(Agricola ja Lönnrot herättelevät viimeisiäkin pois nukkuneita suurmiehiä eloon Jumalan ja noh, muutaman muinaispakanallisen entiteetin avustuksella.)
Agricola: (messuaa kumeasti pyhyyttä) Lasarus gloria calliixi lascen Luojan luoxe. Mundi rucous patria ave maria pater noster Luther. Vivat fluvius Aura purus cum piscibus suis.
Lönnrot: Aamen! Gloria pater.
(Agricolan ja Lönnrotin sormista suihkuaa pyhää virtaa, joka antaa elämän kuolleille.)
Waltari: Hömm?
Leino: Ööh.
Runeberg: Ylös siitä, saatanan löysäläiset!
Snellman: Kyllä, herra. (nousee)
Koskenniemi: Mitä ihmettä Mikael Agricola tuolla tekee ilmielävänä?
Lönnrot: Kuulkaa kaikki: olette varmasti hämmentyneitä asioiden kehityksestä. Mutta me lausumme teille nyt henkeviä sanoja ja laulamme opetuksen. Mikael, sinä vanhimpana saat aloittaa.
Agricola: Etcös ole ihmis parca aiwan arca, cun wuodet ne cäy yhä waiceammix, ja Gabriel humauttaa cirwexellä?
Topelius: Mitäs helvettiä tämä...
Runeberg: Huomaatteko, tuo linnunpelättihän soveltaa ja sotkee tuon äpärätorpparin...
Leino: Minua hän alludeeraa! Niin sitä pitää, Agricola, sinä se et jää kehityksestä jälkeen, vaikka pari vuosisataa sapattivapaata pidätkin!
Runeberg: Mokoma muinaisjäänne... perkeleen plebeijit!
Kivi: MINÄ ELÄN!
Runeberg: HILJAA! (läiskäisee Kiveä kasvoihin)
Kivi: Itse hiljaa! (läiskäisee takaisin)
Agricola: Yxin olet sinä ihminen, caicen ceskellä yxin, aiwan arca olet ihmis parca!
Koskenniemi: Mikä kunnia!
Runeberg: HILJAA! (läiskäisee Agricolaa kasvoihin)
Lönnrot: Nyt sinä löit Mikael Agricolaa!
Runeberg: Terävä havainto, sinäkin äpärä siinä, uskotko todella tuohon pakanamagiaasi? Ei pääse maatiaisporsas raidoistaan!
Elias: Hieman kohtuutonta.
Leino: Anna nyt saatanan nimeen Mikaelin olla! Miten sinä voit?
Runeberg: HILJAA! (läiskäisee Leinoa kasvoihin)
Leino: Sinullahan on yhtä surkea itsekritiikki kuin Strindbergillä, sillä idiootilla joka humalassa tahri parhaan liivini...
Runeberg: HILJAA; IHRASTUHNU! (työntää Leinoa, niin että hän kaatuu perseelleen)
Strindberg: Mitä teellä tåpåhtuu? Mainitsitkå sinä nimeni? (auttaa Leinon ylös)
Leino: HILJAA! (läiskäisee Strindbergiä kasvoihin)
Snellman: Ääh, mennään ryypylle. Haluan taas täyspäiväiseksi juopoksi.
Runeberg: Mennään heti paikalla!
Kivi: Mutta kuinka me selviämme matkasta ilman viinaa?
Runeberg: Voi otsapukama, olet oikeassa! Kenellä on viinaa?
Snellman: Ei oteta Agricolaa mukaan. Ei hän mikään suuri humanisti koskaan ollut! Kuka penteleen Agricola... (viittaa halveksuvasti kädellään)
Mannerheim: Selkkee meinåista himphamppua!
Lönnrot: No älkääs nyt...
Koskenniemi: Mitä ma kuulen, mun sieluni surkastuu! Senkin ällöttävät nuorsuomalaiset fennomaanit...!
Runeberg: HILJAA! (läiskäisee Koskenniemeä kasvoihin)
Mannerheim: Hra Runegren, hyve herre, te olette hullu!
Saarikoski. Kröhöm. (sopertelee) Huomenta, hieno uusi aamu. Olisikohan kenelläkään Heminevrinejä ja vähän lihalientä? Niin kuulkaas, Linkola antoi 3,5 kilon kuhan. Entä tupakkaa?
Wahlberg: Voi, mitä sinä poika höpiset?
Kivi: Tuohan on humalassa!
Snellman: Mistä se on saanut viinaa?
Runeberg: Kuulkaa, kuulkaa, Saarikoskella on viinaa!
Snellman: Saarikoskella on viinaa!
Leino: Viinaa, viinaa, viinaa!
Mannerheim: VEENEE!
(Menneiden aikojen suurmiehet käyvät viinanhimo silmissä kiiluen joukolla poloisen Saarikosken kimppuun. Agricola vajoaa polvilleen ja päivittelee, Lönnrot on hämmentynyt Kiven lohduttaessa häntä, Leino & Strindberg painivat mättäällä, Koskenniemi lyö epätoivoisesti talttumatonta Runebergiä niskaan.)