(Suomen kansa on kokoontunut Senaatintorille. Nikolainkirkon portaille on pystytetty puhujanpönttö, jonka takana seisoo Joseph Goebbels. Kansan joukossa seisoskelevat myös Topelius, Sibelius, Mannerheim ja Adolf Hitler.)

Goebbels: Wollt ihr den totalen Krieg?

Suomen kansa: JAA!!!

Goebbels: Ich gebe euch den totalen Krieg!

Suomen kansa: HURRAA! HURRAA! HURRAA!

(Snellman saapuu juosten paikalle.)

Snellman: Mitä täällä oikein on meneillään? Kuka tuo puhuva kääpiö on?

Topelius: Hän vieras Saksan maalta.

Snellman: Mitä varten?

Sibelius: Me päätimme, että Suomen on korkea aika itsenäistyä!

Snellman: Mitä sitten?

Topelius: Sitä sitten, että me kutsuimme tämän kansankiihottajan lietsomaan tulta kansan rintaan, nostattamaan taistelumoraalia. Vai luuletko sinä, että tsaari taistelutta luopuu ruhtinaskunnastaan?

Snellman: Mitä helvettiä? Ei näin pieni kansa voi sotimalla mitään saavuttaa. Sivistys on sen ainoa toivo.

Mannerheim: Reskee! Seemen eenee teeve en sete!

Sibelius: Niin on, ja sen vuoksi me kutsuimme Saksan maalta myös tämän herrasmiehen tässä.

Hitler: Heil!

Topelius: Hän on kansamme uusi johtaja. Hän teki saman tien Runebergistä armeijamme komentajan ja käski hänen hyökätä Pietariin.

Snellman: Minkä armeijan? Ei Suomella ole mitään armeijaa.

Mannerheim: Net en!

(Eugen Schauman konttaa puuskuttaen paikalle.)

Schauman: Hälytys! Hälytys! Hätäsanoma! Hätäsanoma!

Topelius: No koita nyt rahottua!

Schauman: Venäjän tsaarillinen sotajoukko on ylittänyt rajan!

Hitler: Tämä oli täysin odotettavissa. Mutta ei hätää. Runebergin hyökkäys korjaa asian.

Schauman: Herra johtaja! Runebergin hyökkäys on peruuntunut. Hän ei saanut värvättyä Suomen kansan keskuudesta riittävästi vapaaehtoisia.

Hitler: Kaikki, paitsi Sibelius, Topelius, Snelman, Mannerheim ja Schauman, poistukaa.

(Kaikki menevät.)

Hitler: DAS WAR EIN BEFEHL! DER ANGRIFF RUNEBERGS WAR EIN BEFEHL!

Schauman: Kyllä herra johtaja, mutta...

Hitler: Hiljaa!

(Hitler ampuu Schaumanin.)

Sibelius: No niin! Sehän lähti!

(Hitler ampuu itsensä.)

Topelius: Sekin lähti!

(Goebbels ampuu itsensä, vaimonsa ja seitsemän lastaan.)

Mannerheim: Ehe meke temppe!

Snellman: Mitä me nyt teemme? Tsaarin armeija on tulossa eikä meillä ole sotavoimia eikä johtajaa.

Topelius: No voi voi! Mitäs läksit!

Sibelius: Suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on!

(Runeberg ja Mannerheim johtavat suurmiesretkuetta karhunkaatoon lähimetsikössä. Kaatoryyppy on kiertänyt porukassa jo runsaasti, vaikkei riistasta ole nähty vilaustakaan. Suurmiehet laulavat ja ilakoivat.)

Runeberg: Lopettakaa jo se hoilaus, alamme lähestyä pesää!

Sibelius: Niin, miksi meidän nyt tänne siis pitikään lähteä tällaisella tohinalla?

Runeberg: No ryssen fitta, kun hullu emokarhu on ollut syömässä humalasalkojani ja se täytyy ajaa pois!

Mannerheim: Sine tärkoitat, että se täätyy tappaa.

Lönnrot: Mieluiten niin, että saadaan peijaiset!

Koskenniemi: Olen jo vainuavani karhun hengityksen.

Snellman: Hoi, katsokaa kaikki tuonne vasemmalle!

Sibelius: Siellä niitä karhusia sitten on...

Runeberg: Nuo ovat vasta pentuja, ei niiden päistä ole juhlasalini seinälle.

Sibelius: Vai siksikö sinä sitä karhua haluatkin?

Runeberg: Vaiti! (osoittaa musketilla)

Leino: Oi, miten ihania nalleja!! Söpöliinejä!! (juoksee karhunpentujen luo ja alkaa telmiä niiden kanssa)

Runeberg: Saatanan hullu, mitä sinä oikein teet?!

Koskenniemi: Tule pois sieltä, Eikka.

Snellman: Mitäköhän tästäkin tulee?

Sibelius: Kautta Ainolan!

(Kaikkien huomion ollessa kiinnitettynä Leinon ja karhunpentujen lystikkääseen leikkisyyteen takaa kuuluu yhtäkkiä hirmuinen ryske ja karjunta)

Lönnrot: Olemme emon ja pentujen välissä!!

Mannerheim: Evetkee tuli!

Sibelius: Piilukko ei tepsi!

Runeberg: Eikä musketti!

Lönnrot: Eikä revolveri!

Snellman: Se tulee vaan! Väistäkää helvetissä!

(Suurmiehet jakautuvat eri puolille ja raivoisa emokarhu rynnistää välistä Eino Leinon kimppuun)

Koskenniemi: Oi mun päivieni pimeys!

Lönnrot: No voi saatana! Ampukaa sitä pyllyyn!

Mannerheim: Selle on liika kova panssari. Eino Leino on mennyttä määstä! Nalle raadelee!

Runeberg: No menköön sitten, äpärä!

(Yhtäkkiä kuitenkin jostain kuuluu aikaisempaakin kovempi ryske ja karjuminen. Kuusenoksien välistä rynnistää alaston Aleksis Kivi lihakset pullottaen hullun kiilu silmissänsä.)

Sibelius: Mitä helvettiä?

(Aleksis Kivi ryntää emokarhun kimppuun ja alkaa painia vimmatusti sen kanssa.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Melkoinen esitys!

Lönnrot: Hyvä, Aleksis! Näytä sille närhen muna!

Snellman: Se oli metsämiehen työ!

(Tunnelma kuitenkin muuttuu kun Kivi ja emokarhu alkavatkin hyväillä hellästi toisiaan ja painautuvat sammalmättäälle rakastavaan syleilyyn.)

Runeberg: No mitä helvettiä!

Koskenniemi: Sujuu kai se noinkin. Karhu lienee kaadettu.

Leino: Uuh huh huh...

JL Runeberg: (makaa lepositeissä ja pakkopaidassa) Kirotut perkeleet! Tämä kyllä kostetaan korkojen kanssa!!

Elias Lönnrot: (piirtelee outoje merkkejä seinään kakkapökäleellä) Ööö... öööööö.

V.A. Koskenniemi: Minä olen Napoleon. Oletteko nähneet hattuani?

Eino Leino: Minä olen Henrik kahdeksas! Mennäänkö kanttiiniin syömään? Ja pissalle!

(Mika Waltari laukkaa ympyrää lattialla): Iihahaa! Kot kot! Röh röh! MIAU! Vuh vuh! Kieku ja Kaiku! Ja Possu!

Aleksis Kivi: Minä näen kuolleita ihmisiä... (kuolaa ja hoipertelee)

(Topelius runkkaa freneettisesti ulkomaailmasta vieraantuneena.)

J.V. Snellman: (seinään kahlittuna) SAATANAN HULLUT!!! AAAAAARGH!!!

F.E. Sillanpää: Onnellinen päivä paratiisissa on päättymässä taas.

J.J. Wecksell: Hmm.

Koskenniemi: Aleksis, tule sinäkin kanttiiniin.

Leino: Siellä on plättyjä ja mansikkahilloa! Ja pissaa ja kakkaa!

NIIN SIINÄ SITTEN KÄVI.

(J.L. Runeberg saapuu paikalle ratsastaen Sepolla.)

Lönnrot: Missä se Joonas on?

Runeberg: Minä lahtasin sen mokoman ja söin.

Snellman: Senkin julmuri!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ, tämä on ihan vakiota minulle.

(Runeberg nappaa pyristelevän Minna Canthin kurkusta ja suutelee häntä.)

Minna Canth: Ai, sattuu!

Snellman: Sinä tykkäät siitä, senkin lunttu!

Lönnrot: Minusta tuntuu... minusta tuntuu että...

Snellman: Kuka välittää, mistä sinulta tuntuu!

(Tapahtumapaikkana Snellmanin herraskartanon ruokasali, jonne joukko monenkirjavia suurmiehiä on kokoontunut alkoholinnautinnan merkeissä.)

Snellman: No niin, ystävät! Juokaamme minun kunniakseni Runebergin malja!

Aleksis Kivi: Onpa siinä melkomoinen oksymorooni, sanalla sanottuna paradoksi!

Elias Lönnrot: Älä siinä kitise, poika! Ota mieluummin minulta poskeen ja maista elämäni nektarin väkevä esanssi!

Aleksis Kivi: Sen totisesti teen, sillä minä olen aika poika ja minun ikääntynyt eukkoni, ihana Lotta, ei ole halukas tyydyttämään minua, niin että itsesaastutuksen iljettävä synti on minulle läheisesti tuttu ja rakas.

Arvid Järnefelt: Kuin myös, veli hyvä, kuin myös! Minä rukoilin rukoilemasta päästyäni, että hyvä Herra vapauttaisi minut tästä iljettävästä tavasta, mutta turhaan. Oi! Niin monina öinä olen minä valveilla maannut ja himon poltoissa tuskissani kieriskellyt, hikisenä ja huohottaen, aamun armahtavaa ensisädettä odottaen!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Mutta olkaas nyt pojat vähän rauhallisemmin mielin, sillä meidän tulee nauttia malja Snellmanin kunniaksi.

Snellman:  HILJAA!

Minna Canth: Kas näin minä tyydytän tarpeeni! (Tunkee sisäänsä pihalta löytämänsä karahkan.) Iiiiih, iihh, iih, ii-hah-haa! Hepo hirnahtaa!

Sibelius: Jo joutui armas aika!

Koskenniemi: Totisesti joutui!

Leino: Mää oon paskaa, kysykää vaikka Panu Rajalalta!

(Ruokasalin ulkopuolelta alkaa kuulua hirvittävää mölinää. Kohta sisään paukahtaa Simo Hurtta viidensadan sotilaan saattamana.)

Simo Hurtta: Nyt loppuu se elämöinti! Kruunu tahtoo ilmoittaa, että täällä on tuhannen miljoonan verot maksamatta! Rahat tai henki!

Snellman: Mitä tämä nyt on olevinaan!

Simo Hurtta: RAHAT TÄNNE!

Snellman: Vain kuolleen ruumiini ylitse!

Simo Hurtta: Ja sehän sopii! Pojat! Polttakaa koko paska!

(Sotilaat sytyttävät Snellmanin herraskartanon tuleen. Poistuessaan he telkeävät ovet ja lukitsevat Suomen suurmiehet palavaan rakennukseen.)

Snellman: Nyt tuli lähtö Suomen suurmiehille ja sitä myötä koko Suomen tulevaisuudelle ja kulttuurille!

Aleksis Kivi: Ei haittaa! Suomi on paska maa, jossa asuu paska kansa, jolla on paska kulttuuri, joka ansaitsee hävitä maan päältä. Aamen!

Elias Lönnrot: Aamen!

(Kaikki suurmiehet palavat hengiltä.)