Eino Leino: Olen kuullut, että Runeberg olisi ahminut kokonaisen sian ja kuollut siihen paikkaan!

Koskenniemi: Minä taas olen kuullut, että Snellman olisi upottanut vehjaksensa Runebergin peräsuoleen...

(Runeberg ja Snellman ryntäävät paikalle.)

Runeberg: Älkääs höpöttäkö...

Snellman: Hyvää Snelmannin päivää!

Eino Leino: Nyt ma kostan kaiken tuskan jonka olet mulle aiheuttanut!

Runeberg: Häh?

(Leino kääntyy ja hyppää perse edellä Runebergin naamaan.)

Snellman: Kelpo esitys!

Koskenniemi: Voi mun öitteni valo!

Runeberg: Lopettakaa tuo ja antakaa sitä ryyppyä.

Koskenniemi: Kuka sa olet meitä käskemään?

Snellman: Kollektiivinen imperatiivi sanelee sinut tottelemaan!

Eino Leino: Sinäkin, Snellimies? Tuossa se sika nyt on!

(Iso sika astuu Fredrika Runebergiä metsänlaidassa.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!!! (ryyppää pitkän huikan peltikanisterista.) Tämähän on bentsiiniä.

Snellman: Mitäs se sellainen on olevinaan?

Runeberg: Brum brummm öön öön!