(Kenraalikuvernööri Bobrikov saapuu Kaivohuoneelle. Suurmiehet ovat jo aikoja sitten poistuneet, mutta ilmassa leijuu yhä kusen, paskan, oksennuksen ynnä muiden eritteiden inhottava löyhkä. Niin seinät, lattia kuin kattokin ovat tahritut mitä iljettävimmillä eriteillä. Kaikkialla lojuu rikottuja astioita ja huonekaluja, jotka nekin pääsääntöisesti ovat moninaisten eritteiden likaamat. Lisäksi ulko-oven vierustaa on nähtävästi käytetty yleisenä käymälänä, sillä siinä lojuu iso kasa höyryävää paskaa. Sanalla sanoen: Kaivohuone on suurmiesten jäljiltä melko ikävässä kunnossa.)

Bobrikov: Kautta slaavilaisen melankolisiin tunnelmiin taipuvaisen vereni, Pyhän Äiti-Venäjän nimessä, mitä - mitä halvattua täällä on tapahtunut! Halloota halloo! Onko täällä ketään? Vaadin selityksen, kuuletteko, selityksen! (kuulostelee) Hm.. jaahans, jaahans, vai niin, ovat piruparat livistäneet. Mutta pakoon eivät pääse, sen vannon kautta Tsaarin! Laitan äreimmät kasakat mokomien ulosteiden kanssa vehtaavien fennofiilipaskojen perään, juuri niin, saavatpa maistaa kasakan hevospiiskaa, ha-ha! Mutta kovin tekisi nyt mieleni saada lasillinen ehtaa venäläistä viinaa, sitä tavallista, mutta täällä ei taida olla tarjoilua enää tähän aikaan. HALLOO, SAAKO TÄÄLLÄ PALVELUA? Jaaa-hans, noh, joka itseään auttaa, sitä Herra auttaa, heh-heh. Kas, tässähän on ehjänä säilynyt lasi, hm, tosin jotakin ruskeaa kuorrutusta tässä on, niin, paskaahan tämä taitaa olla (nuuhkaisee), niin, ellei peräti ripulipaskaa. Vaan kyllä tämä kelpaa. Löytyisiköhän täältä vielä viinaa, vai ovatko Suomen äpärät kaiken kurkkuihinsa kaataneet, mokoma juoppokansa, juuri niin, se kyllä tiedetään, että suomalaiset eivät koskaan kykene omatoimisesti luomaan kulttuuria, juuri niin, vaan toisin me venäläiset, me olemme maailman mahtavin kansa. Mutta ei ei, ei täällä ole enää yhtään viinaa. Kirottua! Minä lähden!

(Bobrikov poistuu Kaivohuoneelta.)