(Eugen Schaumann on kärrännyt toistensa syleihin juhlasalissa sammuneet Kiven ja Leinon Kaivohuoneen länsisiivessä sijaitsevaan Suurmiesten Krapula-alkooviin.)
Kivi: (herää) Minä elän!
Leino: (makaa silmät kiinni) Vai niin, vitun hienoa, saatana. Itsestäni en ole niinkään varma.
Kivi: Missä helvetissä me olemme? (katsoo ulos ikkunasta)
Leino: Kerro sinä minulle, minä taidan levätä tässä vielä hetkisen.
Kivi: Kas, olemme krapula-alkoovissa.
Leino: Paljonko kello on, penteleen peikko?
Kivi: Aurinkokellosta päätellen olemme nukkuneet vain noin puoli tuntia.
Leino: Häh? Onko nyt vielä sama ilta kun silloin, kun Koskenniemi pamautti pallinsa?
Kivi: Kyllä näin on asia. Hittavainen vie, tunnen oloni aivan vesiselväksi!
Leino: Otahan sitten ryyppy, itse makaan tässä vielä hetkisen.
Kivi: Mistä täällä ryypyn muka saa?
Leino: (kokemuksen syvällä rintaäänellä silmät yhä kiinni) Katosta roikkuu letku. Letku on yhdistetty viinatankkiin. Ime siitä elämän vettä, litkihän enkelten mettä.
Kivi: Ahaa! (imee katosta roikkuvasta pillistä) Kiitos, oi ihrastuhnu. Kippis!
(Ulkoa kuuluu hieman melua)
Leino: Mitä siellä ulkona tapahtuu? Ole sinä Aleksis minun silmäni!
Kivi: Katsotaanpas. (tiirailee taas ulos ikkunasta) Heureka: Aho, Strindberg ja Ibsen on näköjään heitetty ulos, nyt he seisovat tuolla ringissä ja juovat vuorotellen akvaviittipullosta.
Leino: Hähähää.
Kivi: Polkua pitkin kävelee näemmä Minna Canth, kaatokännissä hoipertelee.
Leino: Kunnon plikka se Minnakin!
Kivi: (ottaa tukevan hörpyn) Pyhä jysäys. Nyt Minna veti näköjään hameet korviinsa ja alkoi nelinkontin pyllistelemään tuonne keskelle tennämää!
Minna Canth: Eikös täältä löyvy yhtiskään oikiata suurmiestä, valamista naista miellyttämmään!
Leino: Tuon minä kuulinkin tänne sisälle asti. Mitäs tekevät Aho, Strindberg ja Ibsen?
Kivi: Eivät paljon mitään... juopottelevat ja ihmettelevät.
(Klip-klop, klip-klop, klip-klop...)
Kivi: Voi hyvä Luoja.
Leino: Mitä? (kuulostelee korvallaan)
Kivi: Voi Pietarin kalansaalis!
Leino: Ei kai se ole mitä ounastelen... (ryntää myös ikkunaan katsomaan)
Kivi: Otahan sinäkin ryyppy. Joonas-konihan se sieltä saapui...
Leino: (ottaa pitkän ryypyn viinaletkusta) Niin. Noin... niin, noinhan se menee. Nyt minä sitten todistan Runebergin hevosen astuvan Minna Canthia Kaivohuoneen pihalla. Tuol' tanner tömisee, ja aitaa kaatuu, täss' jo viatonkin mieli paatuu.
Kivi: Uljas ori se siellä Minnalle antaa parastaan! Pitäisikö meidän keskeyttää tuo?
Leino: Mitä turhia, Minna se näyttää nauttivan täysin rinnoin.
Kivi: Kippis ja kulaus, veli hopea!
Leino: Eino Leinon päivän kunniaksi!
(Kivi ja Leino ruiskuttavat viinaa toistensa suihin juhlallisin menoin, virkistyen koko ajan.)