Eino Leino: Hyvää iltaa itse kullekin juopolle ja äpärähomolle, tässä tulee tämän maan tuleva kansallisrunoilija! (Taputtaa käsiään) Nostakaapa siis kolpakot pöytään!
Runeberg: Kirottu äpärä, etten sanoisi mutsinnussija! Sinä olet pelkkä paskaa suoltava suolenpohjukan jämäpaska. Tässä maassa ei suomenkielellä runoilla, ei kuuna päivänä! Minä, yksin minä olen tämän maan tuleva kansallisrunoilija!
Eino Leino: Suomen kieli, Suomen mieli!
Runeberg: Kirottu tuhnuttava läski! Lausunpa sinulle totuuden sanan!
Eino Leino: Lausua sinä et osaa, etkä kirjoittaa, mutta sano toki sanottavasi.
Runeberg: (Resitoi.) Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin...
Eino Leino: Vaiti! Vaiti! Tuon plebeijin säkeniä ei tässä talossa lausuta!
Runeberg: Siinäpä meillä on suomenkielen taitaja, runotarten suosikki, laulun lahjalla siunattu Veikko-Antero!
Eino Leino: Se peräsuolen kyhmy ei osaa edes nimeään kirjoittaa!
Runeberg: Kademieli, kadekieli!
Eino Leino: Nyt sitä viinaa tänne!
(Eugen Schaumann konttaa paikalle.)
Schaumann: Kas tässä oluenne, herra suurmies.
Eino Leino: Viinaa, minä tahdon viinaa! (Läimäyttää Schaumannia poskelle.)
Sibelius: No, veli veikkonen, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto!
Strindberg: Är ni perifeerian mästaare alltid som det här?
Sibelius: Arvoisat suurmiehet! Rauha sydämiinne! Istukaa pöytään!
(Koko kööri, mukaan lukien Strindberg, istuutuu pöytään.)
Sibelius: Mikä on riidan aihe?
Eino Leino: Vaadin, että minulle pystytetään patsas Espan puistoon!
Runeberg: Minulle se patsas pystytetään af Finlands folk! Kiitollinen Suomen kansa!
(Lönnrot, jonka pään sienet ovat pahemman kerran sekoittaneet, riisuu housunsa ja hyppää pöydälle.)
Lönnrot: Löllölöö!
Kivi: Nyt tuo äpärä meni kerrassaan sekaisin.
Lönnrot: (Kyykistyy.) Löllötilöö!
Kivi: Pahalta näyttää...
(Lönnrot ripuloi pöydälle niin että turina käy: plööööööööörts.)
Strindberg: Fy faan! Vad är det med er Finlands mästaare! Han skiter på mitt ansikte!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Vai että paskoi naamallesi! No, sehän on sinulle tuttu juttu! (Kääntyy suomalaisten suurmiestovereidensa puoleen.) Kyllä se Tavastjerna osasi nämä jutut!
Kivi: Herkkä pää tuolla Eliaksella! Miesparka menee muutamasta sienestä aivan rappiolle!
Runeberg: Herkkä vatsa! Minäkin vedin sieniä kuin homo, vaan eipä tunnu missään.
Sibelius: Huomaan, että Eliaksen suolensisältö on joutunut kolpakkoihimme. (Ottaa kolpakostaan siemauksen.) Toden totta, tämä maistuu ihan paskalta! Pöytä näyttäisi muutenkin olevan kovasti tahrainen. Emmekö siirtyisi baaritiskille?
Kivi: Kannatetaan!
(Suurmiehet siirtyvät yhdessä tuumin baaritiskille. Samalla hetkellä sisään astuu V.A. Koskenniemi.)