(Matti Klinge ratsastaa Runebergillä esplanaadia pitkin.)

Matti Klinge: Ah, onpa mainiota ratsastaa maineeni lisäksi myös nerouteni peruskalliolla syntymäni jalona päivänä!

Runeberg: RÖH RÖH RÖH HÅ HÅ HÅÅ!

Klinge: Hiljaa sinä, tai saat maistaa piiskaani!

Runeberg: Röhröh. håå.

(Vastaa tulee Panu Rajala promeneeraten estradilla toteuttaen mallikelpoista flanaareusta salamyhkäisesti falangejaan etsiskellen.)

Panu Rajala: Matteus hyvä, jalo kasvoinkumppanini, eikö sinun pitäisi kohdella paremmin kansallisrunoilijaamme?

(Matti Klinge laskeutuu ratsailta ja tuntee itsensä vaivautuneeksi. Runeberg hörähtelee ja nuolee haavojaan)

Klinge: Et sä vois mennä johonki vittuun siitä?

Rajala: Mutta olen juuri menossa talvipalatsiin!

Klinge: No jospa vaikka menisit? (osottaa sormella)

Rajala: Entä jos imisin ratsuasi hyvällä mielellä?

Klinge: No, sen saat tehdä jos teet sen hyvällä mielellä.

(Panu Rajala laskeutuu Runeberg-hevosen alle ja lurpsuttaa sen mulkkua.)

Runeberg: III HÅ HÅ HÅÅ!

(Sensuroitu.)

Klinge: Okei, tule siis mukaan.

(Runeberg Klinge ja Rajala selässään laukkaavat pitkin esplanaadia.)

Klinge: HÅ HÅ HÅÅ!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!!

Rajala: Hå hå håå!

(puistossa kävelee keminmaalainen, keskustalainen ex-ulkoministeri käsikynkässä vaimonsa kanssa.)

Klinge: Mitä te tähän kuulutte? On sentään syntymäpäiväni.

Väyrynen: On se minunkin kohta, ja-

Rajala: Hiljaa, moukka! (leikkaa Väyryseltä pään irti)

Klinge: Mitä helvettiä sinä teet? (leikkaa Rajalalta pään irti)

Vuokko: Kuinka kauheaa!

Klinge: Nouse sinä ratsaille ja tule vaimokseni.

Vuokko: Ok.

Vuokko: Eihän sinulla edes ole ratsua enää.

Klinge: No otin tosta poliisihevosen, koska minun mahtiani eivät miliisit estä.

Vuokko: Ooh! Mennään vaikka mellakkaan, prinssini!