Tässä näytelmässä esitellään suurmiesten iloista tiedettä.
(Elias Lönnrot sekoittelee erinäisiä mystillisiä aineksia. Hänen työpöydällään on huhmare, koeputkia, petriskooli, jonkinlainen alkeellinen mikroskooppi ynnä muuta paskaa.)
Lönnrot: Voi veljet, mikä mikstuura!
Aleksis Kivi: Mitä se tuollainen on?
Lönnrot: Tämä on ihmelääke!
Kivi: No tuohan se meidän pitää kuljettaa Pariisin maailmannäyttelyyn!
Lönnrot: Ihanko sinne asti?
Snellman: Se on velvollisuus Suomen valtiota ja kansaa kohtaan. Maineemme on vaakalaudalla.
Lönnrot: No, sitten.
Kivi: Minä olen jo varastanut Runebergin hevoset, niillä lähdetään keskiyön aikaan kuin riemukkaat ryövärit!
Lönnrot: Tässähän on jo roisia seikkailuhenkeä!
(Lönnrot ja Kivi ovatkin jo pian Karjaan markkinoilla kojunsa kanssa.)
Lönnrot: Minä luulin, että menisimme Pariisin maailmannäyttelyyn.
Kivi: Karis är finlands Paris! Esittele nyt sitä tinktuuraasi!
Lönnrot: Tulkaa katsomaan, tulkaa katsomaan, oi rahvas ja vallasväki! Minulla on täällä ihmelääke, joka parantaa kaikki vaivat. Otahan tuosta.
Kivi: Kippis!
Lönnrot: No?
Kivi: Pystyn kävelemään! Ripulit lorahti juuri housuun.
Lönnrot: Niin kuin pitääkin.
Kansalainen: Vittu mitä paskaa!
(Paikalle sattuvat ei niinkään sattumalta Topelius ja Edith Södergran.)
Topelius: Hahaa, tuohan on vaan sitä, sitä -
Södergran: Minulle heti iso pullo tuota! Tahdon saavuttaa yli-ihmisyyden niin henkisesti kuin ruumiillisestikin!
Lönnrot: Saamanne pitää, neiti.
Kivi: Niin, tuota -
Topelius: Siis, eihän se -
(Edith Södergran ottaa ison ryypyn juuri ostamastaan putelista.)
Södergran: Jo vain tunnen täytymyksen saapuvan sisälleni!
Lönnrot: Ja kohta se tulee ulos!
(Plörts, plörts plööt -)
Kivi: Puolet juomasta taitaa olla ripuliviinaa.
Topelius: Vähintään puolet! Ja loput jotain myrkkyä.
Lönnrot: Kyllä kansa tietää! Ja kopeekat kilisevät taskussa jo mukavasti.
Topelius: Olet aiheuttanut ripuliepidemian tälle seudulle, mokoma kansankynttilä! Porvoossa asti kauhistelevat tätä! Minä en ainakaan juomaasi koske.
Lönnrot: Kukaan ei pakota.
Kivi: Minä pakotan! (nappaa Topeliusta kurkusta ja juottaa tälle väkisin Lönnrotin iljettävää lientä.)
Lönnrot: Joonas ja Seppo vaikuttivat aika uuvahtaneilta matkasta. Annettaisiinko niillekin vähän.
Kivi: Sellaista hevoslääkettä tämä on, että mikä jottei! (juottaa Joonaalle ja Seppoukselle molemmalle pullollisen ihmelääkettä.)
Topelius: Mitäköhän tästäkin tulee...
Joonas: I-HÅ-HÅ-HÅÅ!
Seppo: I-HA-HA-NAA!
(Hevoset alkavat piereskellä ja homostella toisiaan.)
Lönnrot: Pieniä sivuoireita havattavissa! Mahtavasta aqiavituksestani paljastuu koko ajan uusia ominaisuuksia.
Topelius: On kyllä sellaista eau-de-vietä, etten sano! (kyykistyy housut kintuissa ripuloi keskelle toria.)
Södergran: Minä synnytän teille uuden Napoleonin! Hänestä tulee täydellinen, toisin kuin edeltäjistään! Luomakunnan täyttymys, sen luon minä. Ei tarvitse kiittää; se on kohtaloni.
Kommentit