(Mannerheim porhaltaa sotavaunulla pitkin haltiapolkua. Hänen yllään on vaaleanpunainen tooga ja päässään tilliseppele. Mies on totaalisessa tuubassa, kuten myös hevonen joka hänen vaunuaan vetää.)
Slipowicz: I-HA-HA I-HA-HAA!
Mannerheim: Misseköhen hjelvetisse me olämme, Slipowicz?
Slipowicz: I-HA-NA KRA-KO-WA!
Mannerheim: Paskapuhetta.
(Mannerheim ottaa ryyppyä taskumatteuksesta. Yhtäkkiä puusta putoaa haltiamummo jousi ojossa)
Galadriel: Seis, tai minä ammun!
Mannerheim: Mite pahuksän hjalvattua!
Galadriel: Nuoleni osoittaa saastaiseen sydämeesi.
Mannerheim: Neinkö teelle osoitätaan viäräänväräisyyttä?
Galadriel: Tuletteko rauhassa?
Slipowicz: I-HA-HAN HUM-AL-AHA-AHA-AS-SA TU-HU-HU-LEM-ME!
Galadriel: Tämä ratsuhan puhuu westronia! Ja taitavammin kuin ratsastajansa!
Mannerheim: Tolämme Röhanista. Änömme asylum.
Galadriel: Jaah, no tulkaa sitten. Viimeisen Puolimatkan Tavernassa on vielä tilaa. (kiipeää takaisin puuhun)
Mannerheim: Melkåjsta skogsrå-maininkia. Mistehen me sen tafernan löydemme? Eteenpein!
(Mannerheim ajaa vaunut portista sisään.)
Boromir: Tervetuloa saluunaan! Mitä saisi olla?
Mannerheim: Schauman! Yx drycksjom jänöiselle matkamiekkoselle ja kauravelliä hevoiselleni.
Boromir: Saamanne pitää, herra eversti.
Mannerheim: Mene olen kylläkin marschall!
Boromir: Hyvä on, herra vaivaismänty!
Mannerheim: Nyt on kylle ideat lopussa temen kirjoittajalla.
Boromir: Totisesti, ei tässä ole enää oikein mitään mieltä. Jos on koskaan ollutkaan.
Slipowicz: I-HA-HA-HA-HA-HA-HA-HA-HAA!!!
Kommentit