(Hotelli Kämpin baarissa.)
Johan Fredrik Bergh: Olemme siis yhtä mieltä, hyveelliset toverini, että Suomen kansan on kerta kaikkiaan päästävä viinanpirusta. Näin sitä pitää. Nostaako veli Lönnrotkin omenamehun maljan?
Lönnrot: Nostaa.
Bergh: Kippis, kaikki yhdessä!
Raittiusseura: KIPPIS.
Lönnrot: Sorruin minäkin tässä taannoin juopoksi, mutta olen tullut taas järkiini. Kippis!
Bergh: Skål! Ja nyt lauletaan. Vår gud är oss en väldig borg...
(Humalaiset Sibelius ja Merikanto kompastelevat sisään toisiinsa nojaten ja lauleskellen kaanonissa.)
Sibelius & Merikanto: HELAN GÅR...
Sibelius: No keitäsh kaapuveikkoja täällä... Elias, Elias! Shamaanin känniä, shinä taash...
Lönnrot: En minä nyt.
Bergh: Tuo mies haisee viinalle! (nyrpistää nenäänsä)
Lönnrot: Minä kerään taas sitä Kalevalaa ja klinikkanikin on avoinna...
Merikanto: Kuka shinä olet? (osoittaa Berghiä)
Bergh: Minä olen herännäinen ja raittiusmies, Rovasti ja jumaluusopin tohtori, ja minä aion julistaa tänne Itä-Ruotsiin kieltolain!
(Sibelius ja Merikanto katsovat epäuskoisina toisiaan ja purskahtavat nauruun.)
Sibelius: Siis keitä nämä ovat Elias?
Lönnrot: Tämä on meidän raittiusseuramme ja nämä kaavut ovat meidän univormumme.
Sibelius: Voi, voi, seurustelkaa vaikka ompeluseurassa. Tänne perustetaan Symposium!
Merikanto: Siitä tulee pohjoismaiden suurin.
Bergh: Mitä juoppoja nämä ovat!
Lönnrot: Säveltäjiähän nämä.
Bergh: Eiväthän ne pysy enää edes nuotissa! Hyvä kun pysyvät pystyssä. Saatana!
Lönnrot: Älkää nyt kaverit enää juoko...
Sibelius: Turpa kiinni! Pitääkö sinua taas vähän miehistää!
(Sibelius tarttuu Lönnrotiin ja Merikanto kaataa viinaa hänen kurkustaan alas.)
Lönnrot: Gluglu, tämäpä mainiota.
Sibelius: Viina tekee minustakin miehen, tiedättekö. Tulin juuri kotoa hakkaamasta Ahoa ja Ainoa!
Merikanto: Mies pitää määräysvallan.
Sibelius: Elias, älä huoli. Gallén-Kallela kuvittaa jo sitä sinun Kalevalaasi.
Lönnrot: Voi sitä höpökultaa!
Merikanto: Ja nyt sinä siinä, senkin mato!
Bergh: Minäkö! (haukkoo henkeään)
Merikanto: Kerrohan sitten, mitä se kieltolaki käytännössä merkitsisi?
Bergh: No, kansa ei saisi enää viinaa. Viina olisi laitonta.
Sibelius: No mutta ei suurmiestä tavan kansan lait paina, onhan se jo selvää!
Lönnrot: Niin, olisi muuten sinunkin perhe jo huostaanotettu.
Merikanto: Janne! Sinähän sen sanoit!
Sibelius: Häh?
Merikanto: Antaa vaan kansan olla ilman viinaa, niin me saamme enemmän, eivätkä pääse nenälle hyppimään!
Sibelius: Mhöhö! Eläköön kieltolaki!
Lönnrot: Ei Suomen juoppo kansa saa viinan makuun päästä - me kyllä osaamme juoda!
Sibelius: Miehen puhetta, kautta viinamäen!
Lönnrot: Jos kutsuttaisiin se Aleksis paikalle?
Bergh: Elias, Elias, älä lankea...
Lönnrot: Mene sinä toteuttamaan sitä kieltolakiasi tsaarille!
Bergh: Yääh! (kipittää pois kaavunhelmojaan nostaen)
Sibelius: Ja muista, ettet sinä ole mikään suurmies! Et tule koskaan olemaan! (viskaa Berghiä omenalla niskaan)
Bergh: Yh!
Sibelius: (kääntyy Merikannon puoleen) Et muuten ole sinäkään. "Merikanto", mikä maaorjan nimi sekin on?
Lönnrot: Khm...
Merikanto: Älä viitsi vittuilla. Mistä sinä muuten tuon omenan sait?
Sibelius: Enpä muista.
Merikanto: Jaa.
Lönnrot: Tästä pöydältä otit. (näyttää avuliaasti)
Sibelius: Eikun tuosta pöydältähän. Omenamehuahan nämä akat näistä puristivat. Calvadosta näistä pitäisi tehdä! Mutta ei sillä, saa näistäkin ryypyn aikaiseksi.
Merikanto: Sekoittakaamme tänä iltana vodkaa omenamehuun.
Sibelius: Juodaan näiden litkut pois. Hähähä.
Merikanto: Joo. Hei, mitäs nämä tässä vielä töllistelevät?
Sibelius: Jaaha! JA KAIKKI MUUTKIN ULOS TÄÄLTÄ JA VÄHÄN ÄKKIÄ!
(Kaikki raittiushenkilöt lähtevät lipettiin.)
Sibelius: Et sinä. (vetää Eliaksen kauluksesta takaisin)
Lönnrot: Vai niin. Olisin Aleksiksen hakenut juomaan...
(Eino Leino saapuu Kämpin baariin raivostuneena)

Leino: Vittu, täälläkö te olette nykyään, minä olen etsinyt teitä joka paikasta! Kaivohuoneeltakin etsin viikon putkeen. Mikä ihmeen gängi täältä uloskin ryntäsi? Ihme väkeä. Pysäyttivät minut ja yrittivät käännyttää raittiiksi! Hyi saatana! Antakaa äkkiä ryyppy. Kyyppari!
Lönnrot: Vai sinä se tulitkin. (...) Viina on ikimainiota.
Merikanto: (osoittaa Leinoa) Hahaa, tuo tulee mukaan symposiumiin!
Sibelius: No. Ehkä. Ainakin täksi illaksi!
Lönnrot: Vapaus, veljeys, juoppous, eriarvoisuus!
Leino: Mistäköhän tässäkin on kyse? No joo. Kruunun, keisarin ja ukko Nooan nimeen!
Kaikki: Skål för Finlands ära!