Tragedia seitsemässä näytöksessä


1 Suurmiehet Kiovassa

(Euromajdan on sekasorron vallassa. Torille on pystytetty autonrenkaista ja sekalaisesta irtaimistosta barrikadeja, jotka savuavat räjähteiden ja palopommien vaikutuksesta. Tarkka-ampujat vaanivat protestoivaa kansaa.)

Eugen Schauman: (viskaa polttopullon) Alas Bobrikov! Minä vielä tapan sen Viktor Janukovits Bobrikovin!

Jean Sibelius: (ryyppää polttopullostaan aimo huikan) Tsam da ralla-dalla raa. Tsam da ra lalla-ralla laa! Voitko kuulla kansan laulavan? He laulavat vihaisten miehen laulua! Minä muuten sävelsin tuon kappaleen.

Arvid Järnefelt: Alkaahan tässä jo vituttaa itse kutakin. Pullo kiertämähän! Siskonikin katosi jonnekin..

Sibelius: Hän on vallankumouksen airut, kuin Delacroixin vapaus! Otahan tuosta.

Schauman: Minne Aino meni? Joku perkeleen berkuttihan voi raiskata hänet koska tahansa!

(Lavalle juoksee Aino Sibelius ja istahtaa rullatuoliin. Kaikki keskeyttävät hetkeksi taistelun ja hiljenevät.)

Sibelius: Katsokaapas nyt! Ja kuunnelkaa.

Arvid Järnefelt: (ryyppää Sibeliukse polttopullosta aimo huikan) Aino?! Mitä pahuksen halvattua?! Miksi sinulla on tuollainen maaorjan kampaus! Mikä häpeä kulttuurisuvullemme... (hmph!)

Sibelius: (pitää kättään Järnefeltin suulla) Tuki nyt turpasi, senkin pekoraali!

Aino Sibelius: (kyynelehtien) Taistelkaa! Kansan ääntä ei voi ohittaa! Sankarit eivät kuole koskaan! Bobrikovin valta on ohi! Te olette saavuttaneet tämän, älkää luovuttako hetkeksikään! Jos päästätte irti nyt, ovat uhrauksemme olleet turhia. Olkaa siis yhtä ja hävittäkää Bastilji!

Sibelius: Juuri noin, Aino! Ihmiset syövät kädestäsi.

Järnefelt: Tuolla vieressämme revittiin juuri berkutti kappaleiksi paljain käsin.

Schauman: Kansan ääntä ei voi enää ohittaa!

(Eugen Schauman johtaa vihaisen väkijoukon Bobrikovin palatsiin ja hallitus kukistuu.)


2 Suurmiehet Krimin niemimaalla

Juhani Aho: Ah, mikäs tässä on kalalastuja veistellessä Mustan meren rannalla. Lohta nousee niin vietävästi.

Mika Waltari: Kun on oikein kirkas sää, niin minusta tuntuu että näen Istanbulin vastarannalla!

F.E. Sillanpää: Kjeh-kjeh, nyt se loruilija taas antaa mielensä lentää kuin pikkupoika! Noh, se on oikein, se on aivan oikein, niin minäkin teen! Tai tekisin, jos vielä joskus kirjoittaisin suuren romaanin...

Waltari: Mutta setä hyvä, en minä loruile. Tuolla kaukana näkyvät valot aivan selvästi!

Aho: Kenties poika ei tällä kertaa houraile. Veden yli näkeepi ja kuuleepi kauas. Kah, taas nykii vonkale! Ei kai se ole Sevastopolin delfiini?

Waltari: Tuota... minä näen pieniä vihreitä miehiä tuolla metsän siimeksessä.

Sillanpää: Sanoinhan minä, että hourailee! Taitaa olla taas uusi mielikuvituksellinen menestysromaani tekeillä, kjeh! (ottaa sauhut piipustaan)

Aho: Oikeassa olit sittenkin. Nooh, kuten myös äsken sanoit, niin se on aivan oikein vaan. Katsokaa, kuningassampi! (hilaa sammen maihin, antaa sen sätkiä ja ottaa kalaryypyn)

Sillanpää: Annahan sitä ryyppyä.

Aho: Et saa!

Waltari: Mutta tuolla ne tunnistamattomat vihreät miehet juoksentelevat, ties mistä tänne ängenneet, ja nyt tuonne kukkulalle salkoon vedettiin jumal'auta Venäjän lippu!

Aho: Venäjänkö? Höh. Höhhöh. Mitähän tataarit siihen sanovat?

Waltari: Jospa uisimme delfiinin selässä Afroditen vaahtoisalla varjeluksella Konstantinopoliin niinkun vittuun täältä?

Sillanpää: Anna nyt ryyppyä...


3 Suurmiehet Lvivissä

Eino Leino: Mitähän täällä piti oikein tapahtua?

Aleksis Kivi: Mistä minä sen tietäisin, minä yksinkertainen planttu?

Eino Leino: Tämän on oltava välinäytös, joten sana on varmaankin vapaa.

Aleksis Kivi: Kuinka konsanaan sana voisi olla muuta kuin vapaa!

Eino Leino: Voi voi, toisinaan sana on hyvinkin kahlittu! Etkö tunnusta sensuuria, mitä? Entäpä propagandaa?

Aleksis Kivi: Minä en tunne muuta kuin hengen voiton kaikesta semmoisesta humpuukista, mitä oppineiksi itseään kutsuvat toitottavat!

Eino Leino: Toden sanoja. No, sanottakoon tässä välinäytöksessä että tämän fiktuaalisen manuskriptin kaikki yhtymäkohdat todellisiin tapahtumiin ovat pelkkiä epätodennäköisiä yhteensattumuksia!

Aleksis Kivi: Sinähän puhut kuin politbyroo!

Eino Leino: Se on tarkoituskin. Tarkoitan, sekin on yhteensattumus!

Aleksis Kivi: Niinpä. Eiköhän oteta siivut ukrainalaista vodkaa sen kunniaksi! (ojentaa kanisteria)

Eino Leino: Otetaan oikein Isänmaan ja Euroopan kautta!

Kivi: Kippis!

Leino: Budʼmo, Za zdorovja!

Kivi: Kielimiehiä.


4 Suurmiehet Donbassissa

J.V. Snellman: Tämä alue on totisesti sekasorron vallassa. Eivät nämä separatistit ole vapaustaistelijoita, tämä on rosvojoukko joka pitää lakaista pois tulella, raudalla ja verellä!

Topelius: Aamen. (Kas kun ei spermalla ja paskalla!)

Snellman: Yksi kansa, yksi kieli, yksi mieli - nämä lurjukset on ajettava pois rakastamansa Venäjän maalle rajan yli jos eivät osaa olla maassa maan tavalla!

Topelius: No tuota... eikös olisi kuitenkin tarkoitus että täällä Ukrainan suvereenissa mutta suvaitsevassa valtiossa olisi rinnakkaiselossa kaksi sukulaiskieltä kuin Suomessakin, ja kaksi sukulaiskansaa, ja paljon enemmänkin kuin kaksi, kuten monessa edistyksellisessä eurooppalaisessa valtiossa, jollainen Ukraina haluaa nimenomaan olla, joten...

Snellman: Tuki jo turpasi senkin vihervasemmistolainen mokuttaja! Suvakki! Kuoliaaksiymmärtäjä! Mamujen hännystelijä!

Topelius: No OK, OK!!!

Snellman: Postimerkki perseeseen ja ULOS MAASTA!

K.A. Tavaststjerna & Paavo Haavikko: Äijäenergiaa!


5 Suurmiehet Donetskissa

(Separatistilipulla varustetut panssarivaunut ajavat ns. pillurallia pitkin Donetskin pahasti hävitetyn kaupungin katuja. Varsinkin yksi niistä on täysin häikäilemätön, ja näyttääpä jyräävän kulkukoiria huvikseen.)

Uuno Kailas: Nyt et jatka murhatyötäsi enää hetkeäkään, senkin ihmiskunnan perivihollinen! (astuu panssarivaunun tielle.)

Elias Lönnrot: (viittoo suojista) Oletko ihan hullu, tule nyt pois sieltä!

Uuno Kailas: Vakaumus ei väisty!

(Tankki empii ja etsii kiertotietä, mutta pysähtyy lopulta.)

Uuno Kailas: Näetkö nyt, joko nyt uskot, ihminen se sielläkin rautaisen kuoren alla asuu, ihminen joka tuntee niin kuin sinä ja minä! Voimme kenties syleillä toisiamme...

(Luukku aukeaa ja esiin kömpii Napoleon-mallisessa päähineessä Johan Ludvig Runeberg.)

Uuno Kailas: Perun kaikki äskeiset sanani.

Johan Ludvig Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!!! Skål för böghets eviga ära! Katsoinhan minä että siellä on tutun kasvot periskooppini tähtäimessä. Tuollaiset iloisen vekkulit homoseksuaalin piirteet! Ne tuovat muistoja mieleen kyllä keskellä kaupunkisotaakin! Oi kyllä, sinun pakaroitasi paukutin kerran, kun olit sammunut...

Lönnrot: (astuu esiin suojista) Runeberg, mitä helvettiä! Miksi ajat separatistien panssarivaunua?

Runeberg: Ai sinäkin paskahousu siellä! Taisi runonkeruumatka venyä sinullakin? Maailma on totisesti pieni. Niin, minä ajan oikeata asiaa, kautta Kulneffin! Sitäpaitsi tämä on aika lystiä ja saan hyvät massit, ja se on pääasia. Saan varmaan mukavat läänitykset kun sodan ilot ovat ohi. No, oli kiva jutella kanssanne mutta matka jatkuu! HÅ HÅ HÅÅ! (kömpii takaisin alas panssarivaunuun.)

Lönnrot: Tästä ei hyvä seuraa. (pakenee sivukujalle)

(Runebergin panssarivaunu pörähtää käyntiin ja liekinheitin sytyttää yhtäkkiä Uuno Kailaan ilmituleen.)

Uuno Kailas: AAAAHHH!!! (juoksentelee elliptisissä ympyröissä palaen pahasti karrelle ja lopulta tuhkaksi asti.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!! *runkkaa* HÅ HÅ HÅÅ!! (panssarivaunu vyöryy vääjäämättä pitkin Donetskin surullisia katuja jatkaen tihutöitään ja kolttosiaan.)


6 Suurmiehet Odessassa

(Pentti Saarikoski ryntää kuuluisia Potemkinin portaita alas lastenvaunun perässä toivottomasti...)

Saarikoski: Minun lapseni...! Tai no mitäs paskaakos sen väliä? Kohtalo päätti näin. (lakkaa ryntäämästä ja ottaa huikan ukrainalaista likööriä. Lastenvaunut poukkoilevat rappusia alas. Sakari Topelius onnistuu pysäyttämään sen ajoissa)

Minna Canth: Aah, tuoretta lihaa!

Topelius: Makoisa yksilö taitaa olla kunhan muutaman vuoden tuosta vielä kasvaa.

Saarikoski: Kiitos tuosta Sakari hyvä, otahan tästä vähän likööriä vaivan palkaksi. Vaimo suuttuu, jos annan vauvan vajota tähän helmeen Mustan meren. Vajota helmeen... ei noin voi sanoa... mutta vajota helmeksi toisten joukkoon, sehän on aika kaunista...

Topelius: Eittämättä!

Minna Canth: Ei ei Sakari, minä tarkoitan että pistetään pataan: tuo pikku paisti on parhaimmillaan.

Vauva: Wää!

Topelius: Tarkoitatko...? Ihmissyöntiä?

Minna Canth: Voi sentään hyvä mies, etkö ole koskaan kuullut Holodomorista? Ei näinäkään aikoina passaa olla kranttu. Nuuh. Hei, mitäs nuo santarmit marssailevat?

(Paikalle saapuu rykmentti sotilaita ja ampuu kaikki.)


7 Suurmiehet Pultavassa

(Pultavan taistelukentällä ottavat mittaa toisistaan Länsi ja Itä.)

C.G.E. Mannerheim: Veenee, venee, lesee veenee mulle. Keekeret!

J.J. Wecksell: Voih, kuka voiton vie tässä tuoksinassa? Sen kertokoot historian lehdet vielä vääristelemättä.


Kesän tuleva suurmenestys: Suurmiehet Moskovassa.