(Kaivohuoneen juhlasalissa ryyppäjäisten jälkeisenä aamuna. Miehillä ja naisilla on krapula. Eino Leino makaa pöydällä.)
Lönnrot: Minua huimaa vähän.
Kivi: Krapula sinulla vain on. Se menee ohi.
Runeberg: Aamusnapsi, ja kalu tästä vielä tulee, Ahlqvist veljeni!
Ahlqvist: Aamun snapsi! Skål! Ja silliä.
Kivi: Milloin tuo on tänne tullut!
Ahlqvist: Tulin auringon noustessa, tahruri.
Aho: Anna Ahlqvistin olla, Kivi!
Ahlqvist: Tämä poika se on oikea kirjailija! (suikkaa Juhani Aholle suukon poskelle)
Aino: Älä lääpi Juhania!
Sibelius: Älähän sinä lutka välitä kuka Ahon tolvanaa lääppii!
Aino: Enhän minä...
Kivi: Hei, Minnahan se tulikin kunnolla astutuksi eilen!
Minna Canth: (puna poskilla) Nooh...
Kivi: Tiedätkö, Johan Ludvig, sinun hevosesi astuivat vuoronperään Minnaa tuolla aukiolla! Ja yhtäaikaa!
Runeberg: Mitä, mitä! Niinkö minun uljas ratsukkoni tosiaan teki! Nyt paistaa Jumala jalon luontokappaleen muodossa jonka armeliaisuudessaan hän suo ihmisen tahdon alle! Nyt, nyt! (viheltää ulos ikkunasta) JONAS! SÄPPÅ!
(Ja eipä kestä kauankaan, kun itse Joonas ja Seppo astuvat sisälle juhlasaliin.)
Runeberg: Katsokaa uljaita oriitani!
Topelius: Sitkas on suomenhevonen, sisukas kuin Suomen kansa, uljas ja urhea hakkapeliitan taistelukumppani...
Runeberg: Mitä helvettiä! Minullako kapisia suomenhevosia? Loukkaus! Katso nyt silmilläsi, sinäkin tahmatassu: Joonas on italialainen lämminverinen, Seppo taas saksalainen aatelishevonen.
Seppo: I-HA-HA-HASSELHOFF!
Joonas: I-HA-HA-BUONGIORNO!
Topelius: Voi ryökäle, totta puhut! Ja aamukalja on muuten paras kalja.
Minna Canth: Vai sellaisia on minussa soutanut.
Runeberg:  Siinäs kuulette, niin! HÅ HÅ HÅÅ!
Seppo & Joonas: I-HÅ-HÅ-HÅÅ!
Topelius: Siinä heposet miestä myöten.
(V.A. Koskenniemi astuu saliin.)
Koskenniemi: Voi, mun kiuruni kujerrus kaivertaa kiusaaten! Miksi täällä on muita kuin runoratsuja?
Sibelius: Hoo, olet palannut. Mutta kuinka ei äänesi liverrä eunukin kontra-alttona, vaikka murskasit pallisi eilen? Vai oliko se unta?
Koskenniemi: Ei se ollut unta, mutta minun poikaseni ovat jo kasvaneet takaisin. Aika ajoin minun on pamautettava ne nuuskaksi, kun ne täyttyvät ja paisuvat epäkäytännöllisiksi.
Sibelius: Eikö olisi mutkattomampaa ejakuloida?
Koskenniemi: Kas, ei tulisi mieleenikään. (nostaa Bobrikovin nuijaa) Mutta kuulkaa deklamaraatio: Bobrikov on tulossa tänne.
Runeberg, Sibelius, Snellman, Kivi, Lönnrot, Topelius, Mannerheim, Canth, Södergran, Strindberg, Ibsen, Aho, Schaumann, Joonas, Seppo, Waltari, Kasimir Leino, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Karl Fazer, Robert Paulig: (kaikki yhteen ääneen) BOBRIKOV!
Leino: (mutisee) Älkää viitsikö huutaa...
Koskenniemi: Oikein: BOBRIKOV.
Schaumann: Bobrikov! Minä lyön, minä annan sille paskiaiselle turpaan...
Mannerheim: Sinä et tee mitään! Minä en pelkää Bobrikovia.
Snellman: Et kai niin, kun setäsi pelaa hänen kanssaan Canastaa joka torstai!
Mannerheim: Sine et tiede mitåån! Ole hilja! (huitaisee Snellmania hansikkaalla kasvoihin)
Koskenniemi: Bobrikov tulee ja vaatii selvitystä tälle hävitykselle ja älämölölle.
Sibelius: Aino! Ainola kutsuu.
Aino: Rientäkäämme!
(Runeberg hyppää Sepon selkään, ottaen Edith Södergranin sankarillisesti taakseen.)
Snellman: Minä otan Joonaksen ja Minnan!
(Snellman hyppää Joonaksen selkään, ottaen Minna Canthin sankarillisesti taakseen.)
Canth: Minulta jäi ryyppy kesken!
Strindberg: Nåpeasti Uppsalaan, Henrik.
Ibsen: Finlands sak är vår!
Strindberg: Nå vedä nyt käteen ja ala tulla.
Ibsen: Javisst! (vetää käteen ja alkaa tulla)
(Tavalla tai toisella kaikki pakenevat ja Kaivohuone jää autioksi.)