(Snellmanin herraskartonon salongissa Runeberg kyykistyy potalle.)

Runeberg: AAAH!

Snellman: Anna mennä! Siitä se lähtee! Ponnista, ponnista!

Runrberg: Ja minähän ponnistan!

Aleksis Kivi: Naama punaisena siinä ponnistaa, mokoma peräaukko!

Runeberg: AAAAAAAAHH!!!

Kivi: Hyvältä kuulostaa! Anna palaa! Paukuta, paukuta ja päristä!

Snellman: Ripuli roiskuu!

Topelius: Minä ujutan ammottavan suuni Runebergin pärskyvän perseen alle ja otan vastaan ruskean onnen!

Kivi: Niin minäkin, niin minäkin!

Runeberg: VOI POJAT KUN TEKEE EETVARTTIA!!!

Snellman: Nyt hän on oppinut paskantamaan! Elämä voi alkaa ja elämän koitokset!

(Snellman istuu keksijänpajassaan keksijänlakki päässä ja lyö höyrykonetta vimmatusti vasaralla.)

Vasara: Kling klang kling kling kling klang!

Topelius: Mitä sinä täällä höyryät?

Snellman: Toppe, tuo viinaa! 

Topelius: Ei minun tarvitse tuoda, tässähän se on.

Sibelius: Mitäs täällä mesotaan? Minä yritän säveltää kahdeksatta sinfoniaa.

Koskenniemi: Tuki jo turpasi, oi mun päivieni pimeys!

Leino: Taidammepa olla kovasti matkalla tulevaisuuteen.

Aino Kailas: Kohti modernismia, kohti dadaismia, kohti kubismia, ulos ummehduksesta!

Topelius: Minä ainakin olen ummehtunut oikein mielelläni.

Lönnrot: Tuoko tällainen kehitys koneineen meille autuuden?

Järnefelt: Minua vaivaa ummetus.

Sibelius: Kukas Järnefelteistä sinä oikein olet?

Järnefelt: En muista enää.

Vasara: Kling klang kling kling kling klang!

Höyrykone: TUUT TUUUUUUT!

Snellman: Olen keksinyt ikiliikkujan. Siinä on tekoäly joka ajattelee puolestamme. Meidän ei tarvitse enää vaivata päitämme. Se hoitaa lopulta aivan kaiken. Meidän ei tarvitse tehdä mitään. Saamme ikuisen onnen.

Leino: Ihanaa! Taivas maan päällä!

Koskenniemi: Kauheaa! Ihmiskunnan perikato!

Kivi: Vihdoinkin saa hengähtää. Mikäs sen parempi. Kunhan on siivosti.

Mannerheim: Kelpeekö se såtamasiiniksi?

Snellman: Tämä tulee mullistamaan sodankäynninkin. Sodat eivät lopu koskaan.

(Mannerheim nostaa Snellmanin ylös ja suutelee häntä poskelle.)

(Snellman makaa alastomana kuistillaan kolmen naisen ruoskiessa häntä vähän vimmatusti.)

Minna Canth: Tiedä huutia, sa synnikäs metku!

Aino Sibelius: Otahan tästäkin mannaa!

Fredrika Runeberg: Kohta saat minun revan haisteltavaksesi.

Snellman: Apua, apua!

(Paikalle saapuu Runebergin vaunu jota ohjajstaa Elias ja jonka toisena hevosena on Runeberg itse! Johan Ludvig kuolaa ja vaahto ja karjuu.)

Runeberg: Mitä pahuksen halvattua! Täällähän on naisia! Miesten symposionissa!

Topelius: Ennenkuulumatonta.

Sibelius: Sopimatonta!

Wecksell: Hehee töttöröö minä pidän siitä!

Runeberg: Hiljaa nainen. (painaa Wecksellin alas maahan ja lähestyy suurnaisia.)

Runeberg: Keillä teistä on isoin reva?

Aino: Öööh...

Minna: Heh heh heh.

Fredrika: No tuota...

Runeberg: Sanoja, tai ammun teistä jokaisen ja ensimmäiseksi itseni!

Minna: No tuota se sinun vaimosi se taitaa olla.

Fredrika: ...

Runeberg: No vittu!

(Suomen kansa on kokoontunut Senaatintorille. Nikolainkirkon portaille on pystytetty puhujanpönttö, jonka takana seisoo Joseph Goebbels. Kansan joukossa seisoskelevat myös Topelius, Sibelius, Mannerheim ja Adolf Hitler.)

Goebbels: Wollt ihr den totalen Krieg?

Suomen kansa: JAA!!!

Goebbels: Ich gebe euch den totalen Krieg!

Suomen kansa: HURRAA! HURRAA! HURRAA!

(Snellman saapuu juosten paikalle.)

Snellman: Mitä täällä oikein on meneillään? Kuka tuo puhuva kääpiö on?

Topelius: Hän vieras Saksan maalta.

Snellman: Mitä varten?

Sibelius: Me päätimme, että Suomen on korkea aika itsenäistyä!

Snellman: Mitä sitten?

Topelius: Sitä sitten, että me kutsuimme tämän kansankiihottajan lietsomaan tulta kansan rintaan, nostattamaan taistelumoraalia. Vai luuletko sinä, että tsaari taistelutta luopuu ruhtinaskunnastaan?

Snellman: Mitä helvettiä? Ei näin pieni kansa voi sotimalla mitään saavuttaa. Sivistys on sen ainoa toivo.

Mannerheim: Reskee! Seemen eenee teeve en sete!

Sibelius: Niin on, ja sen vuoksi me kutsuimme Saksan maalta myös tämän herrasmiehen tässä.

Hitler: Heil!

Topelius: Hän on kansamme uusi johtaja. Hän teki saman tien Runebergistä armeijamme komentajan ja käski hänen hyökätä Pietariin.

Snellman: Minkä armeijan? Ei Suomella ole mitään armeijaa.

Mannerheim: Net en!

(Eugen Schauman konttaa puuskuttaen paikalle.)

Schauman: Hälytys! Hälytys! Hätäsanoma! Hätäsanoma!

Topelius: No koita nyt rahottua!

Schauman: Venäjän tsaarillinen sotajoukko on ylittänyt rajan!

Hitler: Tämä oli täysin odotettavissa. Mutta ei hätää. Runebergin hyökkäys korjaa asian.

Schauman: Herra johtaja! Runebergin hyökkäys on peruuntunut. Hän ei saanut värvättyä Suomen kansan keskuudesta riittävästi vapaaehtoisia.

Hitler: Kaikki, paitsi Sibelius, Topelius, Snelman, Mannerheim ja Schauman, poistukaa.

(Kaikki menevät.)

Hitler: DAS WAR EIN BEFEHL! DER ANGRIFF RUNEBERGS WAR EIN BEFEHL!

Schauman: Kyllä herra johtaja, mutta...

Hitler: Hiljaa!

(Hitler ampuu Schaumanin.)

Sibelius: No niin! Sehän lähti!

(Hitler ampuu itsensä.)

Topelius: Sekin lähti!

(Goebbels ampuu itsensä, vaimonsa ja seitsemän lastaan.)

Mannerheim: Ehe meke temppe!

Snellman: Mitä me nyt teemme? Tsaarin armeija on tulossa eikä meillä ole sotavoimia eikä johtajaa.

Topelius: No voi voi! Mitäs läksit!

Sibelius: Suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on!

(Runeberg ja Mannerheim johtavat suurmiesretkuetta karhunkaatoon lähimetsikössä. Kaatoryyppy on kiertänyt porukassa jo runsaasti, vaikkei riistasta ole nähty vilaustakaan. Suurmiehet laulavat ja ilakoivat.)

Runeberg: Lopettakaa jo se hoilaus, alamme lähestyä pesää!

Sibelius: Niin, miksi meidän nyt tänne siis pitikään lähteä tällaisella tohinalla?

Runeberg: No ryssen fitta, kun hullu emokarhu on ollut syömässä humalasalkojani ja se täytyy ajaa pois!

Mannerheim: Sine tärkoitat, että se täätyy tappaa.

Lönnrot: Mieluiten niin, että saadaan peijaiset!

Koskenniemi: Olen jo vainuavani karhun hengityksen.

Snellman: Hoi, katsokaa kaikki tuonne vasemmalle!

Sibelius: Siellä niitä karhusia sitten on...

Runeberg: Nuo ovat vasta pentuja, ei niiden päistä ole juhlasalini seinälle.

Sibelius: Vai siksikö sinä sitä karhua haluatkin?

Runeberg: Vaiti! (osoittaa musketilla)

Leino: Oi, miten ihania nalleja!! Söpöliinejä!! (juoksee karhunpentujen luo ja alkaa telmiä niiden kanssa)

Runeberg: Saatanan hullu, mitä sinä oikein teet?!

Koskenniemi: Tule pois sieltä, Eikka.

Snellman: Mitäköhän tästäkin tulee?

Sibelius: Kautta Ainolan!

(Kaikkien huomion ollessa kiinnitettynä Leinon ja karhunpentujen lystikkääseen leikkisyyteen takaa kuuluu yhtäkkiä hirmuinen ryske ja karjunta)

Lönnrot: Olemme emon ja pentujen välissä!!

Mannerheim: Evetkee tuli!

Sibelius: Piilukko ei tepsi!

Runeberg: Eikä musketti!

Lönnrot: Eikä revolveri!

Snellman: Se tulee vaan! Väistäkää helvetissä!

(Suurmiehet jakautuvat eri puolille ja raivoisa emokarhu rynnistää välistä Eino Leinon kimppuun)

Koskenniemi: Oi mun päivieni pimeys!

Lönnrot: No voi saatana! Ampukaa sitä pyllyyn!

Mannerheim: Selle on liika kova panssari. Eino Leino on mennyttä määstä! Nalle raadelee!

Runeberg: No menköön sitten, äpärä!

(Yhtäkkiä kuitenkin jostain kuuluu aikaisempaakin kovempi ryske ja karjuminen. Kuusenoksien välistä rynnistää alaston Aleksis Kivi lihakset pullottaen hullun kiilu silmissänsä.)

Sibelius: Mitä helvettiä?

(Aleksis Kivi ryntää emokarhun kimppuun ja alkaa painia vimmatusti sen kanssa.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Melkoinen esitys!

Lönnrot: Hyvä, Aleksis! Näytä sille närhen muna!

Snellman: Se oli metsämiehen työ!

(Tunnelma kuitenkin muuttuu kun Kivi ja emokarhu alkavatkin hyväillä hellästi toisiaan ja painautuvat sammalmättäälle rakastavaan syleilyyn.)

Runeberg: No mitä helvettiä!

Koskenniemi: Sujuu kai se noinkin. Karhu lienee kaadettu.

Leino: Uuh huh huh...