Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


tiistai, 22. syyskuu 2020

Pentti Saarikoski tappaa ittensä (ja pari dilleä)

(Pentti Saarikoski kävelee Espalla revolveri kädessä.)
Pena: Mä en jaksa enää skulaa.
Tuomari Nurmio: Mitä vittuu sä selität homo?
Pena: Kuka vittu sä oot?
Ismo Alanko: Minä olen...
BÄNG!
(Pentti Saarikoski teloitti juuri Ismo Alangon, maailmasta tuli hivenen parempi paikka.)
Pena: No ni.
Tuomari Nurmio: MITÄ SÄ TEIT! MITÄ SÄ TEIT! VOI HYVÄ JUMALA!
BÄNG!
(Myös Tuomari Nurmion maallinen eksistenssi päättyi juuri Espalle.)
Pena: Vittu mä en jaksa enää skulaa!
BÄNG!
(Pentti Saarikoski teloitti juuri itsensä, moderni runous on kuollut.)

torstai, 20. elokuu 2020

Suurmieheyteen nouselo

(Kristus Matala-aho flaneeraa tietymättömillä metsämailla. Yhtäkkiä hän romahtaa kuoppaan)

Ja mitä tapahtuikaan sitten?

keskiviikko, 12. elokuu 2020

Runebergin puheenvuoro

(Runeberg astuu yksin näyttämölle ja aloittaa monologin.)

Runeberg: Mikä kullinkiehnääjä ja kyrpäkappeli se siellä veuhtoo? No, kylläpä sä nyt kimität siellä! Men mina dikter! De äro...! Ja, jeg elsker dette land! Det är sant! Jag vill knulla dig för gamla tiders skull! So I want to skull fuck you bitch! Jag behöver fittan din, behöver du kuken min? Minä vaadin, jag kräver, että tämä maa rakennetaan uudestaan MINUN runouteni perustalle.

Vittu.

Homo imee kyrpää

HAHAHA

Mulkkua lutkuttava huora, hora, bara en nagel hora. Hon är en hora.

maanantai, 22. kesäkuu 2020

Maustetytöt saapuvat suurmiehelään

(Runeberg, Snellman, Lönnrot, Kivi ja Sibelius istuvat Kappelissa. Maustetytöt astuvat sisään.)

Ensimmäinen maustetyttö: Missä me ollaan?
Toinen maustetyttö: Emmä tiiä.
Runeberg: Kas!
(Rumeberg riisuu salamannopeasti housunsa ja lätkäisee kyrpänsä pöydälle.)
Runeberg: Tulkaahan tytöt ottamaan sedältä suihin!
Ensimmäinen maustetyttö: Ei kai me sellasta.
Toinen maustetyttö: Me ollaan siveitä tyttöjä.
Snellmann: Erinomaista! Mitä tämä kansa näinä uhkaavina aikoina ensimmäiseksi tarvitsee, se on juuri siveys ja moraalinen selkäranka! Ei näin pieni kansa selviydy maailman taistelossa, jos se hukuttaa itsensä irstailuun. Mutta kai tytöt sentään juotavaa ottavat?
Ensimmäinen maustetyttö: Kyllä me kaljaa juodaan.
Toinen maustetyttö: Niin juodaan.
Snellmann:Siinä tapauksessa! Kyyppari...
Eugen Schauman: Kyllä herra! Heti herra!
Snellmann: Tuo tytöille...
Eugen Schauman: Kyllä herra! Heti herra!
Snellmann: kaksi tuopillista...
Eugen Shauman: Kyllä herra! Heti herra! Mitä vain herra tahtoo, herra!
(Schauman menee ja tulee saman tien takaisin kahden tuopin kanssa.)
Snellmann: Sehän kävi pian! Erinomaista. Istukaa alas tytöt! Puhukaamme isänmaan asioista!
Ensimmäinen maustetyttö: Ei kai me sellaisista.
Toinen maustetyttö: Ei me sellaisista mitään tiedetä.
Snellmann: Erinomaista! Tämä kansa tarvitsee ennen kaikkea rehellisiä, juurevia, vereviä kansannaisia, jotka eivät ymmärrä mistään mitään ja jotka ovat tarvittaessa valmiita antamaan vaikka henkensä!
Ensimmäinen maustetyttö: Mä meinasin tossa tappaa itteni.
Toinen maustetyttö: Niin mäkin.
Kivi: Ptruu! Ptruu! Minä olen tämän maan kansallismelankolikko ja mielisairaala-asuja! Minä olen tämän kansan kansallis-itsemurhaaja!
Eugen Schauman: Ha! Amatööri!
Kivi: Kyyppari hiljaa!
Eugen Schauman: Kyllä herra! Heti herra!
Snellman: Isänmaan asia on yhteinen! Ei kenelläkään ole mitään erikoissijaa!
Ensimmäinen mausteyttö: Ne tulivat mun isäni maalle ja veivät lapsuuteni rekoissa sellutehtaalle.
Toinen maustetyttö: Niin munkin.
(Yhtäkkiä Pentti Linkolan haamu ilmestyy huoneeseen.)
Linkola: Ne raiskaavat isänmaan!
Snellmann: Mutta ei tämä maa pärjää ilman raskasta metsäteollisuutta! Metsissä on tämän maan taloudellinen tulevaisuus!
Linkola: Kuka meitä käskee pärjäämään missään!
Lönnrot: Saisinko sen verran puuttua puheeseen, että...
Linkola: Hiljaa!
Kivi: Mutta eräs asia mieltäni vaivaa. Kuinka sinä olet haamu ja me vielä lihaa ja verta?
Linkola: Minä kuolin tänä vuonna.
Kivi: Tuhat tulimmaista! Istu ja pala!
Snellman: Voisimmeko palata aiheeseen!
Sibelius: Aivan niin! Jos olen oikein ymmärtänyt, olennaista isänmaalle on taide ja kulttuuri!
Ensimmäinen maustetyttö: Me tehdään taidetta.
Toinen maustetyttö: Niin tehdään.
Sibelius: Sen kunniaksi juomme maljan!
(Yhtäkkiä maan nielu avautuu ja imee maustetytöt ja suurmiehet sisuksiinsa. Vain Linkolan henki jää ilmaan leijumaan.)

tiistai, 7. huhtikuu 2020

Suurmiesten arkista aherrusta ja ähellystä

(Runebergin maatilalla toimitetaan kevättöitä. Isäntä itse istuu omenapuussa nakellen hedelmiä alas vaimolleen, joka kerää ne koriin. Fredrika saa tuon tuostakin omenan päähänsä.)

Fredrika: Aijai!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Roiskuu kun raiskataan! Tämä alkaa olla tylsää, minä pistän nyt vauhtia tähän hommaan. (pomppaa alas laskeutuen ketterästi kuin virtahepo ja ravistelee sitten puuta niin että hirveä määrä omenia tippuu Fredrikan päähän.)

Fredrika! Ai ai ai!

Runeberg: Sitten vain poljetaan nämä soseeksi, kas näin. (polkee omenia paljain jaloin) Kohta meillä on taas kellari täynnä makoista sekametelipontikkaa! Tämän jälkeen minä poljen sinuakin ja kunnolla, ettäs tiedät!

(Pellolla Topelius, Lönnrot ja Snellman lannoittavat paskomalla peltoon. Kivi auraa)

Snellman: Miksi himputissa me jouduimme toukohommiin? Me, Suomen kansan suurmiehet ja sen tulevan historian valajamestarit?

Topelius: Pitäähän meidän auttaa ystäväämme hädässä. Tai enpä nyt tiedä.

Snellman: Tämä on huutava vääryys. Eikö Runeberg voisi ostaa neekereitä ja laittaa ne työhön!

Lönnrot: Mielenkiintoinen idea. Neekerillä kun ei ole sieluakaan painamassa.

Snellman: Minulta alkaa paska loppua. Eikö tämä jo riittäisi tältä päivältä? Tai koko loppuelämän osalta sen puoleen? 

Lönnrot: Paskaa on jo suurimmalla osaa aluetta ja paljon.

Topelius: Tässä nousee jo kapinahenki. Menkäämme vaikka kalaan Juhani Ahon kanssa! Hänellä sitä on ollut oikea asenne tähän hommaan alusta lähtien. Kalastaa vaan ja runkkaa ja viis veisaa Runebergin mahtikäskyistä.

Kivi: Minä voisin lupia sen kummemmin kyselemättä vääntää parilta kanalta niskat nurin ja ruveta kynimään.

Lönnrot: Minä voisin käydä vilkaisemassa Fredrikaa, hänellä kun on sekä ummetus että ripuli päällänsä. Lisäksi se tyttö on niin kova saamaan ruhjevammoja.

Kivi: Ähä, taidat vaan haluta päästä painamaan Fredrikaa...!

Lönnrot: Mikä ettei sitäkin! Nainen on vielä vetreässä kunnossa!

Topelius: Saammekos me tänään edes viina-annoksen?

Snellman: Niin, parasta olisi! Muuten otamme sen väellä ja voimalla, mikäli mikään muu ei kerta kaikkiaan riitä.

Lönnrot: Minä voin käydä kysymässä sitäkin. Hei vaan!

(Elias Lönnrot läksii kohti taloa jättäen jälkeensä mietteliään hiljaisuuden.)

Topelius: Ettei vain tuo äpärä olisi rikkuri?

Snellman: Sama kävi minunkin mielessäni, että läksikö juuri kavaltamaan meidän oikeutettua lakkoamme itse sortajalle.

Kivi: Paratkoon! Miksi ette sitten pysäyttäneet häntä!

Snellman: Minusta tuntuu, ettei se maksa vaivaa. Älkää huoliko. Minä tunnen Runebergin.

(Lönnrot selittää juurta jaksain Snellmanin, Topeliuksen ja Kiven meiningeistä.)

Runeberg: Saatanan kielikello nousukas! Valhepukki! Äpärä, röyhkeä äpärä, panettelija! Fredrika, hae oitis rankaisukeppi piirongin laatikosta! Kyllähän sinä sen tiedät, olet sitä itse niin monasti maistanut!

Fredrika: Kyllä, herra, heti herra.

(Elias Lönnrot joutuu sijaiskärsijäksi ja hakataan pahasti, mutta kapina jää kytemään.)