(Alaston, irstas Pano Rajula kierii rauhallisesti mierolaisen mäkeä alas.)

Pano Rajula: Körö körö kirkkoon. Kuperkeikka.

(Mäkeä ylös reippailee alati virkeä Elias Lönnrot.)

Elias Lönnrot: Huolta kanna emme, mummolaan kun astelemme. Minä vien mummolle rusinoita. Niistä mummo pitää. Piian pillu pikkarainen, tuohitonttu tarpovainen. Rusinoita pilluun, kusinoita hilluu. Kah! Maahinkainen!

(Elias Lönnrot loikkaa ketterästi yli alati alaspäin kierivän Pano Rajulan.)

Elias Lönnrot: Hop! Kippis.

Pano Rajula: Antaa mennä, kun on alamäki, vaan. Ananas. Poppeli.

(Mäkeä ylös marssii epätahdissa melskaten marsalkka Mannerheim.)

Mannerheim: Uks, kaks, kåli, neli! Uks, kaks, neli, kåli! Kaks, uks, vittu, saatan! Uks, kåli, paske, kåli! Neli, kåli, hölö, hlölö!

(Pano Rajula kierii rauhallisesti Mannerheimin ylitse. Tämä painautuu pehmeään maahan, selälleen toljottamaan taivaita.)

Mannerheim: Pjärkkhele! Veenee!

Pano Rajula: Antero Vipunen, raiskaus rajunen.

(Pano Rajula kierii yhä edelleen. Mäen alla odottaa Runeberg.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Nyt loppui kieriminen, ja alkoi juopuminen!

(Runeberg pysäyttää Pano Rajulan kierimisen, maha mahaa vastaan. "Puks".)

Pano Rajula: Mutta kun se Katri Helena, se...

Runeberg: Vaiti! No niin, kautta Bellmanin. Tulkaa jo hoitamaan ne hommat, niin voimme jatkaa asiallisesti ja saatte ryyppynne!

(Mika Waltari saapuu paikalle ja kaataa kreikkalaisesta amforasta syövyttävää happoa Pano Rajulan kasvoille. F.E. Sillanpää painaa väkipyssyn suun vasten Pano Rajulan munaskuita. Runeberg pitelee toimituksen aikana Pano Rajulaa paikoillaan.)

Pano Rajula: Aaaaahh!! Kärvennyn. Ei, älä paina munia...

Waltari: Antaa mennä, taata hyvä. Hän on kaiken ansainnut.

F.E. Sillanpää:

Tapa tuttu jo taattojen
nyt on hoidossa poikasten:
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa,
kotiaskaret jäädä saa.

Poijaat, kansan urhokkaan...! (tussauttaa Pano Rajulan genitaalit säpäleiksi.)

Pano Rajula: Gääähh!! (kiemurtelee maassa hapon ja haulipanoksen runtelemana, vajoaa kardiogeeniseen ja hypovoleemiseen shokkiin ja vuotaa lopulta hiljakseen kuiviin.)

Mika Waltari: Tämän verran meillä on eroa suhteissamme toistemme hengentuotteisiin. (avaa sepaluksensa, ottaa leveän haara-asennon ja kusee Pano Rajulan päälle)

F.E. Sillanpää: Tämä on inhimillisesti oikein. (tallaa Pano Rajulan häpäistyä ruumista)

Runeberg: Kyllä. Oikeus on viimein tapahtunut. Kirjoitan tapahtumasta ylistävän runoelman. Ja tässä ovat meidän maljamme. Gutår!

Waltari & Sillanpää: Se on täytetty.