(Suurmiehet kilistelevät laseja hilpeissä tunnelmissa, kun sisään astuu August Strindberg, Henrik Ibsen, Søren Kierkegaard ja Halldór Laxness.)
Strindberg: Nåå, mitäs Suåmen sankarit tietää?
Ibsen: Ja, vi elsker dette land!
Kierkegaard: Ångest!
Laxness: Minä aloitin urani lehtiartikkelilla jo 14-vuotiaana. Elän 95-vuotiaaksi ja kirjoitan 51 romaania, runoutta, lehtiartikkeleita, näytelmiä, matkakertomuksia, novelleja ja esseitä. Ensimmäinen suuri romaanini Salka Valka on kertomus nuoresta tytöstä köyhässä kalastajakylässä. Sitä arvostetaan kansallisen itsetunnon kohottajana ja saagaperinteen herättäjänä ja nykyaikaistajana.
Strindberg: Ålehan alallas, nuåri mies.
Runeberg: Pyhä pippelinjämä! Siinähän on pohjolan korkein kulttuuri lihaisassa muodossa.
Kierkegaard: Livet är lidande!
Strindberg: Taaskå te hömpsyilette, ja taaskå ån vaimåt kåtåsalla lehmiä lypsämässä, niinkö?
Kierkegaard: Sokratiska dialekten och paradox av kristendom äro lidande, ångest ångest!
Ibsen: Ja, det är sant: vi elsker dette land!
Laxness: Mjiine tuulla jään ja meren maa Islandiasta. Mjiine olla kirjamies eikä mikään kiltti neekrupoju!
Kierkegaard: Ingenting någonsin i livet, bara lidande efter lidande, och varje mängder av lidande är större än förra mängder av mycket strörre och djuapre lidande vilken Gud har gjort för...
Strindberg: Vad skittal! Tukkikaa tuon äpärän suu!
Ibsen: Jag är ju ingen gammalpiga!
Strindberg: Se sinä ålet, piika pikkarainen pillun pahnoilla pahoilla!
Laxness: Menen vuonna 1922 luxemburgilaiseen luostariin ja käännyn katoliseksi. Otan itselleni toisen etunimen Kiljan irlantilaisen pyhimyksen mukaan. Käyn 1930-luvulla Yhdysvalloissa ja alan taipua sosialismiin päin. Se näkyy etenkin kirjassani Atomiasema.
Strindberg: Hiljaa!
Kierkegaard: Åh, ångest!
Ibsen: Vad djävla gammalpiga! Men ja, vi elsker dette land!
Kivi: Olen saanut tarpeekseni. Ajakaa nuo äpärät pois täältä!
(Suomalaiset suurmiehet käyvät käsiksi pohjolan sankareihin ja heittävät heidät yksitellen ulos.)