(Mannerheim porhaltaa sotavaunulla pitkin haltiapolkua. Hänen yllään on vaaleanpunainen tooga ja päässään tilliseppele. Mies on totaalisessa tuubassa, kuten myös hevonen joka hänen vaunuaan vetää.)

Slipowicz: I-HA-HA I-HA-HAA!

Mannerheim: Misseköhen hjelvetisse me olämme, Slipowicz?

Slipowicz: I-HA-NA KRA-KO-WA!

Mannerheim: Paskapuhetta.

(Mannerheim ottaa ryyppyä taskumatteuksesta. Yhtäkkiä puusta putoaa haltiamummo jousi ojossa)

Galadriel: Seis, tai minä ammun!

Mannerheim: Mite pahuksän hjalvattua!

Galadriel: Nuoleni osoittaa saastaiseen sydämeesi.

Mannerheim: Neinkö teelle osoitätaan viäräänväräisyyttä?

Galadriel: Tuletteko rauhassa?

Slipowicz: I-HA-HAN HUM-AL-AHA-AHA-AS-SA TU-HU-HU-LEM-ME!

Galadriel: Tämä ratsuhan puhuu westronia! Ja taitavammin kuin ratsastajansa!

Mannerheim: Tolämme Röhanista. Änömme asylum.

Galadriel: Jaah, no tulkaa sitten. Viimeisen Puolimatkan Tavernassa on vielä tilaa. (kiipeää takaisin puuhun)

Mannerheim: Melkåjsta skogsrå-maininkia. Mistehen me sen tafernan löydemme? Eteenpein!

(Mannerheim ajaa vaunut portista sisään.)

Boromir: Tervetuloa saluunaan! Mitä saisi olla?

Mannerheim: Schauman! Yx drycksjom jänöiselle matkamiekkoselle ja kauravelliä hevoiselleni.

Boromir: Saamanne pitää, herra eversti.

Mannerheim: Mene olen kylläkin marschall!

Boromir: Hyvä on, herra vaivaismänty!

Mannerheim: Nyt on kylle ideat lopussa temen kirjoittajalla.

Boromir: Totisesti, ei tässä ole enää oikein mitään mieltä. Jos on koskaan ollutkaan.

Slipowicz: I-HA-HA-HA-HA-HA-HA-HA-HAA!!!