(Puusta, tuohesta ja kuparista valmistetussa rekikelkassa istuskelevat rivissä Zacharis Topelius, Elias Lönnrot, Aleksis Kivi ja taaimpana ankkurina J.V. Snellman. Paikka on Kollonmäki.)

Aleksis: Tässähän sitä nyt sitten jumprahuiti ollaan vaan!

Lönnrot: Joko se kyyti kohta alkaa? Myönnän, että jo jännittelee munaskuita.

Topelius: Mukavaa olla tässä etummaisena ja uhmata kohtaloa.

Snellman: Miehen puhetta, Sakari! Miksemme tosiaan jo käynnisty vinhaan matkaan?

Lönnrot: Olisiko menopelissämme jokin vaje tahi vika?

Aleksis: Oivallinen vaunu tämä on, oivallinen! Hyvä tässä on istua. Kaunis on päivä tänään miehen elellä ja olella ja taivahia mittailla ja maita mantuja haistella nokassansa ja aivoihin asti maailman ja taivahan tuulia tunnustella!

Topelius: Onko kukaan muuten nähnyt -

(Ylempänä rinteessä vuoroin hyppelee, vuoroin lumessa kieriskelee haltioitunut J.L. Runeberg ja näennäisestä irrationaalisuudestaan huolimatta koko ajan lähestyy rekeä.)

Runeberg: ÅH ÅH ÅÅH!

Lönnrot: Katsokaa! Suuri runoveljemmehän on ihan nurinkurin!

Snellman: Johan Ludvig, lasketko sinäkin mäkeä?

Kivi: Juho Snellman, suuri aatemies, julista hänelle, että -

(J.L. Runeberg loikkaa viime pätkän hurjasti ulvaisten reen takajalaksille niin että se tömähtää matkaan. Suihkis! Lisäksi Runeberg potkii lisävauhtia porilaisten marssia truutaten.)

Snellman: Nyt meillä on lähtöliekki! Taisto on alkanut!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Kuulkaa, te kullat kumppanit! Laskekaamme niin että siitä kerrotaan Persiassa asti.

Kivi: Jo näin lähti rakas rekehemme mantuja maallisia seikkailemaan.

Topelius: Uuh!

Lönnrot: Tässä on jäätä!

Topelius: Tuolla on PUU!

Kivi: Tämä se on kunnon menoa!

Lönnrot: Voi kauheata, minua huimaa, ripulit lie lorahtaapi.

Snellman: Ja vauhti vain yltyy!

Topelius: PUU! PUU! Väistä, Johan Ludvig!

(Runeberg ohjastaa ja tekee vahvan korjausliikkeen vasemmalle.)

Snellman: Oiva manööveri, veli hopea!

Topelius: Taitava väistö!

Runeberg: Minä olen ässäshafööri. Isäni oli merikapteeni. Minä olen siis vähintäänkin perämies. Näin minä peräsintä käännän.

Lönnrot: Mutta nyt, aargh, nyt nykykurssilla me ajaudummekin suoraan Köyliöjärven jäälle!!

Kivi: Hyinen hauta odottaa, vetihiset luumme nakertavat! Juho Ruuneperistä tuleepi merenpohjan perämies!

Runeberg: Kyllä jää kestää. (potkii vauhtia)

Lönnrot: Maaliskuu on jo pitkällä!

Runeberg: KYLLÄ JÄÄ KESTÄÄ!

(Yhä vain kiihtyvää vauhtia rekikelkka hurjistaa mäkeä kunnes kohtaa hyppyrin ja lähtee lentoon, sitten se saavuttaa äänen, valon ja lopulta parakosmisen nopeuden ja ennen järven jäähän osumistaan se katoaa rinnakkaisulottuvuuteen.)