(Salaisessa Suomen sisäkehdossa, Järnefeltien kartanossa ollaan valmistauduttu uuden vuoden viettoon. Järnefeltejä on niin jumalattomasti, että onhan jo kumma! Järnefeltien klaani on tutinoissansa konsanansa.)

August Aleksander Järnefelt: Johan nyt kautta partani juhlitaan, että tukka lähtee, totisesti on sellainen tutina konsanansa, että tästä uudesta vuodesta tulee suur, suur ja mahtava!
Arvid Järnefelt: Jo mutta! Tuki turpas sinä käymälästä aamiaisesi rappiollisesti sekä häpeällisesti hakenut paskafiili, nimenomaan on niin ettei tästä maasta tule mitään, jos ei hurmeisista sydämistämme löydy ihanaista taivasvaltaa joka kuolemaan asti sykkii, kuule, näin se sykkii: Isänmaa, isänmaa...
Kasper Järnefelt: Mikä sinäkin luulet olevasi, senkin kusella läträävä fennofiili! Annahan, kun näytän miten Järnefeltin suvussa ukko sotketaan suohon, näet miten tämäkin katajainen sukuhaara on voimakkaana alati...
August Aleksander: Olehan alallasi, juippi - ja juoppo! Meille on vieraita tulossa.
Ellen Järnefelt: Niin, olkaahan nyt miehet siivosti, herran jumala, jumal'avita, herra sentään siunatkoon...
Eero Järnefelt: Jo vaikene nainen! Niin, vaikene! Sillä minulla on tahto ja kyky kertoa, että tänä iltana vanhat kaunat unohdetaan. Eikä siinä vielä kaikki!
Ellen: Niin, mutta...
August Aleksander: HILJAA!
Eero: Kiitos. Turpa kiinni, nainen, sillä minulla on sellainen ilosanoma että itse Sakari Topelius tulee tänä iltana Järnefeltien kartanoon juhlistamaan uutta vuotta!
Didrik Keldunck: Mitä pahuksen halvattua? Järnefelt-suvun oltermannina kiellän sen!
August Aleksander: Mikä sinäkin luulet olevasi, eihän sinun nimesi ole edes Järnefelt!
Didrik: Ja luuletko, että se menoa haittaa! NOKIKEPPI, TÄRPÄTTIÄ!
Eugen Schauman: Kyllä, herra Järnefelt, tulee heti ilman muuta.
Didrik: No niin, huomaatko!
Eero: On kyllä Eugen-parka alennustilassa.
(Sakari Topelius saapuu Järnefeltien juhlasaliin eunukkien kannattalemana!)
Topelius: HÅ HÅ HÅÅ!
August Aleksander: Istu alas, arvoisa suurmestari, ja maista jutun juurta!
Eero: Maista totisesti, uhkea on tarinamme!
Ellen: Ottakaatten olutta ja sahtia ja voileipää!
Sakari Topelius: Nam, nam! En ole näin hienossa talossa ollut kuin Talvipalatsissa nuoruudessani - totisesti olen lähes häpeällisen etuoikeutettu ollessani tällaisessa yltäkylläisyydessä - suuri kiitos isännälle ja emännälle tässä Jumalan siunaamassa suvustossa, kautta Ainolan! Näin minä astun Järnefeltilaan, ja suuresti arvostan tätä etuoikeutta!
August Aleksander: (seitsemän riviä tolkutonta sanahelinää, ts. hevonpaskaa)
Sakari: Totisesti!
Aino Sibelius. Terve, Sakari!
Sakari: No mutta terve, Aino! Oletpas sinä kuohkea!
Aino: Ooh, hihihii!
Sakari: Eikös Jannea ole täällä ollenkaan?
Aino: Jean Sibelius on paraikaa Viennassa.
Sakari: Vai on se perkele Wienissä ryyppäämässä! HÅ HÅ HÅÅ!
Aino: Tuo nauru ei oikein pue teitä. Anteeksi... anteeksi tahdittomuuteni. Mutta... missä on Runeberg, sitä koko tätä sali haluaa tietää!
Sakari: No vittu, Porvoossa. Mitä luulisit, typerä ämmä?
Aino: ... yyh.
August Aleksander: Anteeksi että tuo tyhmä nainen pääsi avaamaan suutaan! Otahan ryyppy.
Sakari: Kiitos, aah!
(Kaikki valahtavat hiljalleen Järnefeltien pyöreän pöydän äärelle. Aino ja Elisabeth antavat miehille ryyppyjä. Sakari Topelius aloittaa kirjavan muistelon, tällaiseksi se muovautuu hänen lausuessaan kaunopuheisesti: ...vartiovuoren pimeässä yössä räiskyy suurmiehekkäitä hahmoja.)

Juhani Aho: NYT TEHDÄÄN SE, NYT TEHDÄÄN SE!
Lönnrot: Pidelkää lujasti sitä.
Koskenniemi: Tässä on ja pysyy!
Leino: Aijai lopettakaa. Ruislinnun laulu korvissani!
Snellman: Minä vedän siltä housut alas, kas noin!
Lönnrot: Hyvä. Asettakaa mahalleen.
Koskenniemi: Kas näin, no nyt on perse pystyssä, nyt on kaikki valmiina!
Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! (tökkää ilotulitusraketin Leinon pyristelevään perseeseen.)
Snellman: Hyvältä näyttää. Onko sitä viinaa vielä?
Aleksis Kivi: Toki on, otahan tuosta.
Snellman: Skål!
Aleksis Kivi: Hyvää uutta vuotta!
Koskenniemi: Nyt tämä äpärä on asemissa.
Mannerheim: Hjienoa!
Leino: Apua!
Waltari: Ei hätää, minä pelastan tilanteen. (sytyttää ilotulitusraketin)
Runeberg: AMPU TULEE!
Minna Canth: Annahan, kun minä levitän revaani ensin!
Matti Klinge: Se ei sovi, risti koipesi.
Minna: No OK.
Runeberg: AMPU TULEE!
(Suuri loppuräjähdys.)

Topelius: Niin se meni se homma, ha ha haa! Kyllä silloin kelpasi, uskotteko!
Eero: Kyllä sinä nyt väritit sitä muisteloa, saamarin satusetä! Ei Minna Canth ollut silloin ilmoilla laisinkaan!
Topelius: Ja mitähän sinä siitä olevinaan tiedät, peevelin tuhraaja?
Aino: Antakaa Sakke-sedän olla!
Gustav Johan Järnefelt: Niin, sinähän lapsena olit hänen ilotyttönsä, senkin kirottu lutka?
Aino: No hitto, kyllä tässä maassa näköjään Järnefeltejä riittää!
Olof Anders Järnefelt: Totisesti!
Aino: Kuka sinäkin olet?!
Olof Anders: Minä olen tietenkin Jämtlandin jalkaväkirykmentin luutnantti.
Topelius: Voi vittu! Jatkuu huomenna! (vetää esiriipun kiinni.)
(Eino Leino ja J.H. Erkko saapuvat paikalle vetäen esiriipun auki.)

Eino Leino: Uupunut olen -ah, sydänjuuria myöten! (kantaa Erkkoa sylissään)

J.H. Erkko: Niin minäkin.

Topelius: Mitkäs kaskinauriit ne sieltä tulevat?

Leino: Kaskisavuun totuus verhoutuu! Annahan Aino ryyppyä.

Aino: Annanhan minä runomiehelle virkistävää viiniä, kas näin, olen sentään hieno nainen!
Sibelius: No johan nyt on.

Leino: Totisesti minä mieluusti maiskuttelen viinisi, oi jalo pohjan akka harvahammas!

Sibelius: Se on talon hienointa portviiniä!

Leino: Aah!

J.H. Erkko: Enkö minä saa mitään?

Aino: Kuka sinäkin luulet olevasi?

Leino: Ei sinusta ole suurmieheksi, Erkko.

Erkko: No, kyllä tässä maassa Järnefeltejä riittää.

Arvid Järnefelt: Ja tulee aina riittämäänkin!

Sibelius: Ja jälleen tulee sentään uus vuos tähänkin maahan.

Leino: Kunnia heille, jotka sille perustan loivat!

Erkko: Suomen kansan urhokkaille suurmiehille!

Sibelius: Ja heitä palvelleille Järnefelteille!

Eero Järnefelt: Kiittäkäämme kaikkivaltiasta Jumalaa ja merimieslähetystä!

Arvid Järnefelt: Kiittäkäämme sallimusta ja kykeneviä miehiä!

Ellen Järnefelt: Kiittäkäämme Suomen kansan urheita naisia!

Leino: Eikö kukaan saa tässä nyt viimeistä sanaa?

Didrik Keldunck: PRÖÖÖÖÖT!

(Hartaissa tunnelmissa alkaa taas uus vuos kun könninkello lyö aikanaan kahtatoista ja laulu ja revontulet soivat.)