(Mannerheim, Runeberg, Matti Klinge ja Arvo Ylppö ovat kokoontuneet Turun Linnan pihalle. On vappu, mutta vain Mannerheim tietää sen.)

Runeberg: Vääjäämättömästi vierii vuosisatojen paino harteilleni, kun katson tornia jossa Jaakko Ilkka raiskattiin moneen kertaan!
Klinge: Ei se nyt aivan noin mennyt.
Runeberg: Ole vait, sä diletantti elitisti, minä tunnen vuosisatojen painon ja historian havinan, kun tuuli tuo mukaan menneiden aikojen tuoksun!
Mannerheim: Anteexi, mine olen syönyt vorschmackija ja arabialaisia papuita.
Klinge: Kutsua minua diletantiksi, sehän on kuin sanoisi Paavo Nurmea amatööriksi!
Ylppö: Ei kukaan noita sinun vertauksiasi käsitä, saamarin vatipää.
(Klinge lyö Ylppöä ensin leukaan, sitten nenään, ja lopulta aikamoisen tällin päin huulta.)
Ylppö: Ah ja voi! Vheri lentää!
Klinge: Hobitti puraisi syvään!
Runeberg: Tästä minä tykkään! (lyö Klingeä mahaan)
Klinge: Oh!
Mannerheim: Nyt lyö ohimoon!
Runeberg: Hyvä neuvo! (lyö Klingeä ohimoon. Klinge on tyrmätty)
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!
Mannerheim: Hyvä isku! Ota veenee. (tarjoaa marskin ryyppyä. Runeberg juo ja oksentaa)
Mannerheim: Eikö mies kestä veenee?
Runeberg: Huvikseni vain oksensin.
Mannerheim: Se on eri asia.
(Runeberg vetää ison kullinsa esille.)
Runeberg: Tästä on suurmies tehty!
Ylppö: Totisesti.
(Panu Rajala, Ilkka Kanerva ja Claes Andersson saapuvat paikalle.)
Rajala: Minä olen nussinut kaikkea mikä liikkuu!
Andersson: Minä olen Claes!
Kanerva: You can call me Ike.
Rajala: Matti Klinge on viimein voitettu! Minä olen maailman uusi herra!
(Runeberg tyrmää kaikki kolme viikatteella.)
Runeberg: Liemannen kommer! (lyö Ylppöä viikatteella)
Mannerheim: Lyö ohimoon!
(Runeberg tyrmää Ylpön lyömällä ohimoon.)
Runeberg: Noin ne kellistyvät! Ha! (lyö Mannerheimia kyrvänpäällä)
Mannerheim: Lisee, mine tarvitsen sitä!
Runeberg: Hoo, hoo, håhåå! (läpsii Mannerheimia kyrvällään)
Mannerheim: Hyvee vappua! Elekeen työleiset!

(Raadot vajoavat iltaruskoon.)