(Kivi ja Leino katselevat yhä ikkunasta ulos. Viina virtaa alati.)
Kivi: Taisi Minna saada aikamoista kyytiä.
Leino: Jo toki! Runebergin hevoset ovat tunnetusti tanakkaa tekoa.
Kivi: Sen huomaa. Tuollahan tuo Minna makaa aivan lötkönä maassa.
Leino: Makaisi vähemmästäkin.
(Runebergin toinen hevonen kopsuttelee paikalle: klip-klop-klip-klop-klip-klop.)
Leino: Mitä riivattua?
Kivi: Sehän on Seppo, toinen Runebergin kaakeista!
Leino: Ei perkele! Tästä ei hyvää seuraa!
Kivi: Kas vain, näyttäisi Joonaksella ja Sepolla olevan jonkinlainen neuvonpito meneillään. Kuules tuota!
Joonas: I-HA-HA-HAA!
Seppo: I-HAA-HA-HAAAA-HAA!!!
Joonas: I-HÅ-HÅ-HÅÅ!
Seppo: HÅ-HÅ-HÅÅ!!!
Kivi: No niin ovat kuin isäntänsä!
Leino: Myös libidonsa puolesta! Katsopa tuota!
Kivi: Niin.. voi voi voi.. tämä oli odotettavissa.
Leino: Siinähän ne nyt yhtä aikaa astuvat Minnaa.
Kivi: Tekee pahaa katsoakin!
Leino: Äläpäs nyt, veikkonen, kuulehan tuota elämöintiä!
Minna: Antaapa mennä, komiat kaakit, lissee lissee, luijempaa luijempaa!
Joonas: I-HA-HA-NAA!!!!
Seppo: I-HA-HA-NAM-PAA!!!!
Kivi: Hyvinhän se näyttäisi sujuvan. Sitä vain ihmettelen, että kuinka Minnan röörit tämän kaiken kestävät.
Leino: Suomalainen nainen on rautaista tekoa.
Kivi: Ei voi muuta kuin kunnioittaa Suomen kansan urheita naisia!
Leino: Ties vaikka joku päivä saataisiin tänne oikein demokratia ja äänioikeus naisille!
Kivi: Älä nyt sentään hulluja puhu!
(Leino ja Kivi kaatavat kurkkuunsa lisää viinaa.)