(Akseli Gallen-Kallela, Jean Sibelius ja Robert Kajanus istuvat Kaivohuoneella.)
Sibelius: Ah, pojat, jo maar maistuu suurmiehellekin ehta olut!
Akseli: Totisesti, totisesti! Suurmiehellekin tulee silloin tällöin pieni temps d'arrêt tarpeeseen, ja mikäpä olisi mukavampaa kuin pienen pieni erfrischend laid-back tuopposen äärellä.
Sibelius: Mitä helvettiä sinä nyt?
Akseli: Opintomatkani Ranskaan, Saksaan ja Englantiin ovat työnsä tehneet. Olen nyt eurooppalainen par excellence!
Sibelius: Älä viitsi puhua paskaa, aikuinen mies! Et sinä ole Englantia nähnytkään!
Akseli: Mutta vielä kerran tulevat maalaukseni Lontoon natsional gallerin seinillä roikuskelemaan!
Sibelius: Sallinet että hörähdän!
Kajanus: No, no, pojat, älkääs nyt tapelko. Pitäkäämme yhtä vain. Mitäs me suurmiehet keskenämme tappeluksimaan, mitä?
Sibelius: Anteeksi, mutta et sinä mikään suurmies ole.
Akseli: Niin, sinähän olet vain joku helvetin musikantti, mikä liet kapinen katusoittaja, kiertolainen, teinilaulujen lurittaja.
Kajanus: Olen minä sentään perustanut tämän maan ensimmäisen sinfoniaorkesterin...
Akseli: (Hakkaa tahtia reisiään vasten.) Maan rahvas sille minkä voi, kun Kajanuksen laulu soi, siellä kulkee kiertolainen, rääkyskelee rääsyläinen, runkkaa pallit pahkuraiseks, reiman kullin kohkuraiseks, lietsoo lemmen luritusta, kovaa kalun kuritusta, piikain pillut pikkuruiset, kosteaks käy kolokansa.
Sibelius: Mitä helvettiä tuokin nyt oli?!
Akseli: Olen tässä runoilijaksikin joutessani alkanut, aina kun maalaustyö myöten antaa. Elias antoi minulle sen pamflettinsa kuvitettavaksi. Siitä olen koettanut mallia katsoa. Paskaahan se on, mutta hyvä siitä on aloittelijan oppia ottaa.
Sibelius: Puhutko nyt Kalevalasta, tämän maan kansalliseepoksesta?
Kajanus: Mikä röyhkeys!
Akseli: No, jonkun vihkosen se minulle kouraan lykkäsi ja käski jotain piirrustaa.
Kajanus: Pyhäinhäväistys!
Sibelius: Älä nyt sinä liioittele siinä!
Kajanus: Kunnianloukkaus! Tulee kyseeseen homicidio por honor! Muuta en sano, en muuta sano!
Sibelius: Parempi niin.
Akseli: Nooh! Mitäs me taiteilijat pienistä, vai mitä?
Kajanus: Niin, nooh, me taitelijat, eihän me taiteilijat!
Sibelius: Anteeksi, mutta et sinä ole taiteilija.
Akseli: Niin, sinähän olet säntillinen pikkuporvari, kansankynttilä.
Sibelius: Ja sitä paitsi taidat olla fennomaani, mitä?
Kajanus: Emmekö me kaikki ole?
Akseli: En minä ainakaan!
Sibelius: Enkä minä! Siihen soppaan en lusikkaani pistä!
Akseli: Minä ja Janne muodostamme kahdestaan Symposium-piirin. Sinä et siihen kuulu.
Sibelius: Et kuulu! (Lyö nyrkkiä pöytään.) Robert, tuo meille kaljaa!
Kajanus: Mikä ennenkuulumaton röyhkeys! (Nousee seisomaan, on jo käymässä Sibeliuksen kaulukseen kiinni. Tappelu ei onneksi pääse alkamaan, koska Oskar Merikanto kolistelee sisään.)
Merikanto: Vittuuuu...
Sibelius: Kukas se sieltä tulee tuiterin korkeimman asteen jo saavuttaneena, ja yhäti lisää janoinen mieli hamuavana. Ei toki siinä: on täällä itsekukin tuoppia kallistanut. Käy toki pöytään, armahin kollega ja lajikumppani!
Merikanto: Vittuuuuuu...
Sibelius: Mitä miehellä mielessä?
Merikanto: Tättä-räi-rä-tätätä-räi-tättä rää rä rä rä rää! (Sammuu.)
Sibelius: Se virsi jäi lyhyeen.
Akseli: Otetaanko Oskari mukaan Symposium-piiriimme?
Sibelius: Mainio aatos, veikkoseni!
Akseli: Otetaan sille!
Sibelius: Otetaan! Mutta sitten minun onkin jo mentävä. Aino jo kaipailee minua.
Akseli: Mitäs mitäs! Antaa akkaväen odotella!
Sibelius: Kyllä muuten, mutta kun se Ahon ketku on siellä taas riiaamassa. Minä käyn vetämässä sitä turpaan.
Akseli: Ymmärrän täysin!
(Sibelius hoipertelee ulos. Gallen-Kallela ja Kajanus juovat kunnes sammuvat Merikannon päälle.)