(Johan Ludvig Runeberg istuu kartanonsa terassilla ja ruoskii vimmoissaan lakeijoitaan.)

Runeberg: Kirottu mulkku, senkin tuhkamuna!

Neekeri: Mite pahaa mine olen tehnyt?

Runeberg: Katso nyt tuota neekeriä! (piiskaa vaahto suusta pursuen vuorostaan Koskenniemeä.)

Koskenniemi: Oi mun päivieni pimeys, miten kehtaat minua ruoskia, senkin suuri röhöpaska ja ihmisten iljetys!

Runeberg: Kuinka kehtaat? Minä olen sentään tämän maan kansallisrunoilija! Ja sinun värssysi eivät muuta sitä asiaa! HÅ HÅ HÅÅ!

Aleksis Kivi: Minä saavuin juuri paikalle ja minun mielestäni neekerille ei saa tehdä pahaa paitsi jos se on itse tehnyt jotain pahuutta!

Runeberg: (iskee Aleksis Kiveä ruoskalla kasvoihin) Senkin mokoma paska!

Aleksis Kivi: Aijai, alhaista pahuutta! (kiemurtelee kellariin)

Snellman: Vai sinne se Stenvall meni.

Runeberg: Ja sinne kuuluukin!

Snellman: Etkö muista, senkin höttö hunsvotti että sinnehän on talletettu, Hämeen ellei koko Suomen pontikkavarasto?

Runeberg: No voi saatana....

(kellarista alkaa kuulua humalaista mölinää.)

Runeberg: No voi vittu, nyt se saatana on saanut tuulta alleen!

Snellman: Voi helvetin helvetti.

Koskenniemi: Kautta päivieni rantojen, jotain meidän on tehtävä tilanteen paremmaksi saatettavaksi möö!

Runeberg: No joo, menkäämme katsomaan tilanne.

(Runeberg, Snellman, Koskenniemi, ja yllättävästi Eino Leino ryntäävät kellariin, avaten oven Runebergin pyllistyksen avulla.)

Snellman: Kuinka hemmetissä sinä tuolla tavalla sait oven auki?

Runeberg: Pakaroideni mahtava jyhkeys sen mahdollisti! Niin, ja kansallismieli, jonka oppi-isä minä olen!

Runeberg: Mitä täällä tapahtuu!

Aleksis Kivi: Haista sää vittu, mää dokaan täällä!

Snellman: Mitä vittua!

(Yllättäen akkunasta kiipeää sisään Elias Lönnrot.)

Elias: Kuulkaas veljet, lääkärinä minä tiedän että Aleksilla on vain tilapäinen hermosairaus. Antakaahan kun hipelöin herran haaroväliä jonkin aikaa. (mmm, kunnossa ovat.)

Aleksis Kivi: Aah, hiero lisää!

Elias: Tuo on vain oire, mutta ei mitään vakavaa.

Snellman: Oletteko te homoja koko konkkaroikka?

Runeberg: Puhu vain itsestäsi, senkin vanha homoperse!

Koskenniemi: O tempora, o mores.

Neekeri: Minä vaadin sananvuoroa tässä näytelmässä!

Runeberg: No voi nyt vittu. (teloittaa neekerin ampumalla sitä päähän)

Snellman: Oikeus on toteutunut!

Runeberg: Aamen!