maanantai, 29. lokakuu 2018

Tutkintakomissio

(C G E Mannerheim,Vihtori Kosola ja Ilmari Kianto saapuvat tutkimaan Suomen suurmiehiä.)

Mannerheim: (huitoo sapelillaan) tuokaa minulle ryyppyä!

Snellman: Noh noh  herras upseerismies, ottakaa nyt huomioon että me olemme suurmiehiä emmekä mitään tavan kansalaisia? Kaikella kunnioituksella! Te olette silkka sotilas!

Mannerheim: Mine olen sotilas ja vaadin vitusti viinaa! Ja lisäkse aiot tutkia tämän retkusakin! Teloitetaan siihen paikkaan jos ei tottele!

Ilmari Kianto: Mies on oikeassa! Tosin en tiedä missä vitussa minäkään seison! Mieli kun vaihtelee!

Runeberg: Jumalauta, mikä sinäkin luulet olevasi!

Mannerheim: Mene olen Suomen Marsalkka!

Erno Paasilinna: Näytät paskoneen housuihisi, mokoma marsalkan kuvatus.

Mannerheim: Kykä työ on?!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Erno vetäisi hyvin!

Pano Rajula: Eivätköhän meidän tuokiomme ole vähäisiä vavahduksia, maailma on sentään arvaamaton syöveri.

Snellman: Et sitten enemmän olisi voinut puhua paskaa?

Pano Rajula: Onnistuuhan sekin, mutta....

(Runeberg tukkii Pano Rajulan suun omalla paskallaan.)

maanantai, 29. lokakuu 2018

Kauhea näytelmä

(Johan Ludvig Runeberg istuu kartanonsa terassilla ja ruoskii vimmoissaan lakeijoitaan.)

Runeberg: Kirottu mulkku, senkin tuhkamuna!

Neekeri: Mite pahaa mine olen tehnyt?

Runeberg: Katso nyt tuota neekeriä! (piiskaa vaahto suusta pursuen vuorostaan Koskenniemeä.)

Koskenniemi: Oi mun päivieni pimeys, miten kehtaat minua ruoskia, senkin suuri röhöpaska ja ihmisten iljetys!

Runeberg: Kuinka kehtaat? Minä olen sentään tämän maan kansallisrunoilija! Ja sinun värssysi eivät muuta sitä asiaa! HÅ HÅ HÅÅ!

Aleksis Kivi: Minä saavuin juuri paikalle ja minun mielestäni neekerille ei saa tehdä pahaa paitsi jos se on itse tehnyt jotain pahuutta!

Runeberg: (iskee Aleksis Kiveä ruoskalla kasvoihin) Senkin mokoma paska!

Aleksis Kivi: Aijai, alhaista pahuutta! (kiemurtelee kellariin)

Snellman: Vai sinne se Stenvall meni.

Runeberg: Ja sinne kuuluukin!

Snellman: Etkö muista, senkin höttö hunsvotti että sinnehän on talletettu, Hämeen ellei koko Suomen pontikkavarasto?

Runeberg: No voi saatana....

(kellarista alkaa kuulua humalaista mölinää.)

Runeberg: No voi vittu, nyt se saatana on saanut tuulta alleen!

Snellman: Voi helvetin helvetti.

Koskenniemi: Kautta päivieni rantojen, jotain meidän on tehtävä tilanteen paremmaksi saatettavaksi möö!

Runeberg: No joo, menkäämme katsomaan tilanne.

(Runeberg, Snellman, Koskenniemi, ja yllättävästi Eino Leino ryntäävät kellariin, avaten oven Runebergin pyllistyksen avulla.)

Snellman: Kuinka hemmetissä sinä tuolla tavalla sait oven auki?

Runeberg: Pakaroideni mahtava jyhkeys sen mahdollisti! Niin, ja kansallismieli, jonka oppi-isä minä olen!

Runeberg: Mitä täällä tapahtuu!

Aleksis Kivi: Haista sää vittu, mää dokaan täällä!

Snellman: Mitä vittua!

(Yllättäen akkunasta kiipeää sisään Elias Lönnrot.)

Elias: Kuulkaas veljet, lääkärinä minä tiedän että Aleksilla on vain tilapäinen hermosairaus. Antakaahan kun hipelöin herran haaroväliä jonkin aikaa. (mmm, kunnossa ovat.)

Aleksis Kivi: Aah, hiero lisää!

Elias: Tuo on vain oire, mutta ei mitään vakavaa.

Snellman: Oletteko te homoja koko konkkaroikka?

Runeberg: Puhu vain itsestäsi, senkin vanha homoperse!

Koskenniemi: O tempora, o mores.

Neekeri: Minä vaadin sananvuoroa tässä näytelmässä!

Runeberg: No voi nyt vittu. (teloittaa neekerin ampumalla sitä päähän)

Snellman: Oikeus on toteutunut!

Runeberg: Aamen!

maanantai, 17. syyskuu 2018

Puolan malja

(Mennin kahvilassa juhlitaan v.1830 loistavia pro gradu-koetuloksia. Maljoja kumotaan tuon tuostakin ja tupakankatku hirvittäisi kaikkia paitsi suurmiehiä.)

Claes Albert Tulindberg: Hyviä poikia! Veenee veenee lesee veenee!

Yrjö Yrjö-Koskinen-Koskinen: Minäkin olen vihdoinkin oppinut suumen keelen.

Topelius: Minunkin vuoroni, se tulee vielä!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Saapa nähdä minkälaiset ennätykset tämä Sakari saavuttaa!

(Nurkassa alkaa faksi piiputtaa.)

Yrjö-Koskinen: Mitäs hittoa? Tässähän lukee että puolassa on tehty kansannousu!

Snellman: Puolalaiset ovat nousemassa kansakunnaksi kansakuntojen joukkoon, heidän kunniakas historiansa velvoittaa heidät asettumaan vastoin tsaarin irstaalle imperialismille!

Topelius: Entä liettualaiset?

Snellman: Tiedä häntää.

J.J. Nervander: NYT JUODAAN PUOLAN MALJA!!!

Runeberg: No JUODAAN!

Snellman: Pakko juoda.

Yrjö-Koskinen: Juokaamme! Poltetaan puolalaista tupakkaa!

Tulindberg: Oletteko te kaikki tulleet hulluiksi? Kohta täällä on kasakat paikalla sanokaa minun sanoneen. Minun on raportoitava kansleri Robert Helnrik Rehbinderille, on yksinkertaisesti pakko! 

Runeberg: Sinä olet humalassa, pahainen dosentti.

Snellman: Humalassa on tuo mies, tukkihumalassa ja syyntakeeton!

Tulindberg: Mikä höveliys teillä nousukkailla...

Nervander: Juokaamme ja tehkäämme itsekin vallankumous kuten nuo urheat polakit!

Snellman: No niin, jospa kuitenkin riittäisi.

Topelius: Meidän on säilyttävä uskollisina Svea-äidille!

Runeberg: No eihän tästä nyt siitä ole lainkaan kyse. Hölmö!

Nervander: Älä sano Toppea hölmöksi tai rupeaa läski tummumaan. (rupeaa riehumaan ja kaataa pöydän)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ aina sinä tulistut J.J.!

Eugen Schauman: Mitä täällä sikaillaan! Melkein sytytitte tulipalon! Puolalaisiako te olette olevinanne? Tämä Nervanderiko se taas lietsoo teitä vimmaiseen liekkiin?

Topelius: Me olemme puolalainen salaseura ja minä olen muuten äitini puolelta Jagellon sukua. (puhaltaa savua Schaumanin kasvoille)

Runeberg: Sinähän satuilet tänä iltana ihan mitä sattuu! HÅ HÅ HÅÅ!

Nervander: Kuurilaiset, liiviläiset, liettualaiset, latvialaiset, liettualais-latvialaiset, itä-preussilaiset, puolalaiset, juutalaiset, tataarit, Zaporižžjan kosakit, kaikki nousevat kapinaan... keisarikunta hajoaa, alkakoon jo hullu vuosi!

Snellman: Älkäämme aiheuttako konfliktia, jota saisimme kaikki katkerasti katua. Tästähän tulee poliittinen skandaali.

(Jussi Parviainen ponnistaa syöttötuolista ja lyö nyrkin pöytään, niin että pikarit helisevät.)

Jussi Parviainen: Skandaalia tässä tarvitaankin! (huitoo käsillään) Puola on tosiystävämme ja kumppanimme ja nuijasodan ajoilta, ainoa naapurimme joka ei meitä alista, ja kuka mainitsi Jagellot, olitko se sinä Sakari - meidän pitäisi kaikkien kääntyä takaisin katolisiksi! Kulttuurivallankumous tässä kytee joka ei ole mikään vallankumous ensinkään vaan totuuden ja todellisuuteen löytäminen, kyse on siitä että sokeat oppivat näkemään, tämä koko rakenne on sokaistu mutta me voimme sen muuttaa. Rakkaus meitä johdattakoon, rakkaus ihmiseen eikä pelkuruus, joka on rakkauden vastakohta.

Nervander: Ja minua muka haukutaan tulisieluksi?

Topelius: Meitä ei ole esitelty.

Parviainen: Tehkäämme sinunkaupat!

Yrjö-Koskinen: Mielenkiintoisia puheenvuoroja.

Snellman: No, otetaan se polakkien malja nyt sitten!

Runeberg: PUOLAN MALJA!

Nervander: PUOLAN MALJA! (hyppii tasajalkaa)

Yrjö-Koskinen: Köyritään puolalaisia, meheviä, murakoita huoria!

Topelius: Oletpa sinä oppinut hienoja sanoja...

Eugen Schauman: Minä kyllä vielä tapan sen Rehbinderin jos tänne Pietarista uskaltautuu! Jos puolalaiset rohkenevat, niin kyllä sitten minäkin!

Ivan Paskevitsh: Anteeksi mutta minä olen Ivan Paskevitsh ja te ette nyt oikein taida ymmärtää tätä kokonaistilannetta.

Topelius: Vai on täällä oiken Paskevitshikin sekoittamassa soppaa.

Snellman: Vieraan vallan agentti ja kansankomissaari meidän autonomisessa suvereeniudessamme!

Eugen Schauman: Älä sieltä huutele vieraisiin pöytiin, senkin iivana!

Nervander: Turpiisi saat jos meille alat!

Ivan Paskevitsh: Jo on aikoihin eletty!

(Runeberg täyttää yöastian paskallaan ja ottaa nuuskaa. Hän on riemusta revetä yltäkylläisyydessään. Tulindberg poistuu kiroillen lähettääkseen lennättimellä sähkeen Pietariin...)

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Eino Leino vauhdissa

(Eino Leino hieroo kyrpäänsä tietymättömillä metsämailla.)

Eino Leino: Aah, mun rintaani tuivertaa, ja runosuoneni sykkii, kun ma tunnen satiaiset vatsassain, ne leikkiä lokoisaa lyöpi!

(Paikalle saapuu voittamaton Runeberg.)

Runeberg: Lönnbohm, senkin kurja paska! Etkö näe valtikkaani?

Eino Leino: Kas, tulevan kansakuntamme tuleva kansallisrunoilija! Maistapas haukku tästä ruiskakusta, jonka suurmestari Elias minulle leipoi.

Runeberg: Minäkö ottaisin suuhuni sen äpärän leipomaa leipää! Mielummin ottaisin puolet petäjästä, ja taidan sen juuri nyt tehdäkin! (kiipeää puuhun)

Eino Leino: Mitä pahuksen halvattua sinä siellä teet? Eikä tuo ole petäjä, vaan koivu!

Runeberg: (istuu koivun oksalla) Tämä on idyllinen pastoraali, senkin löyhkäävä ihrastuhnu!

Eino Leino: Etkö kuitenkin maistaisi tätä leipää?

Runeberg: (pyllistää ja turauttaa aimo lastin ehtaa ripulia Eino Leinon niskaan.)

Eino Leino: Hyi olkoon! Kauheata!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

(Paikalle saapuu August Strindberg.)

Strindberg: Våj tejtä Suomen niemen runoniekkoja, igen olette paskoneet päällenne kuin palvelustytön morsian!

Eino Leino: En se minä ollut, vaan tuo hävytön!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! (laukaisee aimo lastin ripulia Strindbergin niskaan.)

Strindberg: Aah, koprofilian ilå! (piehtaroi ripulissa)

(Paikalle saapuu Topelius.)

Topelius: Minä tulin vankkureilla, koska vankkurini ovat täynnä pontikkaa. Niin, minulla on useampi vankkuri, ja jokainen niistä on täydessä pontikkalastissa. Jopa hevoseni ovat humalassa. Ja niin muuten minäkin.

Seppo: I-HÅ HÅ HÅÅ!

Joonas: RÅHÅHÅHÅÅ!

Runeberg: Mitä pirua, nuohan ovat minun hevosiani! HÅ HÅ HÅÅ! Se oli miehen työ, Toppe, se oli miehen esimerkillinen työ!

Topelius: Ajattelinkin, että tykkäisit! Joka ukolle iso pullo viinaa käteen ja suuhun ja kurkusta alas vain, kautta Waltterin muna!

Strindberg: Saankå minäkin maista?

Topelius: No ota toki sinäkin, vaikka homo oletkin!

Strindberg: HÅ HÅ HÅÅ!

(puskasta ryömii alaston Minna Canth tarjoamaan itseään hevosille.)

Eino Leino: No mitäpä tuosta! Saapahan eukko kerrankin kyllikseen!

Topelius: Ai kerrankin? Sama proseduurihan tapahtuu joka helevetin viikonloppu.

Eino Leino: Yhtä kaikki, suurmiehen ja -naisen elämä on sellaista!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

Topelius: Ovatko nämä sinun lapsiasi, Eino? Minä olen pederastian ystävä!

Eino: Äpäröitähän me kaikki olemme, joten anna mennä vaan. Kaipa minä noista osan olen siittänyt.

Topelius: JAHUU!

sunnuntai, 1. heinäkuu 2018

Snellmanin housut

Elias Lönnrot: Minä olen kräättälin poika, lähes kräättäli siis itsekin. Pthyi! Iita! Tuohan lisää karhunrihmaa!

(Ida Lönnrot rientää tupaan tuomaan isälleen lankakerää.)

Ida Lönnrot: Nehän näyttävät jo melkein valmiilta, hyvä isä!

Elias: Jo maar on paras näyttääkin, meinaan nääs näiden pöksyjen tuleva sisältö alusholstereiden ja paskan lisäksi on tänä ehtoona tulossa niitä sovittamaan.

Ida: Herramunjee! Eikä meillä ole mitään tarjottavaa pöytään!

Elias: Älä sinä siitä huoli. Katso, pistin äsken toppaneulalla sormeeni!

Ida: Voi sentään. (ottaa isänsä sormen suuhun ja imeä lupsuttaa sitä)

Elias: Jo helpottaa! Tiedätkös, tämä isäni jalanjälkien seuraaminen kräättäliksi on ollut rankempaa kuin lääkärin ammatti ja kansanrunojen kerääminen yhteensä.

Ida: Ishä vharmaang lhiioittelee (jatkaa lurpsuttamista silmät suurina)

Elias: Kyllä se niin on ettei minusta tähän toimeen ole, vikatikki ja harhareissu on tämä! Tämän urakan jälkeen annan kyllä neulat ja sakset sinulle, Ida... (tämän kuullessaan Ida innostuu lupsuttamaan vallan vimmatusti että veri tursuaa suupielistä) ...no niin, älä enää lupsuta. Eiköhän haava ole jo puhdas! Riennähän kattamaan pirtin pöytä, vartiovuorella kajastaa jo merkkiroihu Snellmanin saapumisen johdosta.

Ida: Kyllä, herra isä! (vetäytyy suupielet veressä kyökkiin)

Elias: Saavat nämä pantalopet jumalaare jo kelvata. Paras mennä pihalle sitä rutjaketta vastaan.

(Lönnrotin pihapiiriin saapuu muukalainen aasilla ratsastaen ja sikaria poltellen.)

Snellman: Olen kuullut, että näillä main kaupitellaan housuja ja kansanloruja!

Lönnrot: Perkeleen paska! Koko mätäkuun olen lahkeitasi värkännyt!

Snellman: Älähän nyt hyvä veli, on minulla tuliaisiakin Käkisalmen markkinoilta. Itsehän sinä halusit minulle säätyhousut värkätä, kun vanhat housuni kusit kännispäissäsi puhki Kaivopuistossa.

Lönnrot: Muistat väärin. Omat housuni minä kusin, sitten lainasit minulle housuja...

Snellman: ...ja pian ne olivat aivan ripulissa, mistä tuskin muistat mitään kun olit ahminut mitä lie seitikkejä, valmuskoita ja suvakkeja Stenvallin Akselin kanssa!

Ida Lönnrot (huikkaa ikkunasta): Syömään!!

Snellman: Tut! Mikä vampyyri siellä meille verileipää leipoo?

Elias: siellä on minun ehtoisa ja antoa ja uhkea tyttäreni. Tyttöparka ei oikein osaa olla ihmisten seurassa, kun on ikänsä ollut täällä maatilalla. Mutta mitäpä tuosta. Tuo aasikin sisään, kuten palmusunnuntaina! Täällä ovat kaikki Herran lapsia.

Snellman: Ostin hänet Käkisalmen markkinoilta kahdesta viinakorttelista. Hänen nimensä on Ratto-Risto, ja hän on kova poika tanhuamaan.

Ratto-Risto: Hiihaa, jiihaa!

Elias: Jo nyt on markkinat. Haukkaa halvaa hallavaharja...

(Nurkassa kujeilevat naat ja wotzobeck pelaten läpsyä.)

Wotzobeck: SPLÄT SPLÄT SPLÄT SPLÄT SPLÄT!

naat: PAM PAM EL CARAMBA!

Elias: Eikö nuokin voisi heittää jo ulos täältä! Mistä lie ilmestyivät kestiämme väärin käyttelemään.

Snellman: Minä hoidan asian. (ottaa naatin toisen käteen ja wotzobeckin toiseen käteen ja heittää molemmat ikkunasta ulos naurunremakan säestämänä.)

Ida: Siinä vasta suurmies! (katsoo kaihoisasti ihaillen)

Snellman: Katsopas tyttö, miten SPERMA lentää! (pieraisee aimo satsin ripulia ikkunasta ulos)

Elias: Eihän tuo mitään elämännestettä ollut, vaan kuoleman litkua! Hyi olkoon! Toisaalta se lannoittaa hyvin ruusupuskiani. Ei sovi väheksyä, ei suinkaan, ei ollenkaan, ei alkuunkaan.

Snellman: Pitkän matkan jälkeen tuuppaa tuo takapuoli vaatimaan puheenvuoronsa. No on täällä spermaakin kertynyt liiaksi asti kuin Koskenniemellä aikoinaan konsanaan hupsis VAAN...! (ruuttaa aimo satsin spermaa suoraan Idan naamaan)

Ida: Tämäpä mainiota!

Elias: Olemme tulleet näin läheisiksi! Tämän kunniaksi meidän on juotava viinaa! (nostaa pöydän alta viiden litran paloviinapullon ja antaa sen kiertää.)

Snellman: AAAHHH!!!

Ida: AAAAHHHH!!! (pyyhkii spermaa kasvoiltaan ja maiskuttaa sitä)

Elias: AAAHHH!!!

TOPELIUS! AAAH! (Topelius riisuu Idan puseron paljastaen hänen piilossa olleet, maidonvalkeat, ikäisekseen valtavat tissinsä.)

Ida: Hertsileijaa! (punastuu ja vetää kädet poskilleen, ei suinkaan poveaan peitellen.)

Snellman: No niin, jospa vähän rauhotuttaisiin! Mistä tuokin tänne tuli?

Elias: En tiedä mutta minun tytärtäni ette häpäise!

Snellman: Vaan teemme hänelle kunniaa.

Elias: Sitä juuri tarkoitan!

(Ratto-Risto nuolee Idan nännejä pystyyn.)

Topelius: Mitenkäs ne housut? Kuulin, että täällä oli jotkin housut tekeillä. Oikein hienot housut. Enkö minäkin saisi sellaiset housut?

Elias: Minä en kyllä enää ikänä sellaiseen savottaan rupea, en edes rospuuttoaikaan! Osaathan sinä itsekin.

Topelius: Totta, mutta ajattelin jos voisin ottaa täältä vähän mallausta! (hyväilee hajamielisesti hämmentyneen Idan tissejä tämä rehevä neito sylissään)

Snellman: Eiköhän nyt oteta Porvoon mitalla ja sovita asiat selviksi. Sain tämän punssitoddy-putelin Ratto-Riston mukana. Satulalaukussa oli. Olen vähän pähkäillyt, oliko se sinne unohdettu vai kaupan päälliseksi tarkoitettu.

Topelius: Yhtä kaikki, me sen nyt juomme! (ohjaa Idan kaataamaan kaikille isoihin pikareihin punssitoddya, sivumennen sanoen rinnat yhä iloisesti paljaina.)

Elias: Tuolla koukusta ne pjöksät roikkuvat.

Topelius: Ai ne ovat nuo!

Snellman: Minä kyllä huomasin ne heti... todella uljaat vetimet, täytyy sanoa. Sovitanko pidemmittä puheitta?

Elias: Herra on hyvä ja sinä myös!

Topelius: Minua alkaa tosimielessä sukuviedä tuo Idan puolialastomana keekoilu.

Elias: Häpeä, Iita! Vedä kolttu yllesi ja tiedä huutia!

Topelius: No en minä tuota tarkoittanut!

Elias: Mutta minä tarkoitin...

(Ida vetää hamosensakin pois)

Elias: IITA!

Ida: Minunhan piti vaihtaa kolttuun! (keikistelee alasti)

Elias: No, ole nyt rauhassa, onhan nyt erilainen ilta.

(Snellman kokeilee housujaan): Istuvatpa hyvin! Mutta millainen gylffi tähän tulee?

Elias: Etumus, tuota noin, se jää avoimeksi.

Snellman: Siis MITÄ?

Elias: Elimesi on niin verraton ja vallaton, että sen pitää roikkua ulkona.

Topelius: Jo joutui armas aika! Luuletko että säätypäivillä voi esiintyä kyrpä ojossa? Pitää puhetta mulkku roikkuen?

Elias: Kyllä, jos nimi on J.V. Snellman.

Snellman: Keisari voisi kyllä tulkita sen jonkinlaisena haasteena tai jopa loukkauksena...

Elias: No hölmöilyt sikseen, kyllä minä siihen vielä kalukukkaron neulon! Paitsi, että Topelius saa tehdä sen kun nyt on tuossa tyhjän panttina.

Topelius: Siis kalukukkaro, kokoa... oliko se nyt kaksikymmentäviisi tuumaa?

Snellman: Itse asiassa taistelukunnossa kaksikymmentäseitsemän ja puoli. Se tuntuu iän myötä vain kasvavan. Ja tietysti tuon Idan pastoraalisen idyllin vaikutuksen myötä.

(Ida Lönnrot pyörtyy onnellisena.)

Elias: Ida-parka ei ole tottunut näin ylenpalttiseen huomioon. Mutta hyvää se hänelle tekee!

Snellman: Hyvin sanottu! Malja sille! Skål!

Elias: Kippis!

Topelius: Skål ja kippis! Tunnustelkaapa, miten kosteaksi hänen elättimensä jo tuli.

Ratto-Risto: Hiihaa, jiihaa!

Topelius: Ja kyllä tämä valmiiksi saadaan! Kohta Snellman menee uusissa housuissa ja kiiltävässä kalukukkarossa säätypäiville ja muistuttaa, että olemme kansakunta kansakuntien joukossa.

Snellman: Se juuri on tarkoitukseni! Sinähän olet ruvennut vuosien mittaan ymmärtämään näitä asioita.

Elias: Hyvinhän tämä meni. Entäs ne sinun housusi, Toppe?

Topelius: Noi, eiköhän Ida voisi ne kräättälöidä kanssani! Suurmiehen suku on paras!

Snellman: Aikoinani ajattelin, etten minä tarvitse housuja. Mutta kyllä housuja aina tarvitaan.

Elias: Aamen!