(Suomen Pankin kabinetissa istuu valikoima suurmiehiä väittelemässä valuutasta ja rahayksiköistä.)

Mannerheim: Mjene sanon ehdottamatte, ette meitten pitee seelettee rupla ja kopeikka.

Snellman: Kyllä autonomisen kansakunnan kansakuntien joukossa nyt on korkea aika saada myös omat rahayksiköt. Vaikka ei niitä tarvitse tuulesta temmata. Markka ja penni lienee hyvä kombinaatio.

Runeberg: Mitä te nyt puhutte! Pennosia vielä! Kruunu ja äyri, siinä maailman parhaat rahayksiköt. Siinäpä sitä!

Topelius: Miten olisi taalari?

Lönnrot: Emme me oikeastaan tarvitse rahayksiköitä. Parasta olisi lakkauttaa raha kokonaan ja palata vaihtokauppoihin ja vaihdantatalouteen.

Runeberg: En jumankauta juu nääs päivää jaksa enää järjettömyyksiäsi! (nostaa Lönnrotin kurkusta ilmaan)

(Snellman vetää jostain syystä Lönnrotilta housut alas. Elias muuttuu sinertäväksi kasvoiltaan ja lasauttaa aimo ripulit Snellmanin kasvoille.)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Tämä äpärä teki sen taas! Ruskea on katsantosi, Johan Vilhelm!

Topelius: Minä käyn hakemassa paljon napanderia tänne talouspalaveriin.

Mannerheim: Sje on illan paras ehdetes tehen mennesse!

Lönnrot: Hae myös talouspaperia. (pitelee hellää kurkkuaan)

Mauno Koivisto: Täältä kyllä löytyy sitten niin killinkitehdas kuin setelipainokin, mihin nyt sitten fundeeraamiset johtavatkin.

Runeberg: Kuka vittu sinä olet?

Snellman: Minun patsaani voi sitten laittaa tuonne lähistölle istumaan! En tahdo olla Runebergin ja Leinon välittömässä läheisyydessä. On oltava pieni hajurako. Ja Elias olkoon mieluiten vielä loitommalla.

Mannerheim: Mjene kelle setten emmun selleesen pötsöön jeikie je keleje teyteen...

(Topelius katselee 500 euron seteliä mietteliäänä, haistelee, nuolaisee, pistää suuhunsa ja maiskuttelee.)