Tässä näytelmässä esitellään suurmiesten iloista tiedettä.

(Elias Lönnrot sekoittelee erinäisiä mystillisiä aineksia. Hänen työpöydällään on huhmare, koeputkia, petriskooli, jonkinlainen alkeellinen mikroskooppi ynnä muuta paskaa.)

Lönnrot: Voi veljet, mikä mikstuura!

Aleksis Kivi: Mitä se tuollainen on?

Lönnrot: Tämä on ihmelääke!

Kivi: No tuohan se meidän pitää kuljettaa Pariisin maailmannäyttelyyn!

Lönnrot: Ihanko sinne asti?

Snellman: Se on velvollisuus Suomen valtiota ja kansaa kohtaan. Maineemme on vaakalaudalla.

Lönnrot: No, sitten.

Kivi: Minä olen jo varastanut Runebergin hevoset, niillä lähdetään keskiyön aikaan kuin riemukkaat ryövärit!

Lönnrot: Tässähän on jo roisia seikkailuhenkeä!

(Lönnrot ja Kivi ovatkin jo pian Karjaan markkinoilla kojunsa kanssa.)

Lönnrot: Minä luulin, että menisimme Pariisin maailmannäyttelyyn.

Kivi: Karis är finlands Paris! Esittele nyt sitä tinktuuraasi!

Lönnrot: Tulkaa katsomaan, tulkaa katsomaan, oi rahvas ja vallasväki! Minulla on täällä ihmelääke, joka parantaa kaikki vaivat. Otahan tuosta.

Kivi: Kippis! 

Lönnrot: No?

Kivi: Pystyn kävelemään! Ripulit lorahti juuri housuun.

Lönnrot: Niin kuin pitääkin.

Kansalainen: Vittu mitä paskaa!

(Paikalle sattuvat ei niinkään sattumalta Topelius ja Edith Södergran.)

Topelius: Hahaa, tuohan on vaan sitä, sitä -

Södergran: Minulle heti iso pullo tuota! Tahdon saavuttaa yli-ihmisyyden niin henkisesti kuin ruumiillisestikin!

Lönnrot: Saamanne pitää, neiti.

Kivi: Niin, tuota -

Topelius: Siis, eihän se -

(Edith Södergran ottaa ison ryypyn juuri ostamastaan putelista.)

Södergran: Jo vain tunnen täytymyksen saapuvan sisälleni!

Lönnrot: Ja kohta se tulee ulos!

(Plörts, plörts plööt -)

Kivi: Puolet juomasta taitaa olla ripuliviinaa.

Topelius: Vähintään puolet! Ja loput jotain myrkkyä.

Lönnrot: Kyllä kansa tietää! Ja kopeekat kilisevät taskussa jo mukavasti.

Topelius: Olet aiheuttanut ripuliepidemian tälle seudulle, mokoma kansankynttilä! Porvoossa asti kauhistelevat tätä! Minä en ainakaan juomaasi koske.

Lönnrot: Kukaan ei pakota.

Kivi: Minä pakotan! (nappaa Topeliusta kurkusta ja juottaa tälle väkisin Lönnrotin iljettävää lientä.)

Lönnrot: Joonas ja Seppo vaikuttivat aika uuvahtaneilta matkasta. Annettaisiinko niillekin vähän.

Kivi: Sellaista hevoslääkettä tämä on, että mikä jottei! (juottaa Joonaalle ja Seppoukselle molemmalle pullollisen ihmelääkettä.)

Topelius: Mitäköhän tästäkin tulee...

Joonas: I-HÅ-HÅ-HÅÅ!

Seppo: I-HA-HA-NAA!

(Hevoset alkavat piereskellä ja homostella toisiaan.)

Lönnrot: Pieniä sivuoireita havattavissa! Mahtavasta aqiavituksestani paljastuu koko ajan uusia ominaisuuksia.

Topelius: On kyllä sellaista eau-de-vietä, etten sano! (kyykistyy housut kintuissa ripuloi keskelle toria.)

Södergran: Minä synnytän teille uuden Napoleonin! Hänestä tulee täydellinen, toisin kuin edeltäjistään! Luomakunnan täyttymys, sen luon minä. Ei tarvitse kiittää; se on kohtaloni.