(Runebergin herraskartanon salissa istuu kaksi hienostunutta herrasmiestä, Runeberg ja Snellman. Fredrika Runeberg tarjoilee heille olutta.)

Snellman: Kuulepas, Johan Ludvig, sinulla on komea akka!
Runeberg: Noo.. mitäpä tuohon nyt sanoisi!
Snellman: Kyllä minullekin tuollainen potra emäntä kelpaisi.
Runeberg: No, mikäpä siinä, vie pois vaan!
Snellman: Tarkoitatkos..?
Runeberg: Tarkoitan! Lennossahan tuo on muutenkin kaiket yöt. Äpäriäkin on jo talon täydeltä!
Snellman: (Puristaa Fredrikaa pakarasta.) No jaa, kyllähän tätä voisi polkaista!
Fredrika: Hävytön!
Runeberg: Hå hå håå!
Snellman: Reipas ämmä!
Runeberg: FREDRIKA, MER ÖL!!!
Fredrika: Kyllä, herra. (Fredrika poistuu keittiön puolelle.)
Snellman: Ja tottelevainen! Hyvä vaimo, kerta kaikkiaan!
Runeberg: Noooo..
Fredrika: (Tulee tarjottimen kanssa.) Kas tässä oluenne, herrat.
Runeberg: (Läpsäyttää Fredrikaa pakaroille) Oli jo aikakin!
Snellman: Skål!
Runeberg: Mutta puhutaanpa välillä asiaa. Mitenkäs se fennomania edistyy?
Snellman: Ääh.. jätin ne hommat ja rupesin täysipäiväiseksi juopoksi.
Runeberg: No mutta! Entäpä Suomen kansa!
Snellman: Juoppoja!
Runeberg: Totta viserrät.
Snellman: Tapasinpa muuten Sakarin eilen.
Runerberg: Kas, hänestäpä ei olekaan kuulunut aikoihin. Mitäs Sakarille kuuluu?
Snellman: Ryyppää. On ryypännyt jo kaksi viikkoa.
Runeberg: Putki päällä.
Snellman: Nimenomaan.
Runeberg: Mutta mitäpä sanoisit, jos kävisimme tässä vaiheessa polkemassa Fredrikaa?
Snellman: En valittaisi.
Runeberg: Menkäämme siis!

(Miehet tarttuvat Fredrikan kainaloihin ja taluttavat naisen makuuhuoneeseen. Kolmikon poistuttua ulko-ovelta alkaa kuulua huutoa ja laulua: Lönnrot, Kivi ja Mannerheim ovat saapuneet.)

Aleksis: Sisään vaan, toverit!
Mannerheim: Tuota.. minä.. en voi oikein hyvin..
Aleksis: Rauhallisesti!
Mannerheim: (oksentaa.) Örgh!
Aleksis: No niin, no niin! Et sinä tuossa kunnossa voi tulla!
Mannerheim: Minä tulen! (oksentaa taas.)
Elias: Hyi saatana!
Aleksis: Mitäs nyt tehdään?
Elias: Viedään vajaan selviämään. Lukitaan sinne.
Aleksis: Hyvä ajatus!
Mannerheim: Minä olen ratsumies!
Aleksis: Aivan niin, ratsumies.
Mannerheim: Viekää minut Kaukasukselle, ja kyllä näytän, kyllä näytän..!
Aleksis: Tänne päin!

(Kivi ja Lönnrot taluttavat Mannerheimin läheiseen vajaan.)

Aleksis: Sisään vaan.
Mannerheim: Ööömm..
Aleksis: Reippaasti!
Mannerheim: (Sammuu.)
Aleksis: No niin, nukahti, mokoma äpärä!
Elias: Nukkukoon humalansa pois.
Aleksis: Parempi näin - mutta otapa sinä tuosta! (Tarjoaa pulloa Eliakselle.)
Elias: Kippis!
Aleksis: Kippis! Ja nyt Fredrikan pakeille.
Elias: Jo vain, toveri, jo vain!

(Kivi ja Lönnrot käyvät sisälle taloon.)