(Tapahtumapaikkana ahdas ja himmeästi valaistu maakellari jossain päin Suomea. Nahkaiseen korsettiin pukeunut Runeberg pitelee hevospiiskaa. Alaston Topelius on kahlehdittu seinään. Aleksis Kivi ja J. V. Snellman seuraavat tilannetta syrjemmältä.)

Runeberg: Sakari, oletko valmis kohtaamaan rangaistuksesi?

Topelius: Kyllä! Anna piiskasi laulaa selkääni vasten, sillä sitä sieluni janoaa!

Runeberg: Maista siis piiskaistani!

(Runeberg sivaltaa Topeliuksen selkää.)

Topelius: Aah!

Runeberg: Ota vastaan Jumalan vihan ruoska! Niele koston malja viimeistä tippaa myöten!

(Runeberg lyö uudestaan.)

Topelius: Aah, jo tunnen poltot selässäni!

Runeberg: Tuntekoon hipiäsi raivoni voiman!

(Runeberg alkaa suomia vimmatusti Topeliuksen selkää.)

Topelius: Uuh, tunnen hekkuman lähestyvän!

Snellman: Jopa on selkä pelkkää purppuraista juopaa!

Kivi: Hyvin näyttäisi piiska maistuvan!

Runeberg: Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo!

Snellman: Oivasti läiskyy! Anna piiskan paukkua vaan!

(Runeberg pieksee Topeliuksen tajuttomaksi.)

Kivi: Joko se kuukahti?

Snellman: Hengittää vielä.

Kivi: Anna siis piiskan yhäti laulaa!

(Runeberg jatkaa tajuttoman Topeliuksen suomimista. Snellman ja Kivi kannustavat kiihkeästi.)