lönnrot: Onhan se niinkin... ei pidä sylkeä koskaan maamuorin suuhun. Otahan sinä nuo rouskut tuosta...

(Oksaston katto antaa päästäen taivaan esiin ja tullaan aukealle.) 

Kivi: Mutta mikäs se tällainen on? Katso, doktor Lönnrot, tätä.

Lönnrot: Annahan. Todella mielenkiintoinen, poikkeuksellinen havainto! Tämä sylinteri on jonkinlaista metallia ja siinä lukee saksan kieltä!

Kivi: Tuolla on toinen, ja ellen kantaemoni muistoa häpäise tuolla kolmas. Näitähän on läjäpäin!

Lönnrot: Pyhän Isän Paska! On ilmoitettava Metsäliitolle ja Aurora-seuran luonto-osastolle.

(Kivi viipottaa ympäriinsä)

Kivi: Hoo, mikä mursu tuolla makaa kyrpäpuuta vasten?! Ma hutkaisen sitä vesurilla justiinsa!

Mika Waltari: Sinäkö siellä äiti?

Lönnrot: Sehän on tulevan kansakuntamme tuleva akateemikko! Mika, mikä on hätänä?

Waltari: Olutta on niin paljon.

Kivi: Oluttako? Missä? Otatko viinaa?

Waltari: Kyllä kiitos (juo ahnaasti) Tekö siinä! (peittelee sukuelimiään) Minulla taisi olla vähän lystit juominkit eilen.

Lönnrot: Ei se mitään - tietäisitkö liittyvätkö nuo silinterit siihen!

Kivi: Niin, ei se mitään tee.

Waltari: Kyllä, nuo ovat oluttölkkejä.

Kivi: Mysteeri ratkaistu, hyvä vellos.

Lönnrot: Kadonneen talven oireita tämäkin.

Waltari: Mikä täältä on kadonnut? Hei, tämä silinteri on vielä täynnä olutta, vaikka onkin jo aukaistu! Hahaa! Täällä pitäisi muuten kaikista huolimatta olla jossain vielä paffilaatikko täynnä näitä. Tai useampi.

Kivi: Minä löysin sen! Varmasti oikeaa pukin kuohua, kun pukki on kyljessäkin! Saanko ottaa yhden?

Waltari: Ota pois hyvä veli, tarjosithan itse minulle viinaa!

Lönnrot: Ilman sitä sinusta ei olisikaan herännyt montaa tolkun sanaa ulos. Kohtuus kaikessa! (ottaa moukkupullostaan yrttilikööriä)

Kivi: Tämähän on hyvää!

Waltari: 12-prosenttista. Mukavaa kun tulitte, minun piti eilen juoda mäyrien ja oravien kanssa kadotettuani retkiseurani.

Kivi: Kyl maar he viel yhyttyvät! Eksyy sitä mies parhainkin joskus.

Lönnrot: Meidän pitää nyt kuitenkin korjata luonnosta nämä teolliset hedelmät ja kehityksen airueet, joiksi niitä epäilen. Kotona voimme sitten syödä tattipiirakkaa.

Kivi: Ei vitussa!

Waltari: Ilman muuta.

Kivi: Totta kai! Voimmeko kuitenkin juoda olutta ja viinaa ja likööriä ja muuta samalla kun siivoamme, ja heläyttää laulun pitkän syksyn kunniaksi?

Lönnrot, Waltari ja Kivi: ILMAN MUUTA.

Waltari: Ilmastonmuutos...

Koko Suurmiesten Polytekninen ja -amorinen Kuoro Kokonaisuudessaan ja Ikimetsän Eläinlaulajat: Ain laulain työtäs tee, ain laulain työtäs tee, ain laulain työtäs tee...

(Ruskeista lehdistä ja paskasta kudottu esirippu.)

(Runeberg istuu suurmiehen penkillä ällistyneenä omasta imarteleimaatusestaan.)

Runeberg: Ah, tekeepä hyvvää, voisitko sinä jatkaa mulle muutakin kuin tynkee!

Lönnrot: Aaah, aah, minulla on isoin kulli teistä kaikista!

Snellman: Pois sinä Elias, tässä on panomestari tasalla.

Runeberg: Mutta sinä olet pelkkä tynkä Topelius, mene pois.

(Topelius menee nöyränä pois)

Lönnrot: Etkö sinä ollut vähän julma sille?

Runeberg: Oppikoon se äpärä omia oppejaan! HÅ HÅ HÅÅ!

Lönnrot: Voisitaanko silti keksiä Kalevala sillä aikaa?

Snellman: HÅ HÅ HÅÅ! No ei tietysti voida!

(Runeberg läiskii ällistynyttä Snellmania poskille)

Lönnrot: Voi kauhia...! no minulla on kyllä tämmöinen kalevala tässä.

Runeberg: Annahan kun kun minä maistan sitä!

(Ulvilan keskiaikaiselle keskusaukiolle on pystytetty mahtava mittelökehä. Sen ympärillä on tuhottomasti penkkejä ja lehtereitä, ne muodostavat kuin antiikin theatronin. Eräällä penkillä istuvat vieretysten eräät jokseenkin tutut vekkulit.)

Runeberg: Joko se kallabaliikki kohta alkaa! Olemme odotelleet jo kaksi viikkoa nauliutuneina tähän auditorioon!

Snellman: Emmekä ole selvää päivää nähneet. Eivätköhän valmistelut ala pian olla jo valmiita.

Topelius: Kunpa mitään ei nyt sattuisi!

Snellman: Emmeköhän vietä peijaisia ja syö karhupaistia tänä iltana.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Sen kun näkisi!

Topelius: Kunpa paisti nyt kypsyisi mureaksi kuin pikkupojan peppu.

Mannerheim: Sen pätee täkeytye mänte peivee sän kurho peesten!

Topelius: Peppu taas on parempaa tuoreena. Mutta molempia pitää piestä ensin kunnolla! Murakaksi.

(penkkejä kiertelee Eugen Schauman kannatellen olkahihnoilla ja käsillään lavallista puteleita sylissään. Hänellä on yllään hauska hattu.)

Schauman: Pirtu-palsamia, ensiluokkaista pirtu-palsamia, vain kolme kopeekkaa pullo! Kolme kopeekkaa puteli, herkullista pirtu-palsamia!

Runeberg: TÄNNE!

Snellman: Tänne!

Topelius: Tänne.

Mannerheim: TENNENBAUM!

Schauman: Olkaapas hyvät, herrat suurmiehet. Juominkia kaikille!

(Suurmiehet juoda pulputtavat ahnaasti.)

Schauman: Entäs se maksu?

Mannerheim: Röyhkeve limsapoike. Ele kelppie siite hus! Mäne jo!

(Schauman poistuu häntä koipien välissä.)

Runeberg: Niin sitä pitää! Noin kohdellaan palvelusväkeä, päättäväisesti.

Topelius: Tämähän on väkevää!

Mannerheim: Perehultäiste.

Snellman: Upeeta, mahtavaa!

(Kehään saapuvat polvihousuissa Aleksis Kivi, Elias Lönnrot tuomarinkaavussa ja metsästä repäisty ruskeakarhu. Yhteen nurkkaan vetäytyy Aleksis, keskelle asettuu Elias ja toiseen nurkkaan lönkyttää karhu.)

Lönnrot: Tuomarina tiedän, että munaskuille ei saa lyödä suvun säilyttämiseksi. Oletteko valmiina?

Snellman: Eihän tuo ole edes lukenut oikeustieteitä...

Aleksis Kivi:

Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo.

Liehtarina miehen tiellä

karhun kanssa painii lyön,
ja kaiku ympäri kiirii!

Karhu: RÖH RÖH MÖRR.

Lönnrot: Kimppuun, käy!

Topelius: Hyvä, Aleksis! Hyvä hyvä! Sika limppuun!

Mannerheim: (nousee innoissaan ylös ja ravistaa nyrkkiä) Neete sille laara nerhen munat!

Snellman: Aleksis pistää parastaan! Alista luomakunta ihmisen ikeen alle, poika!
Runeberg: VERTA PAKKIIN KARHU! Syö se äpärä! Puraise perseestä!

Snellman: Mitä sinä nyt karhua kannustat?

Runeberg: Minä olen lyönyt vetoa koko viime kesän pontikkasadon karhun puolesta!

Topelius: No voi saatana...

(Minna Canth istuu Kaivohuoneella Runebergin hevosten Joonaksen ja Sepon kanssa.)

Canth: Pojat, minähän lupasin tasan kaksi kauraolutta polleen, enkä tippaakaan enempää!
Joonas: IIIIIIIIIIII-HAHAHAHAA!
Seppo: III-III-III-HÅ-HÅ-HÅÅ!
Canth: Minä olen köyhä kauppalopo, en muuta! Kirjailijana en kelpaa edes teidän isäntänne perseennuolijaksi! Ei minulla ole varaa kestitä kaiken maailman...
Joonas: III HAHHA HAH II IHI HHÖH HÖÖH HHHAHA HHÅHÅHÅHÅHÅHÅÅÅ
Seppo: HÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ HÅHÅHÅ ÅHÅÅ ÅII HAHAH HIRNAHTAA HIRHANHTA HHAAHHAAH
Canth: Hyvä on, hyvä on! Vielä yhdet, mutta sitten saatte kyllä luvan astua minut tuolla bäkkärillä, katseilta piilossa!
Joonas: I-HA-HAA.
Seppo: HÅH-HÅ.
Canth: Kyyppari!
(Eugen Schauman konttaa paikalle ja ottaa Minna Canthin tilauksen. Ilta jatkuu rattoisissa merkeissä bäkkärillä.)

(Katri Kulmuni juoksentelee ympäriinsä ilkialasti, valtavat rintansa öskyen vasemmalta oikealle ja joka suuntaan.)

Katri Kulmuni: Voi auttakaa, Luoja sentään, minun tissini hölskyvät miten sattuvat! Minä olen sentään kaikesta huolimatta hävy tyttö, vaikka minulle isot meijerit on suotukin!

(Paikalle, joka sattuu olemaan Naanatali, askeutuu niin vain vailla rihmankiertämää Anna Kontula.)

Anna Kontula: Katri, mitä sinä nyt!

Katri: Minua alkoi niin hävettää!

Anna: Sinulla ei ole mitään hävettävää, sinulla on ihana keho!

(klips-klops-klips-klips-klops)

Anna: No voi helvetetn helvetti!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Aivan niin, minä se olen, suoraan helvetin syövereistä!

Snellman: Ja minäkin olen täällä.

Lönnrot: Jopa minä sain luvan!

Snellman: Schyss, plebeiji.

Lönnrot: Miten niin - jopa

(Runebergn on on sivaltanut ratsupiisklallan Lönnrotia turpaan.)

Mannerheim: Tuohan on minun ruoskani!

Runeberg: HILJAA!

Katri Kulmuni: Älkää lyökö minua enää.

Anna Kontula: Jos haluatte lyödä jotain, niin lyökää minua, älkääkä tuota viatonta!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! HÅ HÅHÅHÅHÅHÅHÅHÅÅÅÅ!!!!

Panu Rajala: Tämäpä on melkoista!

Snellman: Mistä sinäkin tähän tulit? Syökäämme juhla-ateria!

Lönnrot: Minä osaan paloitella hänet.

Runeberg: Jotain hyötyä sinustakin on! HÅ HÅ HÅÅ!

Matti Klinge: Se on täyttymys Se on nöyrtymys.