(On jouluaatto ja hanget, korkeat nietokset. Saarijärvellä, kartanon kuistilla lekottelevat kunnon jouluaamiaisen jälkehen J.V. Snellman, Juhani Aho, C.G.E. Mannerheim, Sakari Topelius, Elisabeth Järnefelt, Minna Canth ja Tiktakin Emppu. Joulupuurot on vedelty naamariin, ryypyt kumottu ja kahvitkin juotu. Mannerheimin suussa palaa jo sikari! Kuinka ollakaan, aivan naapurissa sijaitsee myös Ainola.)
Järnefelt: Pitääkö sitä sikaria heti aamusta polttaa!
Mannerheim: Kun tekee mjeeli, mine poltan. (puhaltelee leikkisästi savua)
Järnefelt: Pitikö sitä marskin ryyppyä heti puuron kanssa saada!
Mannerheim: Nythän on PÄÄSIÄINEN!
Snellman: Joulu...
Mannerheim: Niin, siis joulu. (puhaltelee leikkisästi savua)
Topelius: Köh-köh.
Aho: Antaa akkain' motkottaa. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, ho-ho-ho!
Elisabeth: Hmph!
Emppu: Kukas tuolla pihasaunassa saunoo?
Aho: Tonnerin Jöörn ja Klingen Mattihan siellä jo saunovat kilpaa.
Emppu: Oho.
Mannerheim: Ne on kovejat saunamiehejät!
Emppu: Niin...
Snellman: Juhani, mitenkä se Hårda tider-suomennos edistyy?
Aho: Ei oikein hyvin. Minä se vaan kirjoittelen lastuja.
Snellman: Nekin ovat aivan mallikkaita.
Topelius: Ihan hyvin suomensit ne välskärin kertomukset, Juhani! Jatka ihmeessä.
Aho: Nooh!
Snellman: Jonkun sitä Tavaststjernaa pitää suomentaa! Siinä meni hyvä mies nuorena.
Topelius: Liian nuorena!
Minna Canth: Kunnon äijä.
Snellman: Yöastiatkin viskasi Strindbergin niskaan!
Topelius: HÅ HÅ HÅÅ!
Aho: Niin, minähän sen tapoin.
Topelius: MITÄ!
Aho: Juotin pojalle oikein kunnolla lysolia, he he hee.
Snellman: Kuinka sinä saatoit!
Canth: No niin tietysti!
Elisabeth: Paratkoon.
Aho: Pakkohan se oli, mies oli liian etevä tähän maahan.
Topelius: Tuo on toisaalta totta.
Snellman: Herran haltuun!
Aho: Eipähän lopu minultakaan työt!
(Ainolasta alkaa nyt kuulua pianonsoittoa ja yhteislaulua.)
Sibeliukset: Jo joulu joutui jo taas Ainolaan...
Topelius: Ah, siellä ne laululinnut livertävät!
Snellman: Kuulen vähintään neljä stemmaa.
Aho: Siellä ne Aino ja lapset herättelevät noin suloisesti jouluaamuun aamu-unista Jannea!
Topelius: kohta varmaan liittyy Jannekin kuoroon, sanokaa mun sanoneen!
Snellman: Voi, voi!
Snellman: Hyvin on akustiikka suunniteltu säveltäjän taloon. Tännehän kuulee aivan selvästi kaiken kuin vieressä istuisi!
Aho: Akustillisuus huippuluokkaa.
Topelius: Hienon laulun valitsivat.
Jean Sibelius: VOI VITTU AINOOOOO!
Snellman: Oho.
Topelius: Kas kas!
Aho: Nooh.
Elisabeth: Hmmm...
Snellman: Mitäköhän siellä nyt tapahtuu?
Aho: Jannehan on äkkipikainen, mutta kyllä se tuosta taas sitten kahta suloisemmaksi meno muuttuu!
Snellman: Totta kai. Elisabeth, toisitko meille kaikille olutta!
Elisabeth: Kyllä, herra.
Emppu: Ja sassiin! (läiskäyttää Elisabethia persuksille)
Jean Sibelius: MITÄ HELVETTIÄ TÄMÄ MEINAA! TÄLLAISTA MÖLYÄ MINUN TALOSSANI! OLETKO SATTUNUT AKKA HUOMAAMAAN, ETTÄ MINÄ OLEN SÄVELTÄJÄ? TIES KUKA TUONKIN LURITUKSEN ILMOILLE SAATTANUT, JA SANATKIN ON ALUNPERIN TEHNYT SE SAAMARIN LAPSIINSEKAANTUJA...
(Topelius näyttää närkästyneeltä.)
Jean Sibelius: KUINKA MINÄ VOIN KESKITTYÄ SINFONIOHINI, JOS... EI EI... NYT ÄMMÄ, NYT LOPPUI LEIKKIMINEN!
(hetken hiljaisuus)
Snellman: Eikö joulumieli ole Jannea tavoittanut laisinkaan, kun tuolla tavalla meuhkaa!
Aho: Kuri se on talossa pidettävä. Kohta on taas riemu ylimillään älkää huoliko, he-he!
Elisabeth: Tässä tulevat oluenne, suurmiehet. (kannattelee tarjotinta)
Aho: Onneksi tässä maassa Järnefeltejä riittää!
(Kaikki ottavat tuopin tarjottimelta. Yhtäkkiä Ainolasta kajahtaa laukaus)
Snellman: No mitäs nyt!
Topelius: Pidetäänpä siellä nyt roimaa kurinpalautusta.
Aho: Noo, se taisi olla se kuuluisa Ainolan pamaus - he-he-he!
Snellman & Topelius: HÅ HÅ HÅÅ!
Canth: Ovatko sieltä nyt ulos tulossa?
(Aino Sibelius ja lapset ryntäävät Ainolan ovesta ulos.)
Aino Sibelius: Juoskaa lapset minkä jaloistanne pääsette - isä on hulluna taas!
Canth: Mehtään näkyvät olevan menossa.
Topelius: Leikkiäkö ne lyövät!
Snellman: Leikkisä perhe nuo Sibeliukset! Kilistelläänpä kolpakoitamme.
(Aino ja lapset ovat saavuttaneet jo metsän kun Jean Sibelius tulee perässä, ryntää hurjana ulos porstuastaan kirveen kanssa.)
Jean Sibelius: RÄÄÄÄH! TAPAN KAIKKI! LOPULLINEN RATKAISU!
Snellman: Voi hyvä tavaton. Pitäisiköhän nyt mennä väliin?
Aho: Antaa nyt lempiväisten puhaltaa liiat höyryt ulos niin eipä aikaakaan kun on taas ilo ylimmillään, sanokaa mun sanoneen, he-he-he!
Topelius: Niin kai sitten.
(Jean Sibeliuskin katoaa metsään...)
Mannerheim: Jasså. No oli meten oli, mine menen katsomeen miten Donner ja Klinge voivat, piteehen ne jo hetistee seelte olos.
Emppu: Selvä juttu.
Mannerheim: ULOS SJEELTE RUKI VEER! (istuu edelleen ja huutaa kohti pihasaunaa)
Snellman: No tuohon olisimme mekin pystyneet.
(Donner ja Klinge tulevat höyryävinä ulos saunasta kovasti kiistellen.)

Donner: Mutta pitäähän vanhat klassikot tuoda nykypäivään!
Klinge: Vaiti! On banaalia viskata katsojan nenän eteen...
Donner: Hoi hoi, tuokaa tänne viinaa ja sahtia!
Klinge: Älä viitsi keskeyttää, se on sopimatonta. Niin, siis...
Donner: Porno tehokeinonahan on lyömätön.
Klinge: En kestä tätä enää. Minä haastan sinut kaksintaisteluun!
Donner: Haista paska, minä haastan ensin!
Snellman: Tuolla taidetaan nyt tarvita adjutantteja.
Mannerheim: Ja aseita!
(Hetken päästä ovatkin Klinge ja Donner selkä seinää vasten pistoolit kädessä. Snellman on Donnerin adjutantti, Topelius Klingen.)
Mannerheim: Kemmenen askelte ja PAM PAM! Merry christmas!
(1...2...3...4...5...6...7...8...9...10. PAM PAM!)
Klinge: Minä en osunut ainakaan mihinkään. Minkä nyt savulta näkee.
Donner: Minä ammuin sinulta näköjään adjutantin.
(Topelius pitelee reittään.)
Topelius: Koipeen satutit, kelvoton!
Snellman: Kutsukaa Lönnrot!
Donner: Hähää!
Klinge: No hitto. Että humanisti tällaiseen joutui!
Donner: Eiköhän haudata sotakirves?
Klinge: Haudataan pois vaan!
Snellman: Se ei ole ainoa, mitä pitää kohta haudata. Katsokaa, mitä tuolta tulee.
(Jean Sibelius ilmestyy metsästä verinen, irti rätkäisty Aino Sibeliuksen pää kädessään ja kirves toisessa ja tallustelee hiljaa Ainolaan.)
Elisabeth: Siinä meni minulta taas tytär!
Aho: Voi, minun lemmikkni! No, onhan sinulla vielä muutama jäljellä.
Elisabeth: Totta puhut. ELLEEN!
Ellen Järnefelt: (astuu esiin) Ja, mamma?
Elisabeth: Sinun nimesi on täst'edes Aino ja sinä olet Sibeliuksen mies.
Ent. Ellen Järnefelt, nykyinen Aino Sibelius: Minä pidän Jannesta hyvää huolta.
Aho: Niin sitä pitää! Onneksi tässä maassa Järnefeltejä riittää!
Elisabeth: Minun sukuni pitää tätä maata kasassa.
Snellman: Jos nyt ei liioitella...
Aho: Saanhan minä käydä polkemassa tätä Elleniä aina silloin tällöin kun Janne ei näe?
Elisabeth: Kysy häneltä itseltään. Ja hänhän on tästä hetkestä lähtien Aino.
Aho: Aino, sopiiko?
Aino: Jos nyt sitten. Ei kai siitä suomentamisesta ja muusta muuten mitään tule.
Aho: Reipas tyttö! Kohta voit mennä lohduttamaan Jannea.
Snellman: Ja te olette myös nyt yhteisymmärryksessä, te uudemman polven veikot?
Klinge: Jo maar!
Donner: Totta Mooses!
Klinge & Donner: GOD JUL - HYVÄÄ JOULUA!

Viettäkää suurmiehekästä joulua.