(Jukka Virtanen, Juice Leskinen, Spede Pasanen ja Ismo Alanko kävelevät Runeberginkadulla Helsingissä.)

Juice Leskinen: Mikäs katu se tämä on?
Jukka Virtanen: Tää on ruuneperinkatu, mut tää ruuneperi on vanhentunutta. Nykyään kuuluu tehdä iskelmätekstejä ja olla ajan hermolla.
Ismo Alanko: Mä teen rockmusaa, jee jee. Vittu mä oon kova jätkä. Vittu mä oon ihan oikee taiteilija. Älkää ruvetko mulle vittuilemaan!
Spede Pasanen: Ähä ähä, nimittäin asia on sillä tavalla, että minä olen Mensan jäsen ja suuri taiteilija.
Juice Leskinen: Minä olen luonut tämän kansan sielunmaiseman, minä olen tämän kansan sielu ja sydän.
Spede Pasanen: Asia on nimittäin sillä tavalla, että minä olen kulttuurin kärkinimi.
Juice Leskinen: Nykyään vanhat patut ovat menneisyyttä, ei kukaan enää ruuneperiä lue saati ymmärrä, kyllä minä ja Salmen Vexi ollaan niitä, jotka ovat määränneet tämän maan sydämensykkeen tahdin. Kyllä ne on ne meidän tekstit, joita rakastuneet tässä maassa hoilailee.
Ismo Alanko: Mä oon hurmannut nuorison, mä oon taiteilija. Mä elän vittu taiteilijaelämää, no vittu eletään vielä kun ehditään vitun taiteilijaelämää!
Jukka Virtanen: Mutta kyllä minä sanon, että mun tekstit on kuitenkin sitä oikeata kulttuuria. Turha on tehdä mitään jakoja viihteen ja taiteen välille, kaikki on taidetta ja tärkeää.
Juice Leskinen: En minä ainakaan mikään viihdetaiteilija ole, vaan ihan oikea runoilija.

(Keskustelu jatkuu samassa hengessä, kunnes yhtäkkiä tyhjästä materialisoituu itse Runeberg.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Mitäs keskinkertaisuuksia täällä norkoilee!
Juice Leskinen: Kukas tämä on?
Jukka Virtanen: No tää on nyt se ruuneperi itte, se jota kukaa ei enää lue, niinku itte just sanoit. Se on tullu haudan takaa meitä tervehtimään.
Spede Pasanen: Asia on nimittäin sillä tavalla, että minä en osaa sanaakaan ruotsia!
Ismo Alanko: En mäkään, mä oon Itä-Suomesta.
Juice Leskinen: Enkä minä.
Jukka Virtanen: Mää en oo eläessäin puhunut ruotsin sanaa. Koskenniemi on se oikea kansallisrunoilija, vai onko se tämä Leino sitten?
Runeberg: HÅÅ mikä lauma plebeijejä! Minä julistan tämän päivän paskannuspäiväksi, pienmiesten paskannuspäiväksi. Tänä päivänä Suomen pienmiehet suolsivat aimoa annoksen ehtaa paskaa! Keskinkertaiset mitättömyydet ottivat valtaansa MINUN katuni ja tahrivat sen iljettävilä ulosteillaan! Hyi mitä taitamattomia tahrureita! Menkää pois minun kadultani tai minä ilmoitan Matti Klingelle, ja hän kyllä tulee ja teidät kaikki liukkaasti lonkalta ampuu.
Jukka Virtannen: Niin tää pompöösi pedantti, tää Klinge...
Runeberg: Vait, sa plebei! MATTI, MATTI! Tuu pitämään pojille vähän jöötä!

(Matti Klinge lennähtää paikalle. Mistä hän tulee, miten hän tulee, kukaan ei tiedä, mutta hän tulee.)

Matti Klinge: Tarvitaanko minua?
Runeberg: Nämä pleibejit tässä...

BÄNG! BÄNG! BÄNG! BÄNG! (Matti Klinge ampui juuri liukkaasti lonkalta koko konkkaronkan.)

Runeberg: Sehän on sitten sillä selvä!
Matti Klinge: Senjoritaaaaa!

(Runeberg ja Klinge poistuvat paikalta käsikynkkää. Saman päivän iltana heistä tehdään useita näköhavaintoja useissa helsinkiläisissä ravitsemusliikkeissä.)