(Valikoima Suomen suurmiehiä istuu saunassa, jotta he voisivat hetkeksi hellittää harteiltaan vastuun painon.)

J.L. Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Minä kusen siihen kiukaaseen!
J.V. Snellman: Et kyllä kuse.
K.A. Tavaststjerna: Annahan mies olla!
Runeberg: No tuokaa sitten olutta tänne.
Eugen Schauman: No hyvä on, hyvä on. (poistuu mutisten hakemaan olutta Runebergille)
Snellman: Kyllä minä siihen kielimanifestiin aion vielä ryhtyä.
Runeberg: (heittää löylyä kiukaille) Nu kastar jag bad! Usko nyt jo, ettei sellaiseen voi tässä maassa ryhtyä. Venäjä ahmaisee meidät.
Tavaststjerna: Kuinka se Venäjä nyt...
Snellman: Tuo on pelkkä keinotekoinen uhkakuva, taidat omien runojesi puolesta pelätä.
Tavaststjerna: Vaikka mehän jo kuulumme Venäjään...
Runeberg: Men mina dikter... de äro i en sådan ställning, att just de håller detta folk tappert och ihärdigt! Utan min poesi välkomnar även den österbottniske bonden ryssen med öppen famn. Även den svenske kungen lovordar mina dikter, det rikssvenska folket prisar mig och vill att jag flyttar till Sverige! Men nej, jag stannar hos arma och fattiga Såumi-nejto, för hon behöver sina söner hemma!
Snellman: No etköhän sinä vähän liioittele.
(Ovi aukeaa ja sisään astuu alaston August Strindberg kannatellen toisessa kädessään Schaumania ja toisessa olutkolpakkoa.)
Strindberg: Vad han säger är sant!
Snellman, Tavaststjerna: STRHAINDBÖÖG!
Strindberg: Ja! Ni ser framför er en gästande mästare, klädd i sitt eget skinn som är mer värdefullt än era stackares mest dyrbara pälsar, som ni fått från era finska magra bisamråttor och varulvar. Det är jag, Strindberg, och härmed anser jag att det svenska väldet är genomruttet och klassamhället gräver sin egen undergång!
Runeberg: Jävla stockholmare, du och Tegnér kan suga min...
Schauman: Voi kauhia! Tukkikaa tuon äpärän suu!
(Tavaststjerna yrittää tukkia Runebergin suun, mutta tämä puree häntä käteen niin että veri lentää.)
Tavaststjerna: Kirottu saatana! Minähän saan jäykkäkouristuksen.
Runeberg: Han kan godtyckligen suga min denne gigantiske knölpåk!(heiluttaa aikamoista lemmenjyrmyään)
Strindberg: Ja. Min manslem likaså! Tegnér ska vi störta och stampa på hans stoft! Leve framtidsandan!
Schauman: Ei se suuttunutkaan.
Tavaststjerne: Turhaan saan jäykkäkouristuksen!
Snellman: Ruotsalainen saunassa? Nyt pidetään löylykilpailut, kautta Pohjolan!

(Strindberg ja Schauman istuvat muiden suurmiesten viereen ja alkaa hurja löylynviskonta jolle ei näy loppua. Runeberg heittää jopa olutkolpakkonsa sisällön kiville. Strindberg alkaa kusemaan kiukaille, tällöin Tavaststjerna kaappaa loka-astian ja tyhjentää sen Strindbergin päähän. Ilta etenee suotuisissa merkeissä.)