(Eino Leino hieroo kyrpäänsä tietymättömillä metsämailla.)

Eino Leino: Aah, mun rintaani tuivertaa, ja runosuoneni sykkii, kun ma tunnen satiaiset vatsassain, ne leikkiä lokoisaa lyöpi!

(Paikalle saapuu voittamaton Runeberg.)

Runeberg: Lönnbohm, senkin kurja paska! Etkö näe valtikkaani?

Eino Leino: Kas, tulevan kansakuntamme tuleva kansallisrunoilija! Maistapas haukku tästä ruiskakusta, jonka suurmestari Elias minulle leipoi.

Runeberg: Minäkö ottaisin suuhuni sen äpärän leipomaa leipää! Mielummin ottaisin puolet petäjästä, ja taidan sen juuri nyt tehdäkin! (kiipeää puuhun)

Eino Leino: Mitä pahuksen halvattua sinä siellä teet? Eikä tuo ole petäjä, vaan koivu!

Runeberg: (istuu koivun oksalla) Tämä on idyllinen pastoraali, senkin löyhkäävä ihrastuhnu!

Eino Leino: Etkö kuitenkin maistaisi tätä leipää?

Runeberg: (pyllistää ja turauttaa aimo lastin ehtaa ripulia Eino Leinon niskaan.)

Eino Leino: Hyi olkoon! Kauheata!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

(Paikalle saapuu August Strindberg.)

Strindberg: Våj tejtä Suomen niemen runoniekkoja, igen olette paskoneet päällenne kuin palvelustytön morsian!

Eino Leino: En se minä ollut, vaan tuo hävytön!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! (laukaisee aimo lastin ripulia Strindbergin niskaan.)

Strindberg: Aah, koprofilian ilå! (piehtaroi ripulissa)

(Paikalle saapuu Topelius.)

Topelius: Minä tulin vankkureilla, koska vankkurini ovat täynnä pontikkaa. Niin, minulla on useampi vankkuri, ja jokainen niistä on täydessä pontikkalastissa. Jopa hevoseni ovat humalassa. Ja niin muuten minäkin.

Seppo: I-HÅ HÅ HÅÅ!

Joonas: RÅHÅHÅHÅÅ!

Runeberg: Mitä pirua, nuohan ovat minun hevosiani! HÅ HÅ HÅÅ! Se oli miehen työ, Toppe, se oli miehen esimerkillinen työ!

Topelius: Ajattelinkin, että tykkäisit! Joka ukolle iso pullo viinaa käteen ja suuhun ja kurkusta alas vain, kautta Waltterin muna!

Strindberg: Saankå minäkin maista?

Topelius: No ota toki sinäkin, vaikka homo oletkin!

Strindberg: HÅ HÅ HÅÅ!

(puskasta ryömii alaston Minna Canth tarjoamaan itseään hevosille.)

Eino Leino: No mitäpä tuosta! Saapahan eukko kerrankin kyllikseen!

Topelius: Ai kerrankin? Sama proseduurihan tapahtuu joka helevetin viikonloppu.

Eino Leino: Yhtä kaikki, suurmiehen ja -naisen elämä on sellaista!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

Topelius: Ovatko nämä sinun lapsiasi, Eino? Minä olen pederastian ystävä!

Eino: Äpäröitähän me kaikki olemme, joten anna mennä vaan. Kaipa minä noista osan olen siittänyt.

Topelius: JAHUU!