sunnuntai, 23. joulukuu 2018

24.12.1848 Moraliteetti

(Runeberg, Snellman, Topelius, Lönnrot, Mannerheim, Kivi ja Sibelius istuskelevat Runebergin herraskartanon salongissa ja polttavat rössiä.)

Topelius: On se onni, että meillä on joulu!

Snellman: Ei siinä mistään onnesta ole kyse.

Leino: Kuinka? Eikö se sinusta ole meille kaikille onni ja ilo tässä lämpöisessä tupasessa?

Snellman: Kyse ei ole onnenpelistä! Ilotalossa viihdyn aina.

Sibelius: Minusta kyseessä on mysteeri. Ei kaikkea voi selittää.

Kivi: Ainahan se on onni, kun ei ole vilua eikä nälkää eikä pahalainen riivi sielua.

Lönnrot: Meidän olisi kyllä syytä itseämme ja toisiamme rankaista tämän onnen hyvästä.

Runeberg: Mekö, kansakuntamme ja ihmissuvun pelastajat? Ehei, itse Herra Sebaot on eri mieltä kanssasi, palkita meidät pitäisi vanhurskaudestamme! Se on oikeus ja kohtuus ja Jumalan tahto.

Snellman: Palkitseminen on paikallaan, koska olemme jälleen koko vuoden ajan pitäneet puhdasta unelmaa elossa ja antaneet lähtökohdat sen toteuttamiselle.

Mannerheim: Menet pete pelkitse rötsöstöjästatyella!

Leino: Liekki ei konsanaan sammu, vaikka mädät taantuneisuuden haamut sitä koittavat puhkua pois! Sellaiset haamut kuin te, Elias ja Janne!

Elias: Oles ny siinä.

Sibelius: Pidä minut ulkona tästä, senkin häily. Eikö tässä talossa saa eggnoggia?

Runeberg: Oikeata puhetta! Minä käyn hakemassa. (poistuu ulko-ovesta.)

Mannerheim: Eggnögg ön eine peikellee.

Lönnrot: Mitä se on se eunukki?

Topelius: Kohta sen tiedät sinäkin. Antakaamme sillä aikaa tämän pullon kiertää. (pistää pullon kulkemaan kädestä käteen)

Leino: Onkohan pastori Runeberg käyttänyt siellä vehjastaan?

Topelius: On toki, olemmehan hänen talossaan ja hän on isäntämme.

Leino: Hyvä, maanmainiota ja makoisaa! (ottaa pitkän ryypyn elämän eliksiiriä suoraan kuolemattomuuden lähteestä)

Kivi: Tästä pullosta minäkin saan liekkini lepattamaan!

Sibelius: Minä vähän vierastan tuota...

Snellman: No anna tänne sitten, kursailija! (juo Runebergin spermaa niin että sitä purskahtaa suupielistä alas rinnuksille)

Sibelius: Hyi helvetti...

Lönnrot: Onneksi siinä on myös runsaasti pirtua.

Mannerheim: Mene peepehde hökömössö öömen heh heh he! (menee keittiöön)

Lönnrot: Mitä se sanoi?

Sibelius: Epäilen, että tässä on jokin perinteinen taikka hauska ohjelmanumero tulossa...

Topelius: Hei, tässä lipastossa on myös punssia ja napanderia. Aikovatkohan he esittää tiernasuurmiehet!

Leino: Ei, se oli jo adventin aikaan. Annas se napander hyvä veli!

Topelius: Vai olen minä nyt hyvä veli... julskål!

Sibelius: Skål för dig och dig och mig!

Snellman: Voi teitä vähäuskoisia. Minä luotan kuolemattomuuden eliksiirin voimaan, josta tähän Stenvalliinkin tarttui luovuuden lahjat...

(Samassa sisään porhaltaa hirven sarvet päässään, pellavamekko verhonaan ja piilukko kädessä röhöttävä Runeberg.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Minä olen joulu-ukko! Näyttääpä teille pahnanpohjimmaisille talon herran sukuliemi maistuvan siinä missä piioille ja rengeille!

Kivi: Hirmuinen köyripukki... vannon uskollisuutta vallan!

Lönnrot: Älä anna vitsaa, olen kiltti poju!

Snellman: Rankaise minua, herrani!

Topelius: Julgubben är här! Sitt ner julgubbe!

Runeberg: Tschüs das rumpa!

Snellman: Joulu-ukko puhuu saksaa! Niin kuin pitääkin!

Lönnrot: Onko se sittenkin pyhä Niklas?

Leino: Niklaksen parta on vaka vanha kuin sillä sinun Turun linnan tonttu-ukollasi vai mikä se siellä viuluaan soitteli!

Topelius: Verratonta! Meno on kuin Bremenissä!

(Runeberg ampuu kattoon.)

Runeberg: Viel on Suomi voimissaan, nyt kun vänrikki Stoolkin kulkee pitkin Eurooppaa laitoja katsellen kuin kotonansa ja liittyy vaivihkaa kansakunnaksi kansakuntien joukkoon ilman että vieraskaan sitä hylkäjää! Laulakaamme Maamme-lauluni Suomen joulun kunniaksi!

Snellman: Bravo, fortissimo!

Runeberg: Hetkinen! Missä on Mannerheim?

Topelius: Valmis astumaan estradille, tulee kohta... kestää hetken vaihtaa uniformu pois...

Runeberg: Miksi ihmeessä?

Topelius: Eikö hän olekaan osa esitystä?

Runeberg: Mitä taivaan tähden? Ei helvetissä, tämä on minun perinteinen joulu-ukon moraliteettini eikä sinne mitkään kuurilais-preussilaiset operettikavaljeerit kuulu! Tässä on palaneen käry, aivan niin kuin silloin kun tapoimme sen yhden, mikäs sen nimi oli, Uno Kåjlaksen ja niinpä se elukka kiirastuleen joutui homoutensa tähden, ja se oli oikein se. Missä se sika on?!

Topelius: Sinähän sen Uunon tapoit ja laitoit rehuksi niille hevosillesi.

Runeberg: Sikalaani minä ne syötin, ja tarkoitin Mannerheimia! Onko sekin mokoma vapaaherra sikalassa kiimaisia emakkoja riiustelemassa?

Kivi: Keittiöön se meni, ajateltiin että se kuuluu tähän juttuun se koko homma.

Runeberg: Mitäh?! Te hölmöt, te kerettiläiset, te pakaroita paukuttavat pakanat! Keittiössähän on varastoituna koko joulun väkijuomat ja leivonnaisliköörit!

Kivi & Lönnrot: No voi saatana...

(Suurmiehet ryntäävät pullot kädessä ja housut puolitangossa keittiöön. Lönnrotilla on jouluripulit kesken ja sontaa purskahtelee pitkin ja poikin. Edessä avautuu ilmestyksellinen näky. Lattialla kierii älynsä vaillinaiseksi juonut Mannerheim ympärillään tyhjiä ja puolityhjiä pulloja ja oksennuslammikoita.)

Mannerheim: Keke... Keke ön veenet kekke veenet seetene...

Runeberg: Kekeköhän se taas on juonut kaikki viinat voi perkeleen perkele! Nyt kyllä uhrataan sinut Joulun hengille!

Snellman: Vai tämmöisen päätöksen tämä saa. Minäpä ennustan kaiken näkemäni myötä, että tätä tullaan pitämään 170 vuoden päästäkin aivan hulluna vuotena.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Puhu pukille! (teloittaa Mannerheimin)

ONNELLISTA JA ONNEKASTA JOULUA KAIKILLE SUURMIEHILLE!!!

sunnuntai, 16. joulukuu 2018

Eljas Lönnrotin vastaanotolla

Eino Leino: Plakaatissa seisoo: "Herr doktor Eljas Lönnrotin polytieteellinen vastaanotto".

Saarikoski: Mieshän ei ole kaukana yleisnerosta, siispä hän kykenee parantamaan kaikenlaisia vaivoja.

Eino Leino: Ah, tuleekohan tästä nyt mitään vai jääkö meille paska käteen?

Saarikoski: Kaikkea voi kokeilla. Kaikkea ei silti tarvitse kokeilla. Mitä tahansa ei ole syytä kokeilla. Minusta meidän kannattaisi kuitenkin kokeilla, eihän se mitään ota, jos ei mitään annakaan.

Eino Leino: Menkäämme rohkeasti! (avaa uksen ja astuu sisään)

Saarikoski: Tässä plakaatissa lukee "Odotushuone". Tämä huone on siis odottamista varten.

Eino Leino: Viettävätkö tiineet muorit täällä odotusaikansa?

Saarikoski: Tuskinpa sentään moiseen on varaa edes von Lönnbohm-suvun naisilla, sehän on kuitenkin yhdeksän kuukautta yleensä kuulemma. Eikä täällä ketään muita näykään. Paitsi...

(Vessasta marssivat ulos F.E. Sillanpää ja Mika Waltari.)

Sillanpää & Waltari: Hyvää päivää!

Leino, Saarikoski: Päivää, päivää.

Leino: Me kuulimme että se tämä Lönnrot on nykyään kehittänyt taitojaan entisestään ja osaa nyt parantaa melkein kaikki vaivat mitkä keksitty on, Runebergin kuppatauti on historiaa ja Juhani Ahon kihti on myös mennyttä!

Waltari: Hän on myös terapeutti ja parisuhdekonsultti. Me olemme nyt täynnä itseluottamusta, itsekuria ja päätämme itse asioista. Itseys on kaiken ydin.

Sillanpää: Sisäiset taistot on kerta kaikkiaan tuotava leikkuulaudalle ja... ja... mikä se sana oli?

Waltari: Dekonstruoitava.

Sillanpää: Niin, niin, juuri niin, pistämme palasiksi ja ymmärrämme!

Leino: Tuohan kuulostaa todella rohkaisevalta vaikka vasta täällä venttaushuoneessa vartoilemmekin!

Saarikoski: Kuulostaa olevan miehellä metodit kunnossa, sehän on lupaavaa.

Saarikoski: Meillä on molemmilla Leinon kanssa ollut vaikeuksia naisten kanssa - tai en minä nyt tarkoita vaikeuksia naisten kanssa, vaan elää porvarillisesti naisten kanssa.

Lönnrot: Kenties porvarillinen elämä kerta kaikkiaan vain ei ole teitä varten, hyvät herrasmiehet.

Saarikoski: Minulla on ollut sellainen epäilys...

Leino; Mutta pitäähän meidänkin elää, emme kai me tyystin henkipattoja ole vaikka olemmekin jumalien keinussa käyneet, korkeimmalla kukkulalla ja syvimässä onkalossa ja sieltä löytäneet, avanneet Pandoran lippaan kenties, mutta koettaneet siitä kansalle tuoda sellaista joka sille tuo hyvää, hyvän ja pahan tiedon puusta olemme pahan koettaneet imeä itsemme siitä hyvästä mitä olemme saaneet, ja hyvästämme jakaneet...

Lönnrot: Juu juu, eiköhän nyt oteta tuota pirtua. (kaataa kolmeen mukiin aimo tujauksen spiritus fortista ja sekaan punaista litkua)

Lönnrot: Tämä on terveellistä marjamehua.

Saarikoski, Leino, & Lönnrot: Kippis kallis hölkyn kölkyn tipi tapi tip tap hihhulihei! (ryyps)

lauantai, 8. joulukuu 2018

Sibeliuksen yö ja ensimmäinen seuraleikki

Jean Sibelius: Koko päivän on soitettu minun musiikkiani ja juotu minun maljojani. Voiko juoppo säveltäjä enemmän toivoa! Olen haltioissani ja päissäni kuin viikunametsän fauni, joka ei koskaan saa kyllikseen - ei, ja siksi tästä alkaa Sibeliuksen yö, johon te kaikki suurmiehet kutsuttiin ja joihin te myös tulitte loputtomaksi ilokseni! Nyt, jos vain sallitte ja haluatte mukaan tähän niin taivaalliseen tunnelmaani, leikkikäämme sukuni seuraleikkiä.

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Robert Alfred Renvall: Olen ensimmäisenä vuorossa. Minä olen bibliofiili, rakastan kirjoja. Tykkään runkata sivujen väliin.

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Elias Lönnrot: Sitten minä. Olen fenno-ugrofiili. Kun kuuntelen runonlaulantaa kalevalamitassa, tulen housuihini.

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Sakari Topelius: Minä olen pedofiili, tykkään panna lapsia. Minunlaisiani kutsutaan myös namusediksi ja pederasteiksi.

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

J.V. Snellman: Minä olen sadisti, kidutan viattomia neitsyitä pimeässä kellarissa.

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

V.A. Koskenniemi: Minä rakastan kaikkea ylvästä jaloa, ja murskaan kohta kivekseni ja hukutan itseni tuohon lampeen!

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Aleksis Kivi: Olen paloviinan rakastaja, joten minä ryppäisen nyt tästä viinaa.

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Eino Leino: Ma olen kansallisrunoilija ja ma tykkään kakata housuuni hihhii!

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

K.A. Tavaststjerna: Olen sitä lajia romantikko, että kaadan yöastioita sellaisten niskaan, jotka luulevat kaikenlaista olevansa!

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Oskar Merikanto: Symposion! Lallati lali lai lalla lallati lai lalla, lati lai lai tram tram.

(Ihmettelevää puheensorinaa.)

Mannerheim: Evee te meme hopoo meemme kele bytty kee se roo laag faa marr taana!

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Sibelius: Soikoon oodi tälle illalle ikuisesti! Ja lopuksi Runeberg! Ai niin, ensiksi minä itse - olen musiikinrakastaja, runkkaan nuottivihkojeni väliin ja pianoa pimputtaessani istun seiväs taka-aukossa.

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

Sibelius: Nyt Runeberg!

J.L. Runeberg: Minä olen Suomen kansallisrunoilija, ja rakastan niin pyhää henkeä, aatteen jalon paloa kuin tämän maan niin vaatimatonta mutta juuri siksi urheaa ja omalla laillaan ylivertaista kansaa!

(Aplodeja. Pieruja. Röhönauruja. Kirkaisuja.)

maanantai, 29. lokakuu 2018

Tutkintakomissio

(C G E Mannerheim,Vihtori Kosola ja Ilmari Kianto saapuvat tutkimaan Suomen suurmiehiä.)

Mannerheim: (huitoo sapelillaan) tuokaa minulle ryyppyä!

Snellman: Noh noh  herras upseerismies, ottakaa nyt huomioon että me olemme suurmiehiä emmekä mitään tavan kansalaisia? Kaikella kunnioituksella! Te olette silkka sotilas!

Mannerheim: Mine olen sotilas ja vaadin vitusti viinaa! Ja lisäkse aiot tutkia tämän retkusakin! Teloitetaan siihen paikkaan jos ei tottele!

Ilmari Kianto: Mies on oikeassa! Tosin en tiedä missä vitussa minäkään seison! Mieli kun vaihtelee!

Runeberg: Jumalauta, mikä sinäkin luulet olevasi!

Mannerheim: Mene olen Suomen Marsalkka!

Erno Paasilinna: Näytät paskoneen housuihisi, mokoma marsalkan kuvatus.

Mannerheim: Kykä työ on?!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Erno vetäisi hyvin!

Pano Rajula: Eivätköhän meidän tuokiomme ole vähäisiä vavahduksia, maailma on sentään arvaamaton syöveri.

Snellman: Et sitten enemmän olisi voinut puhua paskaa?

Pano Rajula: Onnistuuhan sekin, mutta....

(Runeberg tukkii Pano Rajulan suun omalla paskallaan.)

maanantai, 29. lokakuu 2018

Kauhea näytelmä

(Johan Ludvig Runeberg istuu kartanonsa terassilla ja ruoskii vimmoissaan lakeijoitaan.)

Runeberg: Kirottu mulkku, senkin tuhkamuna!

Neekeri: Mite pahaa mine olen tehnyt?

Runeberg: Katso nyt tuota neekeriä! (piiskaa vaahto suusta pursuen vuorostaan Koskenniemeä.)

Koskenniemi: Oi mun päivieni pimeys, miten kehtaat minua ruoskia, senkin suuri röhöpaska ja ihmisten iljetys!

Runeberg: Kuinka kehtaat? Minä olen sentään tämän maan kansallisrunoilija! Ja sinun värssysi eivät muuta sitä asiaa! HÅ HÅ HÅÅ!

Aleksis Kivi: Minä saavuin juuri paikalle ja minun mielestäni neekerille ei saa tehdä pahaa paitsi jos se on itse tehnyt jotain pahuutta!

Runeberg: (iskee Aleksis Kiveä ruoskalla kasvoihin) Senkin mokoma paska!

Aleksis Kivi: Aijai, alhaista pahuutta! (kiemurtelee kellariin)

Snellman: Vai sinne se Stenvall meni.

Runeberg: Ja sinne kuuluukin!

Snellman: Etkö muista, senkin höttö hunsvotti että sinnehän on talletettu, Hämeen ellei koko Suomen pontikkavarasto?

Runeberg: No voi saatana....

(kellarista alkaa kuulua humalaista mölinää.)

Runeberg: No voi vittu, nyt se saatana on saanut tuulta alleen!

Snellman: Voi helvetin helvetti.

Koskenniemi: Kautta päivieni rantojen, jotain meidän on tehtävä tilanteen paremmaksi saatettavaksi möö!

Runeberg: No joo, menkäämme katsomaan tilanne.

(Runeberg, Snellman, Koskenniemi, ja yllättävästi Eino Leino ryntäävät kellariin, avaten oven Runebergin pyllistyksen avulla.)

Snellman: Kuinka hemmetissä sinä tuolla tavalla sait oven auki?

Runeberg: Pakaroideni mahtava jyhkeys sen mahdollisti! Niin, ja kansallismieli, jonka oppi-isä minä olen!

Runeberg: Mitä täällä tapahtuu!

Aleksis Kivi: Haista sää vittu, mää dokaan täällä!

Snellman: Mitä vittua!

(Yllättäen akkunasta kiipeää sisään Elias Lönnrot.)

Elias: Kuulkaas veljet, lääkärinä minä tiedän että Aleksilla on vain tilapäinen hermosairaus. Antakaahan kun hipelöin herran haaroväliä jonkin aikaa. (mmm, kunnossa ovat.)

Aleksis Kivi: Aah, hiero lisää!

Elias: Tuo on vain oire, mutta ei mitään vakavaa.

Snellman: Oletteko te homoja koko konkkaroikka?

Runeberg: Puhu vain itsestäsi, senkin vanha homoperse!

Koskenniemi: O tempora, o mores.

Neekeri: Minä vaadin sananvuoroa tässä näytelmässä!

Runeberg: No voi nyt vittu. (teloittaa neekerin ampumalla sitä päähän)

Snellman: Oikeus on toteutunut!

Runeberg: Aamen!