(Elias Lönnrot puuskuttaa rasittuneena ja hämillään.)

Snellman: Hei, sinä nakenpellejöns. Otahan tuosta edes minun housuni. (antaa Lönnrotille housunsa suurieleisesti)

Lönnrot: Sinäkö et tarvitse housuja?

Snellman: Ei, en minä tarvitse housuja. Ottaa nyt jalkaan!

Lönnrot: Kiitosta vaan sitten! (pukee Snellmanin housut yllensä)

Kivi: Mutta onhan nyt niin, että eihän tuo ollut ensinkään tarpeellista! Olisihan tässä vielä Eliaksen omatkin housut olleet - tuolla kivellä, vaatteet jätettiin sinne, näetkös?

Snellman: Vai niin, ymmärrän - tällä kertaa kävikin niin onnekkaasti! Sen parempi. (menee ja pukee päälleen Lönnrotin housut. Kivi tuo muut vaatteet Lönnrotille, joka pukee ylleen.)

Lönnrot: Mukavat housut sinulla.

Snellman: Paremmat kuin nämä sinun, totta vie. Olet sinäkin aika kettu, kuule!

Lönnrot: Itsehän sinä halusit housusi antaa. No niin, se siitä.

Kivi: Sujuuhan se näinkin...

Kustaa Vaasa: I hören nu mine finnar ehvad jag eder skall bjuda uppå, om I viljen följa till Stockeloms stad att jutarne med mig nedslå. Vi bedja Gud fader i himmelrik, så lärer väl bättre oss gå. Så låten oss alla i herrens Guds namn på vägen oss gifva nu snart, att frälsa vårt fädernesland från jutarnes grymma medfart...

Sibelius: Nyt jumalauta annat Lönnrot selityksen, keitä nuo kaksi ovat ja etenkin tuo kruunupäinen touhottaja joka alkoi huutamaan! Ai niin, ja tervetuloa kunniotettu Agricolan Miksu taasen...

Runeberg: Mikä puhemies sinäkin olet? (työntää Sibeliuksen sivuun) Kunnioitettuja olkaa kuolleet, kunniaksenne maljaa juomme, rauhaa muistollenne suomme... tämä mies on varmasti kuningas Fjalar, jonka runomieleni on taikavoimin loihtinut ilmieläväksi! Ole tervetullut kuningas paskaiseen maahamme, joka nöyrästi mutta ylpeästi teille jalouttaan tarjoaa ammennettavaksi... (röyh)

Snellman: Olisikohan noin? Minusta kuulosti että hän...

Waltari: Elämme historiallisia aikoja. Kenties tilanne vaatii niin paljon viisautta, että Agricola katsoi parhaaksi ottaa tovereita mukaan tarjoamaan näkökantoja.

Saarikoski: Aijaa, te muutkin siis näette nuo?

Lönnrot: Neuvoa ja apua cysymme viel cerran, sa uscomme ja toivomme tuoja! (tönäisee Agricolaa kylkeen)

Agricola: Mixi olette minun lisäxeni haudastansa nostattaneet myöscin Gustavi Wasan ja Olaus Petrin? Liecö reformationi taas cäsillä?

Lönnrot: Ahaa, tätä vähän pelkäsinkin...

Topelius: Kustaa Vaasa? No voi helvet-TI! Voi perrrrha-NA! (polkee jalkaa)

Lönnrot: Älä muuta haasta!

Leino: Topelius on käynyt vanhoilla päivillään kiivaaksi. Vai onkohan se se menetetty asema?

Kivi: Voi kauhia! Itse Vaasa-suvun päämies, Ruotsin isä? Onkohan hän kärmeissään kun minä kaistapäisenä lankesin nekrofilian ihanaan mutta iljettävään syntiin, toistuvasti leikittelin lihaani, ilolientä ruiskutin Per Brahen jo kauan sitten mädänneeseen raatoon? Nyt tuomion pasuunan hetkellä lihaa ja sielua raastaa, heikottaa!

Runeberg: Otahan tuosta vahviketta. Älä viitsi, nehän oli komeat sessiot!


Kustaa Vaasa: FOLK, FALL NU NEDER!
(kaikki suurmiehet pudottautuvat yhden polven varaan. Kustaa Vaasa alkaa neuvottelemaan Olaus Petrin ja Mikael Agricolan kanssa)

Sibelius: Mitäköhän tästäkin tulee, kautta Ainolan?
Koskenniemi: Aatelisvereni ja feodaalisieluni nauttii tästä alistuksesta.
Leino: Tuon nyt saattoi arvata!
Snellman: Joudummeko taas kuninkaan vallan alle? Tämähän on mielipuolista taantumaa!
Runeberg: Tästä minä olen aina haaveillut!
Mannerheim: Mene myös! Pjerustan köningaallise suojeluskåårin!
Snellman: Helvet' vieköön.
Albert Edelfelt: Kaipa tässä voisi rojalistiksikin ruveta. Kultaa ja kunniaa.
Gallén-Kallela: Mutta saammeko itsenäisenä kansana mellastaa?
Leino: Tässä pitää vähän sulatella, ennen kuin voi olla mitään mieltä.
Saarikoski: Ilmaisit juuri ajatukseni. Onko sitä ryyppyä vielä? Polvikin puutuu.
(Kustaa Vaasa, Olaus Petri ja Mikael Agricola tekevät eleitä ja messuavat. Paikalle tupsahtavat pian myös Philipp Melanchthon ja Martti Luther.)
Snellman: No nyt viimeistään ottaa ohraleipä!
Koskenniemi: No nyt tästä ei kyllä tule enää mitään. Kenties se pappismurha oli sittenkin liikaa. Kuka seuraavaksi ilmestyy? Itse Jeesus?
Leino: Älähän maalaa pirua seinälle!
Kivi: Ajattele nyt mitä sanot, piru vieköön!

Leino: Ajattele itse, saattaa se-ja-se tätä menoa tulla omassa persoonassaan ja viedä.

Saarikoski: On tässä viinanpiruja nähty ennenkin, vai mitä Aleksis!

Kivi: Totisesti, huh huh, paratkoon.

Waltari: Joutuvatkohan päämme vadille?

Runeberg: Minä kusen sille vadille!

Topelius: Agricola taitaa vaatia hiljaisuutta..

Agricola: Panemme täten todex, jotta tuota percelen pappia emme noin vaan herädele, vaan pidämme häntä taiwahassa. Itze voide tehä mit lystäile. Gustavi Wasallakaan ei teille ole cäyttöä. Kaxi suurmieztä lisäxi tulee suurtaiwaaseen. Tervex vaan!

(Mikael Agricola, Martti Luther, Kustaa Vaasa, Philipp Melanchthon ja Olaus Petri katoavat mystisen välähdyksen myötä.)

Lönnrot: Hmm... sen pituinen se.

Koskenniemi: Tulos plus miinus nolla?

Topelius: Kajanuksesta ja Wegeliuksesta ainakin tuli nyt suurmiehiä.

Sibelius: Tuoko muka suurmies!

Merikanto: Entä minä?

Topelius: No voi saatana, sinuthan me unohdimme.

Merikanto: Unohdin mainita erikseen.

Lönnrot: Enää en rupea pyllyilemään, Agricolakin oli jo ihan vituissaan.

(Paikalle saapuvat Nordenskiöld, Juhani Aho, Arvid Mörne, K.A. Tavaststjerna, Matti Klinge, TikTakin Emppu ja Panu Rajala.)

Nordenskiöld: Päivää, päivää! Kuulimme että täällä oli juhlat!

Topelius: Kukas teidät kutsui?

Nordenskiöld: No minä olin kyllä mukana alusta asti, mutta vähän eksyin. Siis sieltä Lapinlahdelta. Tai siis tulin meriteitse.

Arvid Mörne: Mika Waltari kutsui meidät.

Aleksis Kivi: Sinäkö modernistinen perkele nuo kutsuit?!

Waltari: No äh, pitihän pojatkin kutsua mukaan! Tai nuo muut, tuota viimeistä minä en kyllä kutsunut.

Panu Rajala: (lyö Waltaria tuttavallisesti selkään) Mitäs kollega! Mitäs mies! Minähän olen Matti Klingen avec.

Waltari: ... aikamoista menoa täällä...

Rajala: (kaappaa toisella kädellä Klingen kainaloonsa) Tässä meillä on kuule oppimestarillinen historioitsija kirjuroimaan se kaikki meno kirjoihin tuleville sukupolville!

Waltari: Hienoa. Oikein hyvä asia, se.

Klinge: Päivää. Sain tosiaan kutsun. Katsoin kunnia-asiakseni noudattaa sitä! (kiemurtelee irti Rajalan syleilystä ja kohentaa vaatteitaan)

Rajala: Se on kuule kova tekijä tuo! (osoittaa vielä Klingeä sormella)

Waltari: Epäilemättä!

Klinge: (mutisee itsekseen) Että pitääkin olla...

Runeberg: Mitäs nuori nainen täällä tekee?

Emppu: Haista sinä vittu!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

Merikanto: Saako tänne ämmiä tuoda? Jos tämän olisin tiennyt, olisin tuonut tänne Aino Acktén kajauttamaan parit voimatordöönit, olisinpa hyvinkin, niin!

Nordenskiöld: (puksauttaa Merikantoa mahaan omalla vatsallaan) Älähän jurmuta siinä. -Niin, nämä ovat todella mittavat kokoontumiset! Voiko enää pyhiinvaelluksesta puhua?

Mörne: Hirveästi väkeä, mutta näyttävät tekevän jo lähtöä.

Tavaststjerna: Sanoisin samaa.

Panu Rajala: No voi ahdistuksen syöveri, myöhässäkö olemme?

Waltari: Täällä alkaa kyllä olla juhlat jo ohi, mutta ei se mitään.


Sibelius: No niin! Nyt on aika mennä Kaivohuoneelle sulattelemaan tätä kaikkea.

Topelius: Nopeasti jatkoille, nachspiel alkakoon. Adventtisaattue käyntiin - Kohti Kaivaria!

Waltari: Eikö mieluummin Fazerin kahvilaan?

Leino: Tai kenties Kämpiin?

Rajala: Tai Eliteen? (kähmii Emppua)

Klinge: Tai ravintola Kaisaniemeen?

Mannerheim: Ehjei misseen njimessä, me marssimme tännään Kaivohuone!

Runeberg: Siinäs kuulitte! HÅ HÅ HÅÅ!


(Kohti Kaivohuonetta käy voittamattoman legioonan tie.)