(Sibelius yksin baaritiskillä. Leino ja Kivi ovat sammuneet sohvalle toistensa syleilyyn. Snellman ja Schauman tanssivat keskenään poloneesia Strindbergin taputtaessa tahtia.)
Strindberg: Å hej å hå å hej å hå å ritch ritch filibombombom filibombombom filibombombom!
Snellman & Schauman: Jokkantii, jokkantaa, jokkantii, jokkantaa! Kalinka, kalinka, kalinka...
Sibelius: Voi kesävoi, miten tympeää. Minä lähden pienelle kierrokselle.
(Sibelius päättää lähteä kierrokselle ja nousee tiskiltä, kulkien ovelta ovelle.)
Sibelius: Mitäköhän täällä on? (avaa oven)
Aino Järnefelt: Ooh, Juhani!
Juhani Aho: Ooh, Aino!
Sibelius: Mitä Kullervoa? Nyt lähti Aholta henki! (käärii hihansa, nostaa Ahoa kauluksista ja heittää hänet ulos ikkunasta)
Juhani Aho: Minä protestoin... uaah!
Aino Järnefelt: Ooh, Janne!
Sibelius: Kas niin. Asiat taas normaalissa päiväjärjestyksessä.
Aino Järnefelt: Koskas sitä aiotaan kotiin tulla?
Sibelius: Olen säveltäjä, en ennustaja.
(Sibelius laskee taas hihansa ja astuu seuraavaan huoneeseen, ja istahtaakin kuuntelemaan Topeliuksen loihtimaa värikästä muisteloa Afrikasta, sytyttäen Winston Churchillilta saamansa sikarin.)
(Muistelo. Mannerheim vaeltaa Afrikan kesyttämättömiä savanneja hellekypärä päässään)
nuori Mannerheim: Vauhtia, saastainen neekeri!
Nekrupoju: Minä olen kiltti nekrupoju!
Mannerheim: Opasta minua.
Nekrupoju: Kyllä, effendi.
Mannerheim: Ahaa, tuollahan se herrasmies onkin.
Lönnrot: Mitä pahuksen halvattua?
Mannerheim: Tohtori Lönnrot, otaksun?
Lönnrot: Pitää paikkansa.
Mannerheim: Olen vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim. Teidän on viipymättä palattava Suomeen.
Lönnrot: Olin juuri löytämässä käänteistietä Pohjolaan.
Mannerheim: Mitä höpötyksiä! Palatkaa oitis Suomeen. (siemailee Nekrupojun tarjoilemaa gintonicia)
Lönnrot: Vaelsin näillä tuohivirsuillani Laatokan rantoja, kun minut shanghaijattiin kaleeriorjaksi, sitten pakenin ja uin Angolaan, tapasin tämän heimon, ja he tekivät minusta päällikkönsä!
Mannerheim: En pyytänyt elämäkertaanne. Mustanaamoja kannibaaleja kaikki tyynni. Suomeen, Suomeen!
Lönnrot: Suomeen! (pesee kasvojaan heimomaaleista) Ei sellaista valtiota vielä ole.
Waltari: (alkuasukkaiden padasta) Laittakaahan lisää sitä kylpysuolaa, pakanat. (hakkaa muina miehinä selkäänsä vihdalla ja viheltelee)
Lönnrot: Antakaas kun minä tutkin teidät etelänmaan tautien varalta, Gustaf.
Mannerheim: Mikäs siinä (tarjoaa haaroväliään hipelöitäväksi)
Lönnrot: Ohhoh!
Mannerheim: Mitä?
Lönnrot: Teillä on tippuri, namibialainen hyppykuppa, neekerisankkeri, lepra ja kaupan päälle vielä ebola ja AIDS.
Mannerheim: Onpahan tuliaisia kotiin. (kohauttaa olkiaan)
(Muistelo loppuu, kun Topelius sammuu.)