Eino Leino: Kaiken viel' kokenee täs' harhan yössä. Ken paskasta tokenee runoilijan työssä? Minä olen muuten huomenna ryypännyt jo kolme viikkoa putkeen.
Snellman: Ohoo, eikö siinä ole kunto jo koetuksella?
Topelius: Enpä nyt tiedä...ei tulevalla suurmiehellä!
Leino: Ei niin, mutta sen jälkeen voinee silmistä paistaa pessimismi...
Schaumann: Siis mitä hittavaista tämä nyt pessimistiä suosisi. Tuo pöytä lainehtii veristä ripulia, ja baaritiskille taas on lasautettu verta ja spermaa!
Topelius: Turpa umpeen, älä koko ajan häiritse meidän tärkeitä asioitamme, sperman polttama rotta!
Lönnrot: Laitapa kuule perheellesi verilettuja.
Topelius: Haa, näin Elias, sinä taas piristyt, sinä ikivetreä kiitäjä!
Schaumann: (hiljaa taustalla) Ei minulla ole perhettä...
Snellman: Eliaksellehan sattui vahinko äsken.
Runeberg: Taas vahinko niin, perkele, vahinko, mokoma kävelevä moniongelmaryttypippelifauni, pystyyn sammakonkudusta nostettu ukonkuukunen...
Eino Leino: Ojanpenkalta osmankäämien suvusta kisällin kyrvälle vedettävä saastapussi! Paskaa osui minunkin lasiini.
Strindberg: (tullut iloiseen hihityshumalaan parista lasista viiniä) Minäpä såitan teille kitaraa, juråt julmurit. (näppäilee) Jodaladiluu!
Snellman: No voi taivahan tuskat tuota esitystä sitten.
Lönnrot: Minulla on kyllä vähän heikko olo.
Runeberg: Ja sekö olisi Herran ihme, kun olet juuri suihkuanut vatsasi täydeltä värikästä, verensekaista ripulipaskaa ympäri Kaivohuonetta! Ja kuka on kuunaan nähnyt moisten hehtaaripallien räjähtävän kesken illanvieton, se Koskenniemi pitäisi lukita Lapinlahteen!
Strindberg: Ettekö te pitäneetkään esityksestäni. Ja ne pallit, ne pallit, ja Snellmanin muna! Infernå-kriisini ån tåsiasia.
Snellman: Älä nyt. Saat lainata minun aisaani, kun tarvitsee, kunhan kannatat sitä. (heiluttelee aisaansa kädellään)
Strindberg: Sinä ålet ainåa kunnån veikkå täällä!
Topelius: Kuule Elias, sinun pitää nyt ensiksi vuorata vatsasi ravitsevalla luostarioluella, jotta voisit hyvin. Eliaksen vatsastahan on kaikki hyvä aines kateissa, pitkin pöytiä ruiskanut. Eugen, tuo sitä minun tavaraani Eliakselle.
Schaumann: Ei kai sitä...
Topelius: Tiedähän huutia, kohta kyrvätön hunsvotti...!
Schaumann: Aargh! (tarjoaa Eliakselle tuopillisen Topeliuksen luostariolutta, yksikymmentäviisi-tilavuusmittayksikköä kymmentiusta etanolia sisältävää tärpättiä. Elias juo sen ahnaasti alas, ja on selvästi tokkurassa.)
Topelius: Eikö tunnu hyvältä, sinä viaton Elias, sinä pojista potrin!
Snellman: (tutkii äkisti Topeliuksen pupilleja) Mieshän on aivan ulkona tästä maailmasta!
(Topelius suutelee Lönnrotia ja availee tämän paidannappeja.)
Schaumann: (katsoo Lönnrotin lasittunutta katsantoa) Niin on Eliaskin!
Topelius: Annahan nyt kun vanha setä imee sun nännejäs! (kumartuu Eliaksen rintakehää kohti)
Runeberg: Jukopliut! Nämä kaksi ovat kyllä aivan sammumassa.
Eino Leino: Luulenpa, että Eliaksen näennäinen viattomuus kiihottaa tätä irstasta namusetää, koska hän on niin omissa maailmoissaan. Hyi hiisi!
Snellman: Hiljempaa, moukka, ajattele nyt Sakarin mainetta! Ja tulevien polvien ihanteellista kuvaa hänen legendastaan!
Leino: Minä en välitä! Itse olet moukka. Minä olen dandy-boheemi!
Runeberg: Hölmö-Kustaa sinä olet narrinviitassasi!
Snellman: Nyt kyllä Eugen viedään nämä pirulliset piilohomot äkkiä jonnekin selviämään, tai joudumme edesvastuuseen oikeuden ja Jumalan edessä.
Eugen: Et sinä kyllä ole yhtään vähemmän humalassa, jostain syystä et kuitenkaan homoile. Tehkäämme kuten ehdotat.
(Schaumann ja Snellman alkavat retuuttaa pyristelevää uuspariskuntaa sivummalle. Lönnrot on ottanut toisen tuohivirsunsa käteen lyömäaseeksi ja takoo sillä Schaumannia toistuvasti kalloon. Topelius vain jokeltaa ja örveltää. Schaumann repäisee satunnaisen oven auki ja törmäilee Lönnrot sylissään pieneen huoneeseen)
Schaumann: Luojani, voihan pelsepuupien pissit!
(Puolialastomia nais- ja mieshahmoja on huone täynnä. Yksi heistä on Mannerheim)
Mannerheim: Me emme pane miekka tuppi, ennen kuin Anus on meidän.
Minna Canth: Taasko se marski ryskyyttää persiiseen!
Edith Södergran: Niin se taitaa aikoa.
Neiti af Adlerbröst-Korskeapovi: Tsihiih!
Schaumann: (Minna Canthille) Ja mitä sinäkin viiden lapsen äiti täällä neitojen kamarissa vittusi päällä istut!
Minna Canth: Me olemme täällä Edithin kanssa vain juomassa itseämme oikeaan sikahutikkaan.
Edith Södergran: Perseet olalle vaan!
Minna Canth: Nakit silmille!
Edith Södergran: Jee jee, känni päälle!
Minna Canth: Pelti kiinni!
Mannerheim: (repii neidin hameita) Taas minä valloitan Anuksen! Paska, paska... ei seiso enää.... senkin mutiaiset.
Neiti af Adlerbröst-Korskeapovi: Kuulkaa tekin suurmiehet, marsalkalla on nyt jokin vialla herkkujerkussa!
Snellman: Tuokin taas ehtinyt juoda liikaa, ei tule enää mistään kalua. Ei perkele, mennään muuanna.
Schaumann: Kauhea liuta aivan asiaankuulumatonta sakkia. Näinkö sukua jatketaan!
Lönnrot: Menkää te, minä jään hoitamaan tämän tilanteen.
(Snellman ja Schaumann eivät kestä enää, vaan pakenevat paikalta.)
Lönnrot: Kyllä minä sinun miekkasi saan vielä nousemaan, Mannerheim!
Mannerheim: Onko? Sinulla? Jotain? Häh? Vittu. Anus
Lönnrot: Onhan minulla tällainen. (nostaa hymyillen taskustaan esille aivan kyrvännäköisen sienen)
Mannerheim: Tuotako pitäisi syödä. Paskat! Minun on vapautettava Anus! Perssilmä.
Lönnrot: Ehei, ei tätä syödä. Me tökkäämme tämän Mannerheimin perseeseen, ja sitten koittaa eri lystiä!
Topelius: (havahtuu) Nyt riemua peliin! (tökkää sienen Mannerheimin perseeseen!)
Mannerheim: ! (silmät ovat pullistua päästä)
Topelius: Tästä tuleekin mieleeni eräs värikäs muistelo menneiltä ajoilta... (alkaa kertoa rivoa tarinaa neideille. Tämähän onkin itse asiassa neitien kamari, joissa istuvat vaitonaisina naisina vaiti myöskin Edith Södergran ja Minna Canth menoa ihmetellen.)

(Muistelo seuraa vasta vähän myöhemmin; Jotain rajaa nyt sentään, aikamoista pornoa.)