(Väinö Linna on sunnuntaikävelyllä Ruoholahdessa. Hän on matkalla kirkkoon. Maantieojissa tuhisee krapulaisia juoppoja.)

Väinö Linna: Väsyneet miehet nukkuvat. Hyväntahtoinen aurinko katselee heitä. Se ei missään tapauksessa ole heille vihainen. Kenties tuntee jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia. Ollapa kotona Tampereella silti. Kas, mikä lie maajussi se sieltä vastaan tulee hoiperrellen? Kirves on vyöllään ja tuima on ilmeensä.

Talonpoika Lalli: Vat, ventta-holl!

Linna: Päiviä isäntä, päiviä! Kirkkoonko menossa, vaiko Hietaniemen hautausmaalle?

Lalli: Cyl circcohon haluun. Onhan At-ventti!

Linna: Adventtikirkkoon minäkin. Tätä tietä, hyvä mies - en ole minäkään vanhassakirkossa käynyt, mutta Frans Emil Sillanpää neuvoi minulle tien. Kelpo mies, mutta ei hän kirjoittaa osaa.

Lalli: En oza määcään mut cyl aura cyntää!

Linna: Minä olen tämän maan tuleva kansalliskirjailija. Piirteeni ikuistetaan kahdenkymmenen markan seteliin.

Lalli: Minä olen tulewan cansakunnan wierasvallalta buolustaja. Möö-öö!

Linna: Oivaa, oivaa, kerta kaikkiaan. Niin, kyllähän teille vanhakirkko siis kelpaa?

Lalli: Celba, jos herral celba tämä. Otetahan zill... (tarjoaa taskumatteusta)

Linna: Mikäpä siinä, onhan nyt pyhä täällä pohjantähden alla!

(Matka kuluu rattoisasti ryypäten ja jutustellen. Vanhankirkon pihalla Väinö Linnaa odottaa itse Carl Ludvig Engel.)

Carl Ludvig Engel: Sieltähän te jo tulittekin! Jaaha, päivää isäntä. Tässä on kirkko, se on minun kirkkoni! Kierretäänpä sitä vähän.

Linna: Onpa sillä kokoa ja näköä. Täytyy myöntää, että melkein yhtä hyvä kuin Alajärven kirkko. Oletpa tainnut kehittyä siitä kun teit sen hassun tähtitornin sinne Turun Vartiovuorelle. Alussa oli vain suo, kuokka ja Carl Ludvig Engel!

Engel: Myönnän, että tästä olen ylpeä. Huomatkaa empiirinen kyrpäkappeli. Kyllä siellä kelpaa kansaa valistaa tosi uskovaiseksi.

Lalli: Comea ja uhcea Herrain asumus. Waan cirwestäni en azehuoneeseen jätä.

(Lapinlahden suunnalta kuuluu kaameita rääkäisyjä.)

Linna: Mitäs tuo on?

Engel: Mitä meteliä teidän tulosuunnastanne oikein tulee. Soittokuntako teitä seuraa?

Linna: Ei tietääkseni.

Engel: Mekkala yltyy...

Linna: Tuo ei enää ole rauhan ajan ääntä!

Engel: Kauhea älämölö. Voiko mikään selvitä hengissä tuollaisesta metelistä?

Lalli: Perceleet owat tulossa!

(Pappi ryntää kirkosta ulos pihalle.)

Pappi: Mikä on hätänä, hätätilako on hälytettävä valloille? Soitanko hätäkelloja, ruttokellojako soitan pim pam pom? Demonitko hyökkäävät? Kertokaa hädän luonne!

Lalli: Jäh jäh jäh... nymää humauthan cirwexellä. (äkkiarvaamatta Lalli vapauttaa kirveensä, heilauttaa komeassa kaaressa ja halkaisee tottuneesti papin pään. Sitten hän rientää ryöstämään vainajalta vaatteita ja arvokaluja. Kaikenaikaa meteli lähestyy: kolinaa, huutoa ja hirveätä laulua.)

Linna: Jo miestä kylmenee...! Herkeä Lalli pakana siinä, meidän on puolustettava Suomea. Engel!

Engel: Kyllä herra alikersantti?

Linna: Konstruoikaa tuohon hiekkavallieste. Jos ehditte, niin jonkinlainen kastelli ja komentokorsu.

Engel: Kruunun ja tasavallan puolesta! Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus.

Linna: Minäpä käyn hakemassa konekiväärin kappelista. Lalli, vartioi asemia! Nahkurin orsilla tavataan.

Lalli: Jessöör. Mutta otahan tuosta. (pistää pullon kiertämään. Carl Ludvig Engel muuraa kuumeisesti hiekkasäkkivallia ja Linna pistää kk:n asemiin.)

Linna: Et sie saakeli petä Rokan Anttii! Kyllä jämpti on niin, perkele! Hyvältä näyttää, Lutu-Kalle.

Engel: Parhaani yritän, mutta missä se penteleen Alvar Aalto taas on kun funktionalismia tarvittaisiin?

Lalli: Nyt näcyy! (tähystää kaukoputkella) Percele, Hittavaisen cäpälä!

(Lapinlahden suunnasta lähestyy valikoima resuisia suurmiehiä. Osa on pakkopaidassa, osa sairaalavaatteissa, kaikki tuhdissa tuiterissa. Mika Waltari ja Pentti Saarikoski tuntuvat näkevän vuorotellen enkelejä ja demoneita. Wecksell polttaa isoa sikaria, Sibelius polttaa Weckselliä. Eino Leino kantaa selässään mielisairaalan tuhannen hehtolitran spriivarastoa. Nordenskiöld, Merikanto, Aleksis Kivi, Gallén-Kallela ja Paasikivi kantavat Zacharias Topeliusta kultatuolissa. Mies on nimittäin valittu huutoäänestyksellä[sieltä se karmea huuto kuului aluksi!] valtionjohtajaksi ja ylisuurmieheksi. Sibelius ja Mannerheim johtavat joukkoa kapelli- ja paraatimestarina; kansakuntamme kiviset jalat huutavat ja laulavat.)

Linna: Aijaa, katsos. He-he! Minä kun luulin että tässä tulisi vielä vakavat paikat!