Sofia Oksala: Minä olen suuri kirjailia tässä maassa. Ilotalossa myyn rustauksiani.
Snellman: Sinä olet aurinko, kansakunnan toivo, joka loistaa pimeyden varjon maahan. Sinä valaiset meidät. (Riisuu housut) Katso tätä, sinä halpa vosu, tämä letku on 25 metriä.
Sofia Oksala: Olen nähnyt valon, se on sinun housuissasi. Se on 25-metrinen valokäärme. Kiedo se kaulaani kuin puuhka, oi sinä miehistä mahtavin!
Snellman: Teen tahtosi mukaa, neiti hyvä, ja kiedon rakkauden puuhkan kaulasi ympärille koristamaan kukkeinta nuoruuttasi.
Sofia Oksala: (Sytyttää röökin) Tee se, suuri miehenkuvatus, olet pyhä, jylhä, turpea suomalainen mies, et mikään Viron kolli. Sinä olet Jumalan armo maan päällä ihmishahmoisena. Kepeä Jumala, se sinä olet.
Snellman: (Tunkee kyrpänsä Sofian suuhun) Kas näin minä pyhitän sinut isänmaalle. Ole armahdettu, oi pyhä Jumaltara, Aurinkotar, sinua kansat mainitsevat autuaaksi.
Sofia Oksala: Mmmpph mums nam nam. Mainota, maniota.
(Eino Leino pyyhältää paikalle kuin tuulispää.)
Leino: Runo laukkaavi ratsuni oiva, vielä se on hädäpäivänä voiva pelastaa meistä joka ikisen, niin minäkin kerran Hengestä sikisen.
Snellman: Hei Eikka, annan tässä kyrpähoitoa Sofia Oksalalle, maailman ruhtinattarelle.
Leino: No niinpä näkyy olevan, ystävä hyvä, toveri vanhoilta ajoilta ja miksei nuoriltakin, he, olethan sinä poikarakkaudenkin tuttava.
Snellman: Nooh! (Huitaisee kädellään vaatimattomasti.) Vähän kreikkalaista lempeä pitää aina olla.
Leino: Pitää paikkansa, ja siksi minä toinkin ystävän mukana. Sinä tunnetkin hänet. (Vislaa ja pusikosta nousee alaston Topelius.)
Topelius: Mitä vittua.
Leino: Tässä on poika makuusi.
Snellman: Oho oho! (Vetäisee kyrpänsä ulos Sofian suusta ja tunkee sen yhtä aikaa tämän emättimeen ja perseeseen.) Jo passaa!
Topelius: Mutta minähän se poikamies olen!
Leino: Siis mikä?
Topelius: Kreikkalainen poikamies, pederasti!
Leino: Niin.
Snellman: No, hommataan sitten Toppelle poika! (Repii Sofialta rinnat pois ja tunkee kuusen oksan tämän vaginaan sojottamaan.) Kas tässä, ehta poika.
Sofia Oksala: Sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, ei biologinen fakta. Olen tätä mieltä, koska olen feministi.
Snellman: Tottapa puhut, ystävä hyvä, ja nyt, Toppe, käy kiinni!
(Topelius raiskaa Sofian.)
Topelius: Nimeso on Sofia, viisaus, ja nyt sinussa itää minun siemeneni. Pyhän lupauksen siemen.
Sofia Oksala: Tämä siemen tulee itämään. On kevät ja kevätkylvön aika. Minä ole se keväthuora, jota tämä maa on vartonut ikuisuuden. On aika, on aika!
(Seurue katoa metsään tanssiaskelin.)