(Paasikivi rojahtaa oven läpi. Hänen sadattelevan olemuksensa yli marssivat innokkaasti Zacharias Topelius, Elias Lönnrot, A.E. Nordenskiöld, Eino Leino, Jean Sibelius ja vielä Oskar Merikantokin.)
Topelius: Tässä me nyt sitten olemme. Tässä te nyt sitten olette! Tähän alennustilaan teidät on ajettu.
Kivi: Katso miten ihanaa!
Wecksell: Tämän täytyy olla hallusinaatiota.
Kivi: Ei ei, hehän tuoksuvat ihanalta viinalta!
Gallén-Kallela: HIHHUU!
Nordenskiöld: HIIOHOI!
Lönnrot: Minua huimaa. Mutta se tuntuu vaan hyvältä!
(Paasikivi on juuri pääsemässä ylös, mutta hänen ylitsensä käveleekin vielä Mika Waltari.)
Waltari: Mitäs täällä sattuu? Kas! Kas! Neiti Skröfö kuulee kummia. Kansakuntamme kermaa! Mikä pompöösi ateljee.
Gallén-Kallela: Tämä on ateljee! Ottakaa potastani paletti. Meloni meloni meloni jugurttia, ikkunaverhot lohtua haimaan haavoittuvaan sisar merimetso.
Paasikivi: Mikä helvetin kynnysmatto minäkin olen?
Waltari: Mutta ei tämä ole helvetti. Tämä on paikka jonne minä aina tulen kun olen saanut vimmaisen luomistyöni päätökseen. Sitä seuraa valitettavasti aina neljän viikon dipsomaaninen ryyppyputki, ja sitten minä olen ihan deliriumissa, masentunut ja hermorauniona, mutta täältä saan ne kymmenen sinistä diapamia kielen alle ja on taas eri hyvä olla. Kuin pilven päällä lepäisi.
Paasikivi: Etkö sinä ole se vitun harrastelijakirjailija.
(Waltari istahtaa sadattelevan Paasikiven päälle.)
Waltari: Kuule isä! Kuule sinä jonka irti revittyä peräsuolta olen suuresti lurpsuttanut, ja jonka kanssa olen pitkään ja antaumuksella iloinnut, niin että voin totisesti kutsua sinua niin isäkseni kuin veljeksenikin, onko nyt niin, että te hyväkkäät aiotte järjestää paon tästä ihanasta ja satumaisesta paikasta?
Topelius: Noh...
Sibelius: Totta helvetissä me aiomme! Sapperment!
Waltari: Sitten minä liityn ehdottomasti ja välttämättä seuraan. Tahdon taas kernaasti olla vilkas ja vallaton charmööri!
Leino: Mitä sinä kirjoitit ennen livet i sus och dus?
Sibelius: Du är så jävla dum och ful och inkompetent!
Waltari: Sinuhe Egyptiläinen tuli juuri valmiiksi.
Leino: Oo, se on hyvä teos, oikea magnum opus.
Waltari: Ha! Kiitoksia, senkin vanha kunnon tuhnuttava läski! Mutta ei nyt liikaa minusta. Täällähän on ehditty tehdä olot kodikkaiksi, se on hyvä. Mitäs nuo piirustukset ja merkinnät tuolla seinällä ovat? Muistuttavat erehdyttävästi muinaisegyptiläisten hieroglyfejä Gizan pyramidin hautakammioissa. Enhän minä tietenkään ole siellä hinku-egyptilässä koskaan käynyt - enkä käy!- mutta olen tutustunut niihin oivallisten kuvakirjojen avulla.
Gallén-Kallela: Minun piirros... minun pippeli! Kato. (...) Minun piirros.
Waltari: Ahaa. Ihan rauhassa. Pitäisiköhän hänellekin antaa pari diapamia, jos se auttaisi?
Kivi: Jo vallan riittää, viinaa tänne.
Waltari: Kai se on uskottava kun kansalliskirjailija sanoo. Mutta kenellä täällä on viinaksia?
Oskar Merikanto: Hep!
Wecksell: (itsekseen) Det ter sig så udda och fjärran...
(Omissa maailmoissaan seilaava Pentti Saarikoski porhaltaa yllättäen sisään ja pistää kätensä Oskar Merikannon taskuun.)
Waltari: Hei varokaa, tämä on se kaveri suljetulta osastolta!
Lönnrot: Kas sinäkin täällä, poikaseni!
Saarikoski: Älä vaahtoa, läski! (juo Oskar Merikannon Virun Valgeeta)
Merikanto: Herra on hyvä vaan!
Sibelius: Etkö ole jo liian höveli?
Leino: Reteesti vaan, kun on jätkä niin jätkäksi jääkin!
Sibelius: Se on kyllä totta, muista se sinäkin kun ensi kerran sammut vessaan ja tunnet loukattua ylpeyttä.
Topelius: Kuinka Pentti Saarikoski tänne joutui?
Waltari: Kuka?
Nordenskiöld: Myrsky ja mylväys!
Waltari: Ai mitä?
Nordenskiöld: Minäkin halusin sanoa jotain välillä.
Lönnrot: Rauhassa vaan. Risoimmat pyörät narisevat eniten, tyhjimmät tynnyrit kolisevat koviten. Ei koiraa karvoihin katsominen. Ei kirjaa kansihin katsominen. Parempi lukea huono kirja hyvin kuin hyvä kirja huonosti. Muistakaa pirua raamatulla. Moni kakku päältä kaunis, mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus. Ei paska punnitsemalla parane...
Sibelius: Siinä olikin jo kansanviisautta vaikka kahdelle kansakunnalle!
Saarikoski: Pullo kiertämään veikot. (ryyps) Eikö herra Waltari muista kun me tapasimme naturalistien herätysjuhlissa?
Waltari: Ai siellä. Muistikuvani ovat vähän hajanaiset, mutta kyllähän minä sinut muistan. (ryyps)
Sibelius: (ryyps)
Merikanto: (ryyps)
Leino: (ryyps)
Kivi: (ryyps)
Topelius: (ryyps)
Nordenskiöld: (ryyps)
Saarikoski: Oli tuossa aika putki päällä. (ryyps)
Lönnrot: Sattuuhan sitä. (ryyps)
Merikanto: (ryyps)
Topelius: (ryyps)
Kivi: (ryyps, ryyps, ryyps)
Leino: Ahnas mokoma! (ryyps)
Sibelius: (ryyps)
Waltari: (ryyps)
Topelius: (ryyps)
Nordenskiöld: Pullo on jo tyhjä!
Sibelius: Uutta kehiin, ah Oskar!
Paasikivi: Päästäkää minut jo saatana ylös ja antakaa ryyppy tai hajotan hallituksen sekä eduskunnan!
Saarikoski: Ohhoh. Paasikiveä lienee syytä kuunnella tai saamme valita uuden valtiojohtajan joukostamme huutoäänestyksellä. (...) Toisaalta... tabula rasa, sanoi kreikkalainen!
Leino: Ei muuten sanonut.
Saarikoski: Se oli tahallinen epätotuus.
Leino: Ah, no sitten!
Waltari: Ah, no sitten. (nousee ylös Paasikiven päältä)
Saarikoski: Älä helvetissä! (tönäisee Waltarin uudelleen istumaan Paasikiven päälle)
Waltari: Oh!
Paasikivi: Ämfff!
Saarikoski: Nyt huutoäänestetään suurmiesten joukosta uusi valtionjohtaja!
Sibelius: Mitäköhän tästäkin tulee?
Leino: Kautta Vainolan.
Merikanto: Otetaan vaalihömpsyt! (kaivaa toisesta taskustaan pullon rommia)