(66-vuotias Runeberg kömpeleitsii kävellen kohti Sammattia.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Zum den perkkele!

(Snellman saapuu paikalle droskassaan.)

Snellman: Mitä sinun suurmies, oletko sinä tolkussasi enää laisinkaan!

Runeberg: Hå håå. oletko sinä itse! (vetäisee Snellmanin alas eskadroonastaan)

Snellman: Kelpo poika!

Runeberg: Hå håå, me olemme kelpo poikia!

(Sitten saapuu Mannerheim ajaen helvetinmoista kiesiä ja ajaen päin lyhtypylvästä.)

Mannerheim: Voi sapperment!

Runeberg: Kuka homo tuo on?

Snellman: Se on Suomen marsalkka ja tuleva presidentti.

Runeberg: Tuoko! No voi saattanan perkele! *hyppii saappailleen ja syö niistä toisen*

Snellman: No voi saatana! No, se on nahkaa, kaipa se maha senkin kestää.

Lönnrot: En ole varma! Lääkärinä minusta tuntuu, että tuosta tulee probleema! *tunnustelee huolestuneena Runebergin sukuelimiä*

Runeberg: AAAARGH!!!

Snellman: Nyt se tulee! *juottaa huolestuneena Runebergille 85-volttista pirtua*

Lönnrot: Antaa tulla vaan! Se on parempi niin!

Runeberg: AAAAAAAAARRRGH!!!

Lönnrot: No niin, kelpo satsi tuli!

Minna Canth: Hyvin tuli, herra suurmestari.

Snellman: No niin, kaikki päättyi siis oikein!

Mutta hetkinen...

(klip-klop klip-klop klip-klop....)

Joonas: HÅ HÅ HÅÅ!

Seppo: HE HE HEE!!!

Runeberg: Apua, apua, nuohan ovat minun hevoisiani!

Koskenniemi: Maista hevoisiasi, vanha mestari!

Runeberg: Eihän tämä voi olla totta enää!!

Ismo Laitela: Ota munaa, kun olet sitä antanutkin.

Runeberg: No voi vittu!!

(Joonas ja Seppo, hevoset Jumalan armosta, astuvat Runebergin nauraen hevosen tavoin.)

Joonas: I-Hå-HÅ-HÅÅ!

Seppo: VIELÄ IHANAMPAA!

Minna Canth: Tuo ei ole vielä mitään! Minä vaadin parempaa!