torstai, 16. toukokuu 2019

Outoja mielihaluja

(Runebergin herraskartanossa isäntä tuntee olonsa omituisen vointiseksi ja ilmestyy keittiöön.)

J.L. Runeberg: Fredrika, valmistaudu kohtaloosi!

Fredrika Runeberg: Mitä pahuksen halvattua, voitko sinä huonosti?

(J.L. Runeberg oksentaa veristä ripulia kakoen Fredrikan kasvoille.)

Fredrika: Paratkoon Kristus!

(J.L. Runeberg juoksee ulos pihalle riehumaan.)

Fredrika: Mikä sille nyt tuli? 

(Runeberg kohtaa pihalla Aleksis Kiven.)

Aleksis Kivi: Hoh hoo, hauska nähdä vanha tuttu! Olemmeko matkalla Kaivohuoneelle kuten ennen vanhastaan?

(Runeberg oksentaa veristä ripulia Aleksis Kiven kasvoille.)

(Aleksis Kivi kaatuu maahan.)

Aleksis Kivi: Mikäs nyt lienee, hyvä veli... lienet sairas, kovin sairas... pitäisikö Elias herättää paikalle...

Runeberg: Onhan täällä tämä ihrastuhnukin! (painaa Eino Leinon maahan ja vetää tältä housut alas ja kalsongit myös.)

Eino Leino: Mitä teet, senkin inha julmuri?! Minä tulin tänne juhlimaan omaa päiväsaikaani, joka keksitään heti kun minut tunnustetaan maamme aidoksi kansallisrunoilijaksi!!

(Runeberg panee Eino Leinoa perseeseen.)

Aleksis Kivi: No voi helvetti, tämä ei käy laatuun näin vain! (vetää Runebergin housut alas ja panee myös tätä perseeseen)

Snellman: Saatana, nyt tehdään suklaajuna! (panee Aleksis Kiveä perseeseen)

Minna Canth: Mikä kauhea, epäluonnoton näky!

Fredrika: Tämä on kauheaa!

(Minna Canth lähestyy Fredrikaa ja nuolee tämän kasvoja.)

Fredrika: Ooh.... (ripuloi silkasta kiihkosta)

Elias Lönnrot: Viinaa, viinaa kaikille! (jakaa kaikille viinamoukut)

Aleksis Kivi: Eikös sinun pitänyt olla raittiusmies?

Lönnrot: Joo, mutta ihan kuin kukaan tätä kestäisi selvin päin!

(Minna Canth on Fredrika Runebergin kanssa 69-asennossa ja molemmat voihkivat kuin mielipuolet.)

(Juhani Aho ilmestyy paikalle.)

Aho: Toista tämä oli siihen aikaan, kun isoisä lampun osti! Totisesti toisin! (panee Snellmania perseeseen)

Mannerheim: JÖMÖLEETE! (seisoo puskassa, juo viinaa ja runkkailee)

(Joonas ja Seppo kävelevät paikalle klip-klop klip-klop klipklop.... ja panevat Ahoa sekä Mannerheimia perseeseen.)

Juhani Aho: Tämäpä mainiota!

Mannerheim: Teme on kelpo juttu!

https://youtu.be/ffrRyvQA9OM

perjantai, 5. huhtikuu 2019

Runebergin keväthuumaus

(J.L. Runeberg ja uskollinen Fredrika istuvat aamua Porvoon herraskamarissaan. Yhtäkkiä Runeberg saa päähänpiston!)

Runeberg: Minä ajattelin juuri riisua kaikki vaatteeni ja ryhtyä alastomaksi!

Fredrika: No mikäpä siinä, omassa kodissaan.

Runeberg: Mutta minäpä lähdenkin ulos! (heittää kalsarinsa takkaan ja lähtee ulos ikkunasta)

Fredrika: Mitä sinä nyt teet, akkunanpuitteetkin tiuvautivat paskaan kun ryykit peräaukkoasi sitä vasten!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Onhan sinulla sisäkköjä, he siivotkoot!

Fredrika: Voi vittu....

(Runeberg toikkaroi alasti pihalla. Siis aivan pihalla. Hän hyppelee lemmekkäästi ja resitoi Schilleriä.)

Runeberg: Freude, schöne götterfunken, lallallaa elysium!

Jari Sarasvuo. Mitäs helvettiä sinä täällä sekoilet? Meillä on yritys hoidettavana tässä. Onko tää jotain terapiaa?

/Runeberg kellistää Sarasvuon ja hieroo persettään tämän naamaa vasten.)

Runeberg: Maista elämän täyttymystä, niin kuin Snellman ja ihrastuhnu maistelivat sinua ennen! HÅ HÅ HÅÅ!

Sarasvuo: Hyi helvetti! Aah! Makoista! Tarkoitatko että Eino Leinokin nautti tätä nektaria?

Runeberg: Totisesti nautti, ja täysin rinnoin! Mitä muuten pidät vaimostani?

Fredrika: Kai tässä pitää ryhtyä väen tavoihin. (on tullut pihalle ja riisuu itsensä alastomaksi)

Sarasvuo: Kelpo rinnat akalla! Mutta nyt minun on mentävä, koska toinen odottaa paikkaani.

Mannerheim: HÅ HÅ HÅÅ! Minähän se olen ja toin pikkupoikia mukanani pantaviksi! Pitäähän tuliaisia olla!

Runeberg: No voi saatana...

tiistai, 5. helmikuu 2019

naat suurmiehenä

naat: On Runebergin päivä joten vaimoni leipoo torttuja! Ihanaa!

Waltari: Terve Jukka
naat: Moi.
(Waltari ja naat panevat ronskisti. Lopulta Jukka selättää Waltarin, luonnollisestikin)
naat: Nytpä olet valtani alla ja perseesees voisin panna tahtoissain!
Waltari: Totta puhelet hyvä veli, tee mitä tahdot, olen orjasi.
naat: Vaikka voitinkin, niin kunnian miehenä pysyn. Annan vapautesi takaisin. Hahaa, enpäs annakaan!

(Waltari vaikertaa kuin pistetty sika kun naat tunkee jormansa...niinpä niin...)

-Tarina päättyy persepanon ja torttutuokion merkeissä-

Mutta tarina ei päätykään!

F.E. Sillanpää: Teillähän on hienot anaalit menossa!

naat: Ei, me olemme siirtyneet jo torttuvaiheeseen.

Sillanpää: Torttua, sehän on mehevää! (kyykistyy ja vääntää paskat naatin lattialle)

Waltari: Taata hyvä, ei kai sitä lattialle sovi!

naat: Tämä on minun torttuni! (ottaa lautasen ja haarukan ja lapioi Sillanpään paskaa suuhunsa hyvällä ruokahalulla.)

Sillanpää: Kunnon poika, siinäs näet!

sunnuntai, 23. joulukuu 2018

24.12.1848 Moraliteetti

(Runeberg, Snellman, Topelius, Lönnrot, Mannerheim, Kivi ja Sibelius istuskelevat Runebergin herraskartanon salongissa ja polttavat rössiä.)

Topelius: On se onni, että meillä on joulu!

Snellman: Ei siinä mistään onnesta ole kyse.

Leino: Kuinka? Eikö se sinusta ole meille kaikille onni ja ilo tässä lämpöisessä tupasessa?

Snellman: Kyse ei ole onnenpelistä! Ilotalossa viihdyn aina.

Sibelius: Minusta kyseessä on mysteeri. Ei kaikkea voi selittää.

Kivi: Ainahan se on onni, kun ei ole vilua eikä nälkää eikä pahalainen riivi sielua.

Lönnrot: Meidän olisi kyllä syytä itseämme ja toisiamme rankaista tämän onnen hyvästä.

Runeberg: Mekö, kansakuntamme ja ihmissuvun pelastajat? Ehei, itse Herra Sebaot on eri mieltä kanssasi, palkita meidät pitäisi vanhurskaudestamme! Se on oikeus ja kohtuus ja Jumalan tahto.

Snellman: Palkitseminen on paikallaan, koska olemme jälleen koko vuoden ajan pitäneet puhdasta unelmaa elossa ja antaneet lähtökohdat sen toteuttamiselle.

Mannerheim: Menet pete pelkitse rötsöstöjästatyella!

Leino: Liekki ei konsanaan sammu, vaikka mädät taantuneisuuden haamut sitä koittavat puhkua pois! Sellaiset haamut kuin te, Elias ja Janne!

Elias: Oles ny siinä.

Sibelius: Pidä minut ulkona tästä, senkin häily. Eikö tässä talossa saa eggnoggia?

Runeberg: Oikeata puhetta! Minä käyn hakemassa. (poistuu ulko-ovesta.)

Mannerheim: Eggnögg ön eine peikellee.

Lönnrot: Mitä se on se eunukki?

Topelius: Kohta sen tiedät sinäkin. Antakaamme sillä aikaa tämän pullon kiertää. (pistää pullon kulkemaan kädestä käteen)

Leino: Onkohan pastori Runeberg käyttänyt siellä vehjastaan?

Topelius: On toki, olemmehan hänen talossaan ja hän on isäntämme.

Leino: Hyvä, maanmainiota ja makoisaa! (ottaa pitkän ryypyn elämän eliksiiriä suoraan kuolemattomuuden lähteestä)

Kivi: Tästä pullosta minäkin saan liekkini lepattamaan!

Sibelius: Minä vähän vierastan tuota...

Snellman: No anna tänne sitten, kursailija! (juo Runebergin spermaa niin että sitä purskahtaa suupielistä alas rinnuksille)

Sibelius: Hyi helvetti...

Lönnrot: Onneksi siinä on myös runsaasti pirtua.

Mannerheim: Mene peepehde hökömössö öömen heh heh he! (menee keittiöön)

Lönnrot: Mitä se sanoi?

Sibelius: Epäilen, että tässä on jokin perinteinen taikka hauska ohjelmanumero tulossa...

Topelius: Hei, tässä lipastossa on myös punssia ja napanderia. Aikovatkohan he esittää tiernasuurmiehet!

Leino: Ei, se oli jo adventin aikaan. Annas se napander hyvä veli!

Topelius: Vai olen minä nyt hyvä veli... julskål!

Sibelius: Skål för dig och dig och mig!

Snellman: Voi teitä vähäuskoisia. Minä luotan kuolemattomuuden eliksiirin voimaan, josta tähän Stenvalliinkin tarttui luovuuden lahjat...

(Samassa sisään porhaltaa hirven sarvet päässään, pellavamekko verhonaan ja piilukko kädessä röhöttävä Runeberg.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Minä olen joulu-ukko! Näyttääpä teille pahnanpohjimmaisille talon herran sukuliemi maistuvan siinä missä piioille ja rengeille!

Kivi: Hirmuinen köyripukki... vannon uskollisuutta vallan!

Lönnrot: Älä anna vitsaa, olen kiltti poju!

Snellman: Rankaise minua, herrani!

Topelius: Julgubben är här! Sitt ner julgubbe!

Runeberg: Tschüs das rumpa!

Snellman: Joulu-ukko puhuu saksaa! Niin kuin pitääkin!

Lönnrot: Onko se sittenkin pyhä Niklas?

Leino: Niklaksen parta on vaka vanha kuin sillä sinun Turun linnan tonttu-ukollasi vai mikä se siellä viuluaan soitteli!

Topelius: Verratonta! Meno on kuin Bremenissä!

(Runeberg ampuu kattoon.)

Runeberg: Viel on Suomi voimissaan, nyt kun vänrikki Stoolkin kulkee pitkin Eurooppaa laitoja katsellen kuin kotonansa ja liittyy vaivihkaa kansakunnaksi kansakuntien joukkoon ilman että vieraskaan sitä hylkäjää! Laulakaamme Maamme-lauluni Suomen joulun kunniaksi!

Snellman: Bravo, fortissimo!

Runeberg: Hetkinen! Missä on Mannerheim?

Topelius: Valmis astumaan estradille, tulee kohta... kestää hetken vaihtaa uniformu pois...

Runeberg: Miksi ihmeessä?

Topelius: Eikö hän olekaan osa esitystä?

Runeberg: Mitä taivaan tähden? Ei helvetissä, tämä on minun perinteinen joulu-ukon moraliteettini eikä sinne mitkään kuurilais-preussilaiset operettikavaljeerit kuulu! Tässä on palaneen käry, aivan niin kuin silloin kun tapoimme sen yhden, mikäs sen nimi oli, Uno Kåjlaksen ja niinpä se elukka kiirastuleen joutui homoutensa tähden, ja se oli oikein se. Missä se sika on?!

Topelius: Sinähän sen Uunon tapoit ja laitoit rehuksi niille hevosillesi.

Runeberg: Sikalaani minä ne syötin, ja tarkoitin Mannerheimia! Onko sekin mokoma vapaaherra sikalassa kiimaisia emakkoja riiustelemassa?

Kivi: Keittiöön se meni, ajateltiin että se kuuluu tähän juttuun se koko homma.

Runeberg: Mitäh?! Te hölmöt, te kerettiläiset, te pakaroita paukuttavat pakanat! Keittiössähän on varastoituna koko joulun väkijuomat ja leivonnaisliköörit!

Kivi & Lönnrot: No voi saatana...

(Suurmiehet ryntäävät pullot kädessä ja housut puolitangossa keittiöön. Lönnrotilla on jouluripulit kesken ja sontaa purskahtelee pitkin ja poikin. Edessä avautuu ilmestyksellinen näky. Lattialla kierii älynsä vaillinaiseksi juonut Mannerheim ympärillään tyhjiä ja puolityhjiä pulloja ja oksennuslammikoita.)

Mannerheim: Keke... Keke ön veenet kekke veenet seetene...

Runeberg: Kekeköhän se taas on juonut kaikki viinat voi perkeleen perkele! Nyt kyllä uhrataan sinut Joulun hengille!

Snellman: Vai tämmöisen päätöksen tämä saa. Minäpä ennustan kaiken näkemäni myötä, että tätä tullaan pitämään 170 vuoden päästäkin aivan hulluna vuotena.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Puhu pukille! (teloittaa Mannerheimin)

ONNELLISTA JA ONNEKASTA JOULUA KAIKILLE SUURMIEHILLE!!!

sunnuntai, 16. joulukuu 2018

Eljas Lönnrotin vastaanotolla

Eino Leino: Plakaatissa seisoo: "Herr doktor Eljas Lönnrotin polytieteellinen vastaanotto".

Saarikoski: Mieshän ei ole kaukana yleisnerosta, siispä hän kykenee parantamaan kaikenlaisia vaivoja.

Eino Leino: Ah, tuleekohan tästä nyt mitään vai jääkö meille paska käteen?

Saarikoski: Kaikkea voi kokeilla. Kaikkea ei silti tarvitse kokeilla. Mitä tahansa ei ole syytä kokeilla. Minusta meidän kannattaisi kuitenkin kokeilla, eihän se mitään ota, jos ei mitään annakaan.

Eino Leino: Menkäämme rohkeasti! (avaa uksen ja astuu sisään)

Saarikoski: Tässä plakaatissa lukee "Odotushuone". Tämä huone on siis odottamista varten.

Eino Leino: Viettävätkö tiineet muorit täällä odotusaikansa?

Saarikoski: Tuskinpa sentään moiseen on varaa edes von Lönnbohm-suvun naisilla, sehän on kuitenkin yhdeksän kuukautta yleensä kuulemma. Eikä täällä ketään muita näykään. Paitsi...

(Vessasta marssivat ulos F.E. Sillanpää ja Mika Waltari.)

Sillanpää & Waltari: Hyvää päivää!

Leino, Saarikoski: Päivää, päivää.

Leino: Me kuulimme että se tämä Lönnrot on nykyään kehittänyt taitojaan entisestään ja osaa nyt parantaa melkein kaikki vaivat mitkä keksitty on, Runebergin kuppatauti on historiaa ja Juhani Ahon kihti on myös mennyttä!

Waltari: Hän on myös terapeutti ja parisuhdekonsultti. Me olemme nyt täynnä itseluottamusta, itsekuria ja päätämme itse asioista. Itseys on kaiken ydin.

Sillanpää: Sisäiset taistot on kerta kaikkiaan tuotava leikkuulaudalle ja... ja... mikä se sana oli?

Waltari: Dekonstruoitava.

Sillanpää: Niin, niin, juuri niin, pistämme palasiksi ja ymmärrämme!

Leino: Tuohan kuulostaa todella rohkaisevalta vaikka vasta täällä venttaushuoneessa vartoilemmekin!

Saarikoski: Kuulostaa olevan miehellä metodit kunnossa, sehän on lupaavaa.

Saarikoski: Meillä on molemmilla Leinon kanssa ollut vaikeuksia naisten kanssa - tai en minä nyt tarkoita vaikeuksia naisten kanssa, vaan elää porvarillisesti naisten kanssa.

Lönnrot: Kenties porvarillinen elämä kerta kaikkiaan vain ei ole teitä varten, hyvät herrasmiehet.

Saarikoski: Minulla on ollut sellainen epäilys...

Leino; Mutta pitäähän meidänkin elää, emme kai me tyystin henkipattoja ole vaikka olemmekin jumalien keinussa käyneet, korkeimmalla kukkulalla ja syvimässä onkalossa ja sieltä löytäneet, avanneet Pandoran lippaan kenties, mutta koettaneet siitä kansalle tuoda sellaista joka sille tuo hyvää, hyvän ja pahan tiedon puusta olemme pahan koettaneet imeä itsemme siitä hyvästä mitä olemme saaneet, ja hyvästämme jakaneet...

Lönnrot: Juu juu, eiköhän nyt oteta tuota pirtua. (kaataa kolmeen mukiin aimo tujauksen spiritus fortista ja sekaan punaista litkua)

Lönnrot: Tämä on terveellistä marjamehua.

Saarikoski, Leino, & Lönnrot: Kippis kallis hölkyn kölkyn tipi tapi tip tap hihhulihei! (ryyps)