(Itsevaltava Johan Ludvig Runeberg käyskentelee laitumillaan ja alkaa taputella hevosensa takamusta.)

Runeberg: Kyllå sine kelpå heboinen olet, heboisista barhaimpia!

(Hevonen paskantaa hirveän suihkun ripulia suoraan Runebergin naamaan.)

Runeberg: YÄH JUMALAUTA SMÄLLAN I BAKFÄLLAN

Fredrika: Voi sentään, tämä tapahtuu joka viikonlopppu. (pyyhkii huolissaan miestään)

Runeberg: Onneksi tässä joku on, joka minua arvostaa! Minunhan piti vain promeneerata tässä, kuten kuka vain.

Koskenniemi: Voi minun iltojeni pimeys, pitääkö minun sinutkin lyödä maihin!

Hevonen: juoskaa, hullut!