(Alaston Lönnrot tanssahtelee ympäri Vanhaa kirkkopuistoa joikaten ja mystisiä loitsuja huutaen. Sibelius ja Kajanus paukuttavat noitarumpua auttaakseen Eliasta saavuttamaan transsin. Näitä tunnelmia todistamaan saapuvat kuvanveistäjät Emil Wikström ja Walter Runeberg.)

Emil Wikström: Katsopas tuota menoa. Ja vielä pyhäpäivänä!
Walter Runeberg: Olisivatpa veljeni ja isäukko täällä! HÅ HÅ HÅÅ!
Emil Wikström: Tiedä, vaikka olisivatkin. En ole nähnyt koolla näin paljon suurmiehiä yhtä aikaa sitten Järnefeltien sukujuhlan!
Sibelius: Mukaan vaan, Suomen vesat, taputtakaa käsiänne, yhtykää rituaaliin!
Walter Runeberg: Onko tämä varmasti kristillistä?
Aleksis Kivi: Totta helvetissä on!
Wecksell: Herra Wikström, itse asiassa koolla ei ole ollut näin paljon suurmiehiä sitten suurherätysjuhlien!
Topelius: Itse asiassa koollehan tarvittaisiin niin paljon suurmiehiä kuin vain ikinä mahdollista jotta Agricolan manaaminen onnistuisi.
Kivi: Hei, mitä jos lähettäisimme kirjekyyhkysen tuolta, lähettäisimme oivallisen vaistonsa avulla hakemaan meille vielä Snellmanin, Juhani Ahon, ja itsensä tuon pojan isän, Runebergin?
(Vaiviutunut hiljaisuus.)
Kivi: ...niin, mitäpä jos näin kutsuisimme Snellmanin ja Ahon?
Wecksell: Hyvä idea!
Topelius: Kannattaa kokeilla.
Sibelius: Heitä tässä tarvitaan.
Leino: Mukaan vaan juhlimaan!
Kivi: Tuumasta toimeen!
(Aleksis Kivi sitoo avunpyyntöpapyruksen kirjekyyhkyn jalkaan ja päästää menemään.)
Leino: Onnea matkaan, sa rauhan lähettiläs, taivahan sinilintu, onnen..
(Ennen kuin kyyhkynen on päässyt kauaskaan, kuuluu läheisestä metsiköstä pamaus. Kyyhkynen putoaa. Metsiköstä kuuluu riemukkaasti "HÅ HÅ HÅÅ! Se luoti tiesi paikkansa!" ja heti perään veljellisen kannustavasti "Olet sinä aika kettu, Johan Ludvig, aika kettu!")
Kivi: No voi saatanan saatana! Sinne meni aimo lintunen!
Walter Runeberg: Ai niin, pappahan on metsästämässä tuolla puiston toisessa päässä.
(Runeberg ja Snellman saapuvat paikalle yhteisestä moukkupullosta kaatoryyppyjä nappaillen.)
Runeberg: Mikä lie sensaatio tekeillään taas, johan minä viime syksynä koko tämän revohkan matkaansa lähetin, Lapinlahtea pelastamaan, selvän pelin kansalle ottamaan! Menehän sinä Waltsu hakemaan tuolta harpyija, jonka keihästin.
Walter Runeberg: Hoo! Kyllä, herra.
Snellman: Totisesti minä näen että täällä ollaan jo asiassa pitkälle päästy. Onko vapaus jo koittanut suurmiehille?
Topelius: No teiltä ei sitten mikään pysy salassa!
Leino: Yksi kyllä on pysynyt salassa! Kuulkaa kuulkaa, Topelius on teidän poissaollessanne korottanut itsensä ylisuurmieheksi!
Snellman: Mitä helvettiä?
Topelius: Kantelupukki, tämän saat vielä tuta.
(Runeberg painaa tussarin piipun Topeliuksen rintaan.)
Runeberg: Käärme povellani...!
Topelius: Anna mennä, ei sinusta ole miestä siihen!
(Runeberg ampuu Topeliuksen.)
Kivi: Ja vielä pyhällä maalla!
Lalli: Olisipa minullacin tuliase.
Runeberg: Jaa, mikäs mies se tämä on? Näyttää ihan Saarijärven Paavolta.
Lalli: Se minä olencin!
Runeberg: Kunnon mies! Ei ollenkaan tuollainen rutjake kuin Topelius.
Waltari: Nyt pitää kai sitten Topeliuskin herättää kuolleista.
Runeberg: Siitä vaan minun puolestani. Löytyykö lisää ryyppyä?
Leino: Otahan tästä Lapinlahden spriitä!
Runeberg: Aah, pulpulpul. ACH! Ätäkkää tavaraa, täytyy sanoa. Helan går, sjung hopp, fa-de-ral-lan-lal-lan lej!
Snellman: Koita nyt rauhottua!
Runeberg: No EN!
Emil Wikström: Hei, arvatkaapa mitä?
Walter Runeberg: No mitä?
Wikström: Minä voisin tehdä tänne jonnekin patsaan Elias Lönnrotista.
Runeberg: Tee vaan. Se on kunnon äpärä, tietää paikkansa. Toisin kuin tuo Topeliuksen rutjake.
Walter Runeberg: Mutta minä... minä teen patsaan omasta isästäni!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Katsos poikaa! Pojasta polku paranee!
Saarikoski: Malja nepotismille. (ryyps) No mutta herra Snellman, kuinkas on mennyt sitten viime näkemän?
Snellman: Olemme tässä Jannen kanssa metsästelleet ja kalastelleet ja ryypiskelleet. Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning tuli lopetettua kun tuo Lönnrotin äpärä sekosi, kuten näkyy nytkin. Paperirupliahan ei enää saa käyttää... mitäs muuta? Niin, äpäröitä puskee piioilta kesät ja talvet. Tai siunaantuu, miten se nyt ottaa.
Leino: No omiasihan ne ovat kuitenkin!
Snellman: Nooh... lienee noista muutama sinunkin, kuule!
Leino: Pois se minusta, Runebergin ja Koskenniemen ne ovat! Hei, missä Koskenniemi on?
(V.A. Koskenniemi saapuu paikalle.)
Koskenniemi: Hassua, tunsin jonkin kosmisen vedon... kas, Topelius on kuollut!
Leino: Terve Koskis, terve terve!
Kivi: Juu, Topelius meni. Ja tuolla on toinen raato, vähän kauemmin ollut kuollut. Pappi oli.
Lalli: Se on minun raato se!
Runeberg: Minä ja Paavo, me olemme karhunkellistäjiä, varokaa vaan!
Leino: Ei se nyt oikeasti Paavo ole, vaan...
Runeberg: Håll mun ellet sinäkin halua tussariani taas suuhun tai perseeseen, taikka suun kautta perseeseen, aina minusta siihen miestä riittää!
Leino: Väkivallan tyranniuden edessä nöyrryn kuin palava soihtu Neron puutarhassa...
Koskenniemi: Hop, hop. Löytyisikö pientä ryyppyä?
Waltari: Hep, otahan vaikka tuosta. Otetaan oikein Koskennientä kitusiin!
Koskenniemi: Kernahasti, hyvä veli, vallan kernahasti.
Leino: Skål!
Kivi: Nyt jäi se Juhani Aho löytämättä.
Leino: No kuka siitä nyt välittää?
Kivi: Hehhee, oikeassa olet!
Waltari: Kissanpaskat jostain Juhani Ahosta!
Leino: Otetaanpa sille. Hissun kissun vaapula vissun! Piupali paupali...
Sibelius: (huutaa!) Hei, kuulkaa! Lönnrot ilmoittaa että rituaali on loppumassa ja nyt tarvitaan vielä puhdashenkinen enkelikuoro laulamaan jotakin kristillistä sanomaa jotta Agricola saataisiin tuotua.
Kajanus: Jaahas, jaahas. Tavoitelkaamme adventtitunnelmaa...
Runeberg: O HELGA NATT...!
Kajanus: Tästä lähteköön: Folk, fall nu neder!
Wecksell: Och hälsa glatt din frihet.
Runeberg: O HEE-EELGA NAA-AAT!
Snellman: Du frälsning åt oss gav!
Runeberg: O HEEEELGA NAA-A-A-AAAT!
Mannerheim: Dü frälzning å-åå-ååt asch gjaaaaaav!

(Lönnrot on päässyt tanssissaan päätökseen ja taivahasta laskeutuvat revontulien, kerubien ja tulivaunujen saattamina Mikael Agricola ja yllättäen myös Kustaa Vaasa sekä Olaus Petri.)

Lönnrot: Huh huh, moisen jälkeen maittaisi kyllä ryyppy!
Runeberg: O HEEEELGA NAA-A-A-AAAAAAAAT!!!!
Kajanus: Otahan tuosta. Ken onkaan tuo pläski?
Topelius: (herää kuolleista) No voi sun pillunpäre!