Jyrki: Kuule Jutta, ota sä noi muovikupit ni mä otan nää kepit.
Jutta: Okei Jyrki, sulla välähti taas.
Jyrki: No ainahan mulla. Mut hei, mihin sä viet niitä kuppeja?
Jutta: Sähän käskit mun ottaa nää.
Jyrki: No käskin käskin joo, muttemmä sanonu että vie ne sinne.
Jutta: Mihin mä nää sitten vien?
Jyrki: No paa tonne pöydälle.
Jutta: No mä paan sinne.
Jyrki: Joo hyvä, mä vien nää kepit.
Jutta: Siis mihn sä ne viet?
Jyrki: No totte.
Jutta: Minne tonne?
Jyrki: No tonne varastoon, johan mä sanoin.
Jutta: Et sä mitään sanonut.
Jyrki: Sanoinpas.
Jutta: Et sanonu.
Jyrki: Sanoin.
Jutta: Et.
Jyrki: No kyllä kuule ihan varmana sanoin!
Jutta: Et varmana.
Jyrki: No joo joo. Älä jankuta.
Jutta: Emmä jankuta. Ite jankutat.
Jyrki: No mee nyt johonkin siitä.
Jutta: Mihin mää meen?
Jyrki: No emmä tiiä. Kuhan nyt meet johonki.
Jutta: Mihin mä tästä meen? Emmä mee mihinkään.
Jyrki: Lähe nyt menee.
Jutta: En.
Jyrki: No ei sitte. Mä kuiteskin vien nyt nää kepit.
Jutta: No vie. Mä soitan sillä aikaa Pekalle.
Jyrki: Miks sä sille soitat?
Jutta: Mulla on asiaa sille.
Jyrki: Älä soita sille. Mitä asiaa sulla on sille?
Jutta: Miksen soita?
Jyrki: Mitä asiaa sulla on sille?
Jutta: Ei kuulu sulle.
Jyrki: No kyllä se nyt vähän kuuluu jos sä rupeet soitteleen jonnekin.
Jutta: Kyllä mä saan soittaa.
Jyrki: Joo mutta Pekalle et soita.
Jutta: Miksen?
Jyrki: No mitä asiaa sulla on sille?
Jutta: Ei kuulu sulle, johan mä sanoin.
Jyrki: Jos sä soitat, sä lähdet täältä.
Jutta: Mähän en lähe kulumallakaan.
Jyrki: Kyllä muuten lähet.
Jutta: Ei kyllä mä jään tänne ainakin kahvituntiin asti.
Jyrki: No jää sitten.