Snellman: Panehan sitten parastasi, poika. Helsingistä on tuleva monumentaalinen suurkaupunki, Itämeren hempeä tytär.
Runeberg: Eikä totisesti mikään revaansa auliisti jakava hutsu!
C.L. Engel: Tähän tulee kirkko, tähän senaatintalo ja tähän yliopisto.
Snellman: Kuulostaa hyvältä. (Ottaa taskumatteuksen esille ja tyrkyttää siitä Engelille.) Ottaahan arvon arkkitehti pienet hömpsyt isänmaan kunniaksi?
C.L. Engel: Kiitos, mutta minä en juo.
Snellman: Tapiolan urut soikohot! Mitä tuo mies puhuu?
Runeberg: Tukkikaa tuon äpärän suu!
(Snellman riisuu salamannopeasti housunsa ja kietaisee mojovan elimensä Engelin kaulan ympärille ja sujauttaa terskansa tämän suuhun.)
Snellman: Etkös juo, poika!
Runeberg: Kurista tuo katala raittiusaate ulos hänestä!
Snellman: Kautta Kokkolan, totisen lapsuuskaupunkini, sen teen!
C.L.Engel: (Mongertaa Snellmanin terska suussa.) Mutta en minä ole koskaan ollut humalassa...
Runeberg: Kuse sen suuhun, kautta Pietarsaaren!
Snellman: Oiva aatos, veliseni, kusestani lieneekin kolmasosa tärpättiä.
(Snellman antaa kusen lentää.)
C.L. Engel: Möyyyyöööääärgh!!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!
Snellman: Niele nektaria, äpärä!
Runeberg: (Alkaa piestä Engeliä mahaan.) Jumal'avita, tällä miehellä pötsikin on kuin marjapuuroa!
C.L. Engel: Möyrrrrrr... (Oksentaa.) Blöyyyyrrrr...
Snellman: Kas keppostelijaa!
Runeberg: Älä anna sen oksentaa kallista ainetta ulos!
Snellman: (Työntää elimensä syvemmälle Engelin suuhun.) Olisikohan tällaisesta proseduurista apua asiallemme.
C.L. Engel: Blööörrrrr... Yöööörrgh...
Runeberg: Yhä vain valuu suupieliä pitkin. Työnnä syvemmälle, hyvä mies!
Snellman: Minusta tuntuu että asiaa auttaisi jos herkeisit häntä pieksemästä.
Runeberg: Työnnä sinä vain letkusi syvemmälle.
Snellman: (Työntää elimensä Engelin ruokatorveen.) No niin, siellä on ja pysyy.
Runeberg: Anna kusen lentää!
Snellman: Eihän tässä muutakaan voi.
C.L. Engel: Mööh...
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!!!
C.L. Engel: Blöööö... blullulululuuu...
Snellman: Eiköhän tuo jo riitä! (Vetäisee kalunsa ulos Engelistä, samalla ulos tulee valtaosa Engelin sisäelimistä.)
Runberg: Moitteettomat munuaiset! Näistä saa Venäjän markkinoilla ainakin sata ruplaa!
Snellman: Minä otan maksan.
Runeberg: Tuo äpärähän ei sitä tarvitsekaan.
Snellman: Lääkärinä Elias saa vaihtaa oman maksani tähän.
Runeberg: Olet sinäkin aika kettu, veliseni, aika kettu, etten paremmin sano.
Snellman: Möh möh möhöö!
Runeberg: Nyt kun Helsingin monumentaalinen keskusta on rakentamista vaille valmis, voisimme kaiketi mennä Kaivohuoneelle juomaan maljan isänmaan kunniaksi?
Snellman: Voisimme.
(Runeberg ja Snellman läksivät kohti Kaivohuonetta. C.L. Engel jää maahan tekemään kuolemaa.)