(Runeberg, Strindberg, Schauman ja Snellman tulevat saunasta. Runeberg nojautuu verannan kaiteeseen ja katselee kaukaisuuteen silmissään haikeus ja isänmaallinen paatos.)
Runeberg: Voi tätä elämän riemua, tätä rinnassa roimuavaa laulun poltetta! Mikään ei voita ehtaa suomalaista saunaa, ja katso: saunan päälle pullo oman tilan rakkaudella pantua olutta, ja syysilta on mitä kaunein, ihanhan tässä kuulee runotarten kuiskailevan pusikoissa oivallista lemmenluritustaan.
Strindberg: Nåå, kylläpä se Suomen sonni nyt äityi runolliselle mielelle! Onko tässä maassa kulttuuriakin, mitä, onko?
Runeberg: Katsopas, sinä mokoma kyrpäkappeli ja riksvenskalainen kullinkiehnääjä, joka luulet oman maasi kirjallinen kulttuuriruhtinas ja valtakunnan runotoivo olevasi, katso, tässä on se maa, voin kädelläni sitä osoittaa, vårt land vårt land vårt fosterland, köyhä se on, mutta meille niin rakas!
Strindberg: Vain äpäräin maa, muuta en näe.
Runeberg: Sen vieras kyllä hylkäjää!
Schauman: Kyllä minä olisin tämän maan puolesta valmis vaikka ampumaan itsensä kenraalikuvernöörin, ja omankin henkeni antaisin.
Runeberg: Niin sitä pitää!
Snellman: No niin, no niin, minulla olisi nyt tässä tämä kielimanifestin uudistettu laitos.
Runeberg: Vieläkö sinä siitä jaksat paasata? Anna sen nyt jo olla!
Snellman: Pitäähän isänmaalla oma kieli olla!
Runeberg: Mutta millä hinnalla!
(Alaston Paavo Cajander astuu pusikosta peitellen käsillään sukuelimiään.)
Cajander: Päivää päivää, sopiiko liittyä seuraan?
Runeberg: Kas, mikäs metsäläinen se siinä?
Cajander: Olen runoilija, suurmies kuten tekin.
Runeberg: No enpä ole sinusta kuullut, mikä liet miehiäsi!
Cajander: Tämä maa on minulle niin rakas! Kuulin että täällä puuhaillaan kielimanifestia, tulin antamaan täyden tukeni hyvälle asialle.
Runeberg: Mitään manifestia ei tule!
Cajander: Älä huoli, Janne, kyllä minä ne sinun lyyrittelysi suomeksi käännän, kansa saa lukea niitä omalla kielellään!
Runeberg: Mitä! Ettäkö minun henkeni hedelmät alennettaisiin rahvaan puruleluksi? Ei ikinä! Tässä maassa on aina puhuttu ruotsia ja tullaan aina puhumaan!
Snellman: Kansallisuusaate nostaa päätään Europassa, kyllä meidänkin on noustava kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, sitähän se keisarikin aikoinaan julisti, ja täytyyhän kansakunnalla oma kieli olla.
Runeberg: Näinkö sinä olet valmis pettämään uskollisen ystäväsi, jalon juomakumppanisi?
Snellman: Kansa on sivistettävä eikä se käy päinsä ruotsin kielellä.
Runeberg: Men mina dikter, de äro..!
Snellman: Noh noh, suotta sinä runojesi puolesta pelkäät! Lupaan että kansansivistys järjestetään niin, että jokaisen koululaisen on pakko opetella sinun Vänrikkisi tarinat ulkoa. Perustamme koko suomalaisen koululaitoksen sinun runoudellesi.
Cajander: Näin teemme, jahka minä ehdin sen suomeksi kääntää!
Runeberg: Vaiti! Vaiti! En ikimaailmassa hyväksy teidän manifestianne, oikeastaan pyyhinkin siihen perseeni! (Nappaa kielimanifestin uudistetun laitoksen Snellmanin kädestä ja sutaisee sen perseeseensä.) Kas näin, tätä mieltä minä olen teidän manifestistanne!
Snellman: Sinäpä se raivokkaalla mielellä olet! Mutta niin tai näin, kieliuudistus toteutetaan, joko sinun suostumuksellasi tai ilman. Ehkäpä onkin parempi, että koululaisilla luetetaan Kiven jylhää romaania, sitä joka kertoo seitsemästä miehestä, se on sentään realistinen, toisin kuin sinun yltiöromanttiset lurituksesi.
Runeberg: Näin halpako on ystävyytemme?
Snellman: Isänmaan asia menee edelle.
Runeberg: Luuletko sinä onneton kyrvänkurjake, että tämän maan rahvas ikänänsä kykenee lukutaidon oppimaan? Ei, ei, suomalaisen maamiehen luonto on sellainen, ettei se kelpaa kuin karhunkaatoon!
Snellman: Etköhän nyt hieman aliarvoi Suomen kansaa?
Runeberg: En alkuunkaan!
Snellman: Mutta onhan tuo Aleksikin suomenkielinen, samoin Elias!
Runeberg: Nousukkaita kaikki tyynni!
(Aleksis Kivi tulee saunasta.)
Kivi: Ah, tätä tuskaa, mun ihoani polttaa, ah, polttaa!
Runeberg: Katso nyt tuotakin! Tuossa sinä näet suomalaisen miehen, katso noita vääristyneitä, petomaisia kasvoja, mieshän on hirviö! Ja tuollaisille sinä sivistystä puuhaat!
(Elias Lönnrot tulee saunasta myös.)
Elias: Voihan jumprahuittinen, olipas siellä kovat löylyt, totisesti oli!
Runeberg: Ja siinä toinen! Katso nyt, tuohan on musta kuin mäkäräinen, mokoma känttyrä, lättäjalat lätisee ja silmät ovat kuin sialla, ja katso tuota pälyilevää katsetta, siinä näet pedon katseen. Ihme on, ettei ole vielä meitä vartaaseen pistänyt!
Snellman: Jopas nyt, sinä itsehän se taannoin vajosit barbariaan, jos muistat, taannuit villi-ihmisen tasolle ja olit vähällä lakkauttaa koko suomalaisen sivistyksen tappamalla meidät kaikki. Vain Eliaksen neuvokkuuden ansiosta me saimme uuden elämän.
Runeberg: Että sinäkin viitsit uskoa tuon pakanan loitsuihin!
Lönnrot: No mutta tottahan se on, minä pelastin teidät kaikki.
Runeberg: Vaiti! Vaiti! (Huitaisee Lönnrotia ruoskalla kasvoihin.)
Lönnrot: Ah ja voi, ah!
Runeberg: Mylviikin kuin eläin!
Schauman: Minusta näyttää, että Janne on Suomen sivistyksen tuke.
Snellman: Niin, siltäpä se totisesti näyttää.
Schauman: (Vetää esille Browningin ja suuntaa sen kohti Runebergin kasvoja.) Vain yksi laaki ja isänmaa on pelastettu!
Runeberg: Uskallapas, sinä hyväkäs!
Snellman: Ehkä tosiaan on parasta, että me uhraamme sinut isänmaan hyväksi.
Runeberg: Mutta mitä tämä maa olisi ilman minua!
Snellman: Oikea kansakunta.
Schauman: Vapaa sorrosta!
Runeberg: Roistoja, roistoja te olette! Niin paljon kuin minäkin teidän edestänne uhrauduin!
Snellman: Annahan jo mennä, Eugen!
Schauman: No niin, nyt lähtee!
(Schauman ampuu Runebergia kasvoihin. Runeberg tuupertuu maahan kasvojaan pidellen ja ulisee.)
Runeberg: Ai ai ai, että piti tämäkin päivä nähdä!
Snellman: Ei kuollut. Ammu uudestaan.
(Schauman ampuu Runebergia vielä kolme kertaa, kunnes ulina lakkaa.)
Snellman: Hyvin tehty! Ja nyt suunnatkaamme Kaivohuoneelle juhlimaan tätä historiallista päivää!
Schauman: Se käy!
(Suurmiesten seurue valjastaa Runebergin hevoset ja aloittaa matkan kohti Helsinkiä. Luultavasti he ehtivät perille kevääseen mennessä.)