Tässä näytöksessä suurmiehuus löytää vihdoin jälleen kosketuksen siveyteen. Viattomuus saa sijansa.

(Ahvenanmaalla, suloisessa suvessa.)
Jean Sibelius: Voi Aino, kuinka kaunis oletkaan!
Aino Järnefelt: Niin!
Sibelius: Olet sydämeni valittu!
Aino: Niin!
Sibelius: Joskus sinä vielä olet vaimoni, ja me teemme lapsia!
Aino: Kenties. Janne, miten se oikein tapahtuu?
Sibelius: Jaa, no, tuota... ensinnäkin... (ei voi hillitä itseään, vaan pitää Ainoa kädestä)
Aino: Ooh, Janne! (punastuu kauttaaltaan)
Sibelius: Ooh, Aino! Niin, joskus minä vielä siemennän sinut, ja sinä synnytät hedelmän!
Aino: Voi, miten jännittävää ja ihanaa siitä tuleekaan! ...Janne, miten se oikein tapahtuu?
(Sibelius ei saa sanaa suustaan vaan pistää toisenkin kätensä Ainon käden ympärille, ja Aino hihittää vienosti. Paikalle saapuu kuitenkin Juhani Aho)
Aho: JANNE, JANNE!
(Jean Sibelius ja Aino Järnefelt häpeävät syntymäänsä ja kavahtavat kauas toisistansa ja kohtaavat Juhani Ahon.)
Sibelius: No mitäs?
Aho: Älä nyt suutu, sinulle on vain viesti kaukaa, tuolla on senesalkki.
Sibelius: Aijaa. Kiitos Juhani, minäpä otan selvää. Pidä sinä sillä aikaa huoli Aino-neidosta.
Aho: Toki.
(Sibelius poistuu.)
Aho: Mitäs Aino?
Aino: Mitäs tässä.
(Aho ei voi hillitä itseään, vaan ottaa Ainon käden omaansa)
Aino: Ooh, Juhani!
Aho: Ooh, Aino!
Aino: Nytkö sinäkin siemennät minua?
Aho: Mitäh?! Aino, minä pyydän kättäsi!
Aino: Sinullahan on se jo.
(Juhani Aho suukottelee Ainon kättä ja siirtyy yhä ylemmäs Ainon käsivartta suukotellen ja maiskutellen. Jean Sibelius tulee kuitenkin takaisin paikalle viestilappu kädessään)
Sibelius: Mitä vilunkipeliä täällä pelataan! Aho, kaksintaistelu!
Aho: Minä hyväksyn! Valitse aseet!
Aino: Ei! Älkää, ei teidän tarvitse. Minä valitsen Jannen. Valitan, Juhani.
Aho: Voi pakana! Kaipa minä löydän jonkin toisen...
Sibelius: Ähäkutti!
Aho: Aut'armahda!
Aino: Älä sure Juhani. Mitä siinä viestissä oli, Janne?
Sibelius: Ystävämme Runeberg, Lönnrot, Snellman ja Kivi voivat kuulemma hyvin Maarianhaminan kuntoutuskeskuksessa, minne heidät kärrättiin Kaivohuone-episodin jälkeen. Millainen kärrääminen olikaan Johan Ludvigissa, suurmies iso kuin mikä ja liukas paskasta koko mies! Kröhöm, niin, he ovat urheilleet ja runoilleet ja voivat kauttaaltaan hyvin, ja kutsuvat meidätkin nyt heitä tervehtimään!
Aino: Voi, tätä olenkin odottanut! Rakas Janne, menkäämme!
Sibelius: Menkäämme!
(Nuoripari rientää käsikynkkää kohti Maarianhaminan kuntoutuskeskusta, laulellen mennessään. Juhani Aho seuraa olkiaan kohautellen perässä, onnellisena toisten onnesta.)
(Maarianhaminan kuntoutuskeskuksen salissa:)
Runeberg: Maittaahan tämä elämä täällä Oolannissa!
Lönnrot: Miksei maittaisi.
Kivi: Maukasta on kuin linnunmaito!
Snellman: Minäkin tykkään.
Lönnrot: Raittius on ilomme!
Runeberg: Hyveys intohimomme.
Kivi: Sinä se vaan rimmailet, vaikka mikä olisi!
Runeberg: Kun sille päälle satun.
Snellman: Kuulkaas, me olemme pärjänneet niin hyvin täällä, että nyt kun Janne, Aino ja se yksi homo tulevat, niin meidän olisi jo suven kunniaksi hyvä ottaa yhdet liköörit ihan vain hyveen kunniaksi.
Lönnrot: Niin, ei kai siinä nyt?
Kivi: No kai sitä jo voisi.
Runeberg: Hmm... kyllähän se nyt olisi aivan passelia!
(Jean Sibelius ja Aino Järnfelt saapuvat kuntoutuskeskukseen vierailemaan.)
Snellman: Siinähän ne rakastavaiset nyt ovat!
Sibelius: Tehän voitte hyvin!
Aino: Hii!
Runeberg: Nyt meillä on vihdoinkin nämä lasitkin tässä!
Sibelius: Ne te olette ansainneet. Otetaan nämä nyt sitten. Kippis!
Kaikki: (myhäillen) Kippis, ja pitkää ikää!

***
(Esirippu laskeutuu metrin, muttei enempää. Jokainen hahmo jähmettyy puoleksi minuutiksi tyystin paikalleen. Tunnelma on pahaenteinen. Taustalta alkaa kuulua patarummun PAMM PAMM PAMM. Orkesteri alkaa soittaa hirvittävää mölyä, kakofoniaa jonka kuullessaan Jean Sibelius kuolisi oitis jos selvinpäin kuulisi. Lönnrot ja Snellman laskevat housunsa alas paljastaen seisovat falloksensa. Väkeä ryntäilee sisään eri suunnista)
***

Lönnrot: EN GARDE! (uhkaa peniksellään)
Snellman: TOUCHÉ! (torjuu peniksellään Lönnrotin iskun)
(Eino Leino kompastelee sisään ja huojuu ympäri salia, kaatuen lopulta mahalleen ja nenälleen. Minna Canth ratsastaa alastomana karjun selässä saliin, maito suihkuten tisseistään)
Canth: Koetelkee tissilöit, aevan täynnä!
(Sibelius roikottaa itseään liaanilla katosta, kusten ympäri seiniä ja jokaisen niskaan.)
Sibelius: MÖÖ MÖÖ. WÄÖÖ!
(Juhani Aho juoksee alastomana esiin paukutellen kattilankansia vastakkain ja ampuen spermaa falloksestaan.)
Aho: LÖLLÖTILÖÖ! Ottakoon, ken tahtoo ja kykenee, siementäni.
(J.V. Snellman sodomoi määkivää lammasta, piiskaten tätä vihdalla. Mannerheimkin saapuu paikalle)
Mannerheim: ÖÖÖÄÄÄH! (tunkee sapelin Juhani Ahon perseeseen, ja oksentaa)
(Topelius hyppää esiin puettuna pelkkiin sukkahousuihin, jongleeraten kutistetuilla alkuasukkaiden päillä: HOPLAA! Tällä välin Lönnrot oksentelee erivärisiä oksennuslammikoita pitkin lattiaa: Yöh, yöh, yöh.)
Runeberg: Hiljaa, moukat! Kuulkaa: viimeinen serenadi.
(Alaston Runeberg laskeutuu jylhästi alas pyllistyasentoon ja suihkuttaa perseestään niin paljon veristä paskaa, että aivan kaikki on aivan kauttaaltaan paskassa, eikä sekään riitä, paska vaan suihkuaa määrättömästi, kunnes kaikki ja jokainen hukkuu.)
Runeberg: Also Sprach Runebergin perse! Jag sitter, källa, vid din rand.
(Kaikista eritteistä jo SAVUAVA esirippu laskeutuu vihdoinkin tämän kaiken ylle hirvittävän metelin säestämänä.)

Ja kaikki vaikutti jo niin lupaavalta! Totuus olikin: Olemisen kestämätön siveys. Tämä näytös kirjoitettiin tuubassa.