(Runeberg ja Snellman saapuvat Kaivohuoneelle. Paikalla ovat Lönnrot, Kivi, Sibelius, Topelius, Mannerheim, Leino ja Koskenniemi.)
Snellman: Täällähän on koko kööri koolla!
Runeberg: Juhlat ovat totinen tosiasia.
Sibelius: Me vain tulimme vähän lepuuttamaan hermoja.
Kivi: Jouluisat juhlat voimain päälle kävivät.
Topelius: Suurmiehenkin pitää välillä rentoutua.
Mannerheim: Ljikööri meistuu!
Snellman: Ymmärrän. Vaan miksi Veikk'anter on lukemattomin sitein pöytään kiinni sidottu?
Mannerheim: Mjitä lie kepposteluita.
Leino: (Ruoskii V.A. Koskenniemeä hevospiiskalla.) Herkeätkös runonlaulannasta, hyväkäs, ja maistatkos piiskaistani!
Koskenniemi: Aaahh, tuskaa, tuskaahan tämä on!
Lönnrot: Älä älä niin kovasti.
Leino: Vait', sa plebeij! Minä olen sallimuksen julmettu välikappeli.
Lönnrot: Niin mikä sinä olet?
Leino: Kohtalokas ja tuomiontäyteinen sallimuksen välikappeli!
Lönnrot: No, ole sitten.
Snellman: Ah, alistusleikkejä, niistä minä pidän!
Leino: (Heilauttaa viittaansa paljastaen sukuelimensä.) Hoplaa!
Koskenniemi: Ha! Ja noita sinä kehtaat palleiksi kutsua!
Leino: Vait' sinäkin siinä!
Koskenniemi: Ha!
Lönnrot: Veikk'anteri on oikeassa. Urologin ominaisuudessa olen monet pallit inspekteerannut, ja kyllä nuo sinun rusinasi ovat pienimmästä päästä.
Leino: Pidä suus! (Alkaa piiskata Lönnrotia.)
Lönnrot: Ai ai!
Snellman: Pojat pojat, jo riittää! (Riistää piiskan Leinolta.)
Leino: Kirottu perkele!
Koskenniemi: Voisiko joku päästää minut irti?
Leino: Vaiti!
Snellman: Mieltäni askarruttaa Veikk'anterin kohtalo. Kuka hänet pöytään sitoi?
Leino: Minä.
Snellman: Sen nyt saattoi arvata. Mutta mikä pakanallinen metsänhenki sinut moiseen syntiin ajoi?
Koskenniemi: Kateus!
Leino: Minä olen Jumala ja teen mitä haluan.
Runeberg: Vapauttakaa Veikko ja sitokaa Leino kiinni - mies on lukenut liikaa Nietzscheä.
Snellman: Olet oikeassa. Parasta lienee väen voimalla taltuttaa tuo paha henki.
(Koskenniemi vapautetaan. Snellman, Lönnrot, Kivi, Sibelius, Topelius ja Mannerheim käyvät käsiksi rimpuilevaan Leinoon ja sitovat hänet pöytään.)
Kivi: Siinähän pysyt.
Sibelius: Irti et pääse.
Snellman: Pitäisikö miesparka ohjata Maarianhaminan kuntoutuskeskukseen?
Runeberg: Mitä vielä! Sillä se lähtee millä on tullutkin. (Kaataa 70-prosenttista pontikkaa Leinon suuhun.)
Snellman: Juoppohulluuttako?
Runeberg: Sepä.
Snellman: Mitä mieltä välskäri on?
Lönnrot: Vika saattaa olla maksassa.
Snellman: Kuinka?
Lönnrot: Maksa on löystynyt ylenmääräisen juopottelun seuraksena. Löystyessään maksa alkaa erittää raivotautia ja megalomaniaa aiheuttavia ingredienssejä. Luulen että siitä on nyt kyse. Näin ollen viina vain pahentaa asiaa.
Runeberg: Älä siinä päsmäröi! Viinalla tässä maassa on tähänkin asti pärjätty!
Lönnrot: Jos tahdot miehen hengen tunnollesi, mikäpä minä olen sinua tuomitsemaan.
Runeberg: Ja minähän tahdon!
Snellman: Ptruu ptruu ptruu! Ei näin pienellä maalla kuin Suomi ole varaa väkivalloin taistella olemassaolonsa oikeutuksen puolesta, sivistys on sen ainoa keino, ja niinpä me tarvitsemme Leinoakin. Onhan hän sentään tämän maan tuleva kansallisrunoilija!
Runeberg: (Alkaa kaataa Leinon suuhun 95-prosenttista pontikkaa.) Kyllä se siitä!
Snellman: Annahan olla, veli hyvä! (Nappaa pontikkapullon Runebergilta.) Ja sinä, Elias, kerrohan sinä kuinka nyt on toimittava.
Lönnrot: Leino tarvitsee uuden maksan.
Snellman: Kuinka ollakaan, minulla on mukanani maksa, eikä mikään alkoholistens lever, vaan lähes käyttämätön luonnon tuote. (Vetää housuistaan esille C.L. Engelin maksan.)
Lönnrot: Oivallista!
Snellman: Ajattelin tätä kyllä itselleni, mutta voinhan minä uhrautua Suomen kansan puolesta.
Lönnrot: Annahan tänne se. Lääkärinä voin vaihtaa Leinon maksan.
Runeberg: Mutta ethän sinä mikään kirurgi ole!
Snellman: Hätä ei lakia lue!
Lönnrot: Ja nyt on tosi kyseessä!
(Lönnröt viiltää Leinon vatsan auki ja kaivaa ulos ruhjaantuneen, reikäisen maksan.)
Lönnrot: Katsokaapa tätä rutjaketta! Kaiken järjen mukaan Leinon pitäisi olla kuollut jo.
Leino: Laitahan nyt vain sitä uutta maksaa sisään.
Lönnrot: Jo toki, veliseni! (Survoo C.L. Engelin maksan Leinon sisään.) Siellä on.
Leino: Voisitko vielä ommella minut umpeen?
Lönnrot: En minä osaa.
Leino: Mitä?
Lönnrot: En minä mikään kirurgi ole!
Leino: Kräätälin poika eikä osaa ommella!
Snellman: Näyttää siltä että nyt tarvitaan naisväkeä!
Mannerheim: Mine vein keydä kytsymessä Aino Sibeliuksen tenne. Henelle pesyy sukkepyikko kemmenellä!
Topelius: Ei tässä mitään akkasväkeä tarvita. No niin, Elias, annahan kun isäs näyttää!
(Topelius ompelee näppärästi Leinon umpeen ja irrottaa tämän sitten siteistä.)
Lönnrot: Ohhoh, missäs sinä tuon olet oppinut?
Topelius: Pietarin upseerikerholla.
Lönnrot: Jo on aikoihin eletty, kun upseerismiehet ovat akkain hommiin alkaneet.
Topelius: Nyt sinä käsitit vallan väärin. Minä olen Pietarin upseerikerhon vakinainen rattopoika. Juhlatilaisuuksissa pukeudun naiseksi ja otan heidän miehekkään lempensä vastaan, toisin sanoen nielen spermaa. Siinä sivussa olen opetellut kursimaan kokoon heidän taisteluissa rähjääntyneet uniformunsa.
Lönnrot: No jo on!
Leino: Onpa olo kuin uudestisyntyneellä! Nytpä tuntuu runorintaakin pakottavan! (Alkaa resiteerata.) Kuikan lento, mi kaunis lie, loputon se on kuikan tie! En lempes armoo sulta saa, vartoo mua jo kylmä maa. Kohtalo laulajan karu: kaulan ympärille naru!
Lönnrot: Mies on terve.
Leino: Nyt maistuisi ryyppy.
Lönnrot: Terve on.
Koskenniemi: Minullekin maistuisi ryyppy.
Sibelius: Ja minulle!
Mannerheim: Njohan tesse jo suuta kuivaakin.
Topelius: Kolpakot täyteen!
Kivi: Väkilientä!
Lönnrot: Voisin minäkin vähän hömpsytellä.
Snellman: Täyttäkäähän minunkin maljani!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Koko kööri koolla totisesti! Malja, ystävät, malja meille ja isänmaalle!
Kaikki: SKÅL FÖR FINLANDS ÄRA OCH FORTSATT FRAMGÅNG!
Mika Waltari: Hei, minäkin olen täällä!