(Suomen kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Pääsiäisestä on jo selvitty... Vain tänä vuonna, ainoastaan vapun kunniaksi, ovat meidän kaikkien tuntemamme suurmiehet, vanhat ystävät sekä myös toisilleen rakkaat vihamiehet Jean Sibelius ja Eino Leino päättäneet yhdistää voimansa. Lennokkaasti improvisoiden he toteuttavat sävelrunoutta; Sibbe polkee ja pimputtaa flyygeliä minimalistisesti ja Leino resitoi ja laulaa tunnetuimpia teoksiaan: Elegiaa ja Nocturnea. Pim-pom pim-pom pim-pom... moukkupikarit pomppivat flyygelin päällä ja Leino keinuu musiikin tahdissa pullo kädessä tukka hulmuten. Hoplaa! Yleisö taputtaa ja nauraa.)

Eino Leino: Hyvää pyhän Valpurin päivää mina damer och herrar! No niin, herkistykäämme. (...) Ruislinnun laulu korvissani...

Jean Sibelius: (soittaa pianoa, heittää väliin) Ruisviinan maku huulillani! Hähähä! (Yleisö taputtaa ja nauraa.)

Leino: tähkäpäiden päällä täysi kuu;

Sibelius: Viinapäiden onneks' kostuu suu! (Yleisö taputtaa ja nauraa.)

Leino: ...hiljaa siellä, ei tämä ole mikään kabaree-esitys eikä varsinkaan villin lännen saluuna!

Sibelius: Kuka täällä kappaletta vie? Älä lausu noin yllättäviä, vaikea kompata.

Leino: Äh. Kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.

Sibelius: Kaunista, kaunista. (tyhjentää yhden pikareista soiton keskeytymättä. Leinokin ottaa hörpyn)

Leino: En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. Miksi metsän tummuus sävelehen? Kosk' on mustaa murhe ylpeäin. Miksi juovat päivän laskenehen? Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto? Koska sinne on silmäin kiinto. Miksi vanamoiden valjut lemut? Koska päättyneet on päivän kemut.

Sibelius: Kunnon rymy-orgioiden jälkeen haisee paska vaikka olisi Gallian maalla! Minä tiedän sen vanhastansa. (Humalainen yleisö taputtaa ja nauraa)

Leino: Miksi varjot virran veen? Kosk' on mieli mulla siimekseen. Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär' elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.

Sibelius: Ja siinä tuvassa poljetaan piikaa, avataan immen saloja! (Sibelius tyhjentää yhden pikareista soiton keskeytymättä. Yleisö taputtaa ja nauraa humalaisesti. Leinokin ottaa sadatellen hörpyn. Sibelius vaihtaa soitannon tunnelman melankoliseksi)

Leino: Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Sibelius: (liikuttuneena) Buhuhuu! (kumoaa pikarin ja itkee koskettimilleen soiton kuitenkaan taukoamatta. Yleisö taputtaa ja nauraa humalaisena)

Leino: No voi saatana... ryhdistäydy, Sibbe! Ole mies!

Sibelius: Mies! (tokistautuu) MIES!

 

 

 

Leino: Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät. Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.Notkosta nousin. Taasko on painua tieni? Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni. Tiedän ma: rauha on mullassa suotu. Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu. Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat. Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Sibelius: Hehe, viina on kallista Suomessa vai mitä mina damer och herrar! (Yleisö taputtaa ja nauraa umpihumalassa.)

Leino: Helvetin enkelit! (juo moukkupullonsa tyhjäksi kertahuikalla seisonta-aplodien saattelemana)

Sibelius(laulaa humalaisena): Viini virtas vaan - viini virtas vaaaan!

Leino: Kaiggeni andoin, hetken ma heilua jakshoin... haavehen kullit mun mieleni murheella maksakirrooshi.. Uupunut olen, ah, punajuurihin shaakka! Liikako lienee pantukin paatinen paakka? Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Sibelius: Ei seisho enää.

Leino: Voittoni tyhjä, työn tulosh tuntoni soima. Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat, katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Sibelius: Ämmä saatiin shänkyyn mutta turha oli dyö.

Leino: Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen? Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Sibelius: Jähmettyishikin!

Leino: Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan. Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan. Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin. Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Sibelius(laulaa rehvakkaasti humalaisena): Viini virtas vaan - viini virtas vaaaan!

(Nuori Vesa-Matti Loiri loikkaa lavalle viinipullot käsissään. Yleisö taputtaa ja nauraa.)

Vesa-Matti Loiri: Hyvää vappua kaikille! Viini virtaa vaan!

Leino: Hoplaa!

Loiri: (tekee spagaatin) Eikä tässä vielä kaikki!

(Nuori jänispukuinen M.A. Numminen ja kissa-asuinen Otto Wille Kuusinen laskeutuvat lavalle kettingistä roikkuen olutpullo, shampanjapullo, simapullo ja vielä kossupullo käsissänsä. Yleisö taputtaa ja nauraa. )

Sibelius: Mitä pahuksen halvattua? (kumoaa pikarin)

M.A. Numminen: Mestarit areenalla! Vappumarssimme alkakoon!

Otto Wille Kuusinen: Puhuttiinko täällä katkotuista kahleista? Tässä on kettinkiä - ja juuri nytkin pieni Suomen kansa katkoo kahleitansa, sillä kärsimysten malja se jo kukkorillaan on.

Sibelius: Tänään ei taidetakaan esittää jääkärimarssia?

Leino: Jokaiselle juhlansa. Nyt maljat pohjaan, kaikki veikkoset!

Numminen: Kaikille kerubeille riittää jumalten mettä. Aarteeni, juokaamme likööri! Vielä kun olisi tippaleipää.

Kuusinen: Antaa palaa, Sibbe! Nyt vedetään Internationaali!

Leino, Loiri, Sibelius Kuusinen ja Numminen: Työn orjat, sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus. Pohja vanhan järjestyksen horjuu. Orjajoukko taistohon! Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta meidän silloin on! Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään. Työmiehet, kyntäjät ja kaikki työkansa joukko nälkäinen! Maa meidän on ja olla täytyy, vaan ei laiskain lurjusten. Nälkä meill' on aina vieraanamme, vaan kuin korpit haaskoiltaan me kerran kaikki karkoitamme, ja päivä pääsee paistamaan. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään.

(Suomen kansallisteatterissa kansanjuhlat yltyvät sekasorroksi, lähes mellakaksi ja vallankumoukseksi ja niin kaikki on kuten pitää. Kevät on saapunut - riemuisaa vappua kaikille!)