Tässä näytöksessä suurmiehuus löytää vihdoin jälleen kosketuksen siveyteen. Viattomuus saa sijansa.
(Ahvenanmaalla, suloisessa suvessa.)
Jean Sibelius: Voi Aino, kuinka kaunis oletkaan!
Aino Järnefelt: Niin!
Sibelius: Olet sydämeni valittu!
Aino: Niin!
Sibelius: Joskus sinä vielä olet vaimoni, ja me teemme lapsia!
Aino: Kenties. Janne, miten se oikein tapahtuu?
Sibelius: Jaa, no, tuota... ensinnäkin... (ei voi hillitä itseään, vaan pitää Ainoa kädestä)
Aino: Ooh, Janne! (punastuu kauttaaltaan)
Sibelius: Ooh, Aino! Niin, joskus minä vielä siemennän sinut, ja sinä synnytät hedelmän!
Aino: Voi, miten jännittävää ja ihanaa siitä tuleekaan! ...Janne, miten se oikein tapahtuu?
(Sibelius
ei saa sanaa suustaan vaan pistää toisenkin kätensä Ainon käden
ympärille, ja Aino hihittää vienosti. Paikalle saapuu kuitenkin Juhani
Aho)
Aho: JANNE, JANNE!
(Jean Sibelius ja Aino Järnefelt häpeävät syntymäänsä ja kavahtavat kauas toisistansa ja kohtaavat Juhani Ahon.)
Sibelius: No mitäs?
Aho: Älä nyt suutu, sinulle on vain viesti kaukaa, tuolla on senesalkki.
Sibelius: Aijaa. Kiitos Juhani, minäpä otan selvää. Pidä sinä sillä aikaa huoli Aino-neidosta.
Aho: Toki.
(Sibelius poistuu.)
Aho: Mitäs Aino?
Aino: Mitäs tässä.
(Aho ei voi hillitä itseään, vaan ottaa Ainon käden omaansa)
Aino: Ooh, Juhani!
Aho: Ooh, Aino!
Aino: Nytkö sinäkin siemennät minua?
Aho: Mitäh?! Aino, minä pyydän kättäsi!
Aino: Sinullahan on se jo.
(Juhani
Aho suukottelee Ainon kättä ja siirtyy yhä ylemmäs Ainon käsivartta
suukotellen ja maiskutellen. Jean Sibelius tulee kuitenkin takaisin
paikalle viestilappu kädessään)
Sibelius: Mitä vilunkipeliä täällä pelataan! Aho, kaksintaistelu!
Aho: Minä hyväksyn! Valitse aseet!
Aino: Ei! Älkää, ei teidän tarvitse. Minä valitsen Jannen. Valitan, Juhani.
Aho: Voi pakana! Kaipa minä löydän jonkin toisen...
Sibelius: Ähäkutti!
Aho: Aut'armahda!
Aino: Älä sure Juhani. Mitä siinä viestissä oli, Janne?
Sibelius: Ystävämme Runeberg, Lönnrot, Snellman ja Kivi voivat kuulemma
hyvin Maarianhaminan kuntoutuskeskuksessa, minne heidät kärrättiin
Kaivohuone-episodin jälkeen. Millainen kärrääminen olikaan Johan
Ludvigissa, suurmies iso kuin mikä ja liukas paskasta koko mies!
Kröhöm, niin, he ovat urheilleet ja runoilleet ja voivat kauttaaltaan
hyvin, ja kutsuvat meidätkin nyt heitä tervehtimään!
Aino: Voi, tätä olenkin odottanut! Rakas Janne, menkäämme!
Sibelius: Menkäämme!
(Nuoripari
rientää käsikynkkää kohti Maarianhaminan kuntoutuskeskusta, laulellen
mennessään. Juhani Aho seuraa olkiaan kohautellen perässä, onnellisena
toisten onnesta.)
(Maarianhaminan kuntoutuskeskuksen salissa:)
Runeberg: Maittaahan tämä elämä täällä Oolannissa!
Lönnrot: Miksei maittaisi.
Kivi: Maukasta on kuin linnunmaito!
Snellman: Minäkin tykkään.
Lönnrot: Raittius on ilomme!
Runeberg: Hyveys intohimomme.
Kivi: Sinä se vaan rimmailet, vaikka mikä olisi!
Runeberg: Kun sille päälle satun.
Snellman: Kuulkaas, me olemme pärjänneet niin hyvin täällä, että nyt
kun Janne, Aino ja se yksi homo tulevat, niin meidän olisi jo suven
kunniaksi hyvä ottaa yhdet liköörit ihan vain hyveen kunniaksi.
Lönnrot: Niin, ei kai siinä nyt?
Kivi: No kai sitä jo voisi.
Runeberg: Hmm... kyllähän se nyt olisi aivan passelia!
(Jean Sibelius ja Aino Järnfelt saapuvat kuntoutuskeskukseen vierailemaan.)
Snellman: Siinähän ne rakastavaiset nyt ovat!
Sibelius: Tehän voitte hyvin!
Aino: Hii!
Runeberg: Nyt meillä on vihdoinkin nämä lasitkin tässä!
Sibelius: Ne te olette ansainneet. Otetaan nämä nyt sitten. Kippis!
Kaikki: (myhäillen) Kippis, ja pitkää ikää!
***
(Esirippu
laskeutuu metrin, muttei enempää. Jokainen hahmo jähmettyy puoleksi
minuutiksi tyystin paikalleen. Tunnelma on pahaenteinen. Taustalta
alkaa kuulua patarummun PAMM PAMM PAMM. Orkesteri alkaa soittaa
hirvittävää mölyä, kakofoniaa jonka kuullessaan Jean Sibelius kuolisi
oitis jos selvinpäin kuulisi. Lönnrot ja Snellman laskevat housunsa
alas paljastaen seisovat falloksensa. Väkeä ryntäilee sisään eri
suunnista)
***
Lönnrot: EN GARDE! (uhkaa peniksellään)
Snellman: TOUCHÉ! (torjuu peniksellään Lönnrotin iskun)
(Eino
Leino kompastelee sisään ja huojuu ympäri salia, kaatuen lopulta
mahalleen ja nenälleen. Minna Canth ratsastaa alastomana karjun selässä
saliin, maito suihkuten tisseistään)
Canth: Koetelkee tissilöit, aevan täynnä!
(Sibelius roikottaa itseään liaanilla katosta, kusten ympäri seiniä ja jokaisen niskaan.)
Sibelius: MÖÖ MÖÖ. WÄÖÖ!
(Juhani Aho juoksee alastomana esiin paukutellen kattilankansia vastakkain ja ampuen spermaa falloksestaan.)
Aho: LÖLLÖTILÖÖ! Ottakoon, ken tahtoo ja kykenee, siementäni.
(J.V. Snellman sodomoi määkivää lammasta, piiskaten tätä vihdalla. Mannerheimkin saapuu paikalle)
Mannerheim: ÖÖÖÄÄÄH! (tunkee sapelin Juhani Ahon perseeseen, ja oksentaa)
(Topelius
hyppää esiin puettuna pelkkiin sukkahousuihin, jongleeraten
kutistetuilla alkuasukkaiden päillä: HOPLAA! Tällä välin Lönnrot
oksentelee erivärisiä oksennuslammikoita pitkin lattiaa: Yöh, yöh, yöh.)
Runeberg: Hiljaa, moukat! Kuulkaa: viimeinen serenadi.
(Alaston
Runeberg laskeutuu jylhästi alas pyllistyasentoon ja suihkuttaa
perseestään niin paljon veristä paskaa, että aivan kaikki on aivan
kauttaaltaan paskassa, eikä sekään riitä, paska vaan suihkuaa
määrättömästi, kunnes kaikki ja jokainen hukkuu.)
Runeberg: Also Sprach Runebergin perse! Jag sitter, källa, vid din rand.
(Kaikista eritteistä jo SAVUAVA esirippu laskeutuu vihdoinkin tämän kaiken ylle hirvittävän metelin säestämänä.)
Ja kaikki vaikutti jo niin lupaavalta! Totuus olikin: Olemisen kestämätön siveys. Tämä näytös kirjoitettiin tuubassa.
sunnuntai, 29. heinäkuu 2007
Kommentit